Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida tanssiesityksen käyttöä auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä vanhusten, omaisten, hoitajien ja lähihoitajaopiskelijoiden näkökulmista. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata ja arvioida miten dementoituvat vanhukset kokevat hoitoyhteisöihin tuodut tanssiesitykset, kuvata tanssiesitystä auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä dementoituvien vanhusten, omaisten, hoitajien ja lähihoitajaopiskelijoiden arvioimana sekä kuvata, millainen tanssiesityksen tulee olla auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä.

Tutkimus oli laadullinen arviointitutkimus. Siihen osallistui 13 dementoituvaa vanhusta, 4 omaista, 7 hoitajaa ja 3 lähihoitajaopiskelijaa. Hoitokodissa esitettiin neljä vanhusten vuodenaikamuistoihin perustuvaa tanssiesitystä. Aineistonkeruumenetelminä olivat dementoituvien vanhusten yksilöhaastattelut, videointi, sykemittaukset sekä omaisten, hoitajien ja lähihoitajaopiskelijoiden ryhmähaastattelut. Aineistot kerättiin neljän tanssiesityksen yhteydessä ja jälkeen. Aineistot analysoitiin laadullisella, induktiivisella sisällön analyysimenetelmällä.

Vanhusten kokemukset tanssiesityksistä liittyivät tanssiesitystoimintaan, tanssiesitykseen, esiintyjiin, heihin itseensä sekä toisiin katsojiin ja ympäristöön. Tanssiesitys arvioitiin prosessina toteutuvaksi auttamismenetelmäksi, joka vaikuttaa vanhukseen ja hänen vuorovaikutukseensa toisten kanssa sekä omaisiin. Dementoituvien vanhusten auttamismenetelmänä toimivalla tanssiesityksellä on omat erityispiirteensä tanssiesityskokonaisuuteen, tanssiesityksen kokonaistunnelmaan, rakenteeseen, kestoon, sisältöön, visuaalisuuteen, äänimaailmaan, esiintyjiin ja ympäristöön liittyen. Tanssiesityksen hoidollisella hyödyntämisellä on myös omat erityispiirteensä.

Tanssiesityksen katsominen on dementoituvalle vanhukselle aktiivinen tapahtuma, ja tanssiesityksen herättämät tunteet, muistot ja yhteisyys toisten kanssa saavat aikaan prosesseja, joilla on myönteistä hoidollista merkitystä. Tanssiesitys on vuorovaikutuksellinen, hyvinvointia edistävä ja vanhuksen voimavaroja esille nostava psykososiaalinen auttamismenetelmä, jonka avulla voidaan tukea dementoituvan vanhuksen normatiivista kehitystä. Tanssiesitys ei ole ristiriidaton auttamismenetelmä, ja sen hoidollisen hyödyntämisen lähtökohtana tulee olla dementoituvan vanhuksen yksilölliset tarpeet.

Tutkimus on tuottanut tietoa kliinisen, gerontologisen hoitotieteen tietoperustaan tuomalla laadullista tutkimusnäyttöä aiemmin tutkimattomasta auttamismenetelmästä. Tuotetun tiedon avulla tanssiesityksiä voidaan hyödyntää vastaavissa tilanteissa tavoitteellisesti auttamismenetelmänä.