Tiivistelmä

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärtämystä alueellisten tiedepohjaisten klustereiden rakenteesta, toiminnasta ja kehittymisestä. Tutkimuksessa verrataan kolmea pääkaupunkiseutujen ulkopuolista tiedepohjaista klusteria Pohjois-Suomen Oulussa, Pohjois-Ruotsin Luulajassa ja Italian Pisassa. Tämän kvalitatiivisen usean tapauksen tapaustutkimuksen pohjana ovat perusteelliset klustereiden päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden haastattelut Suomessa, Ruotsissa ja Italiassa. Tutkimuksessa esitellään teoreettinen viitekehys ja tutkimusmetodit, minkä jälkeen esitellään tutkimuksen kohdealueet ja klusterit, analysoidaan haastatteluaineisto ja esitetään tutkimuksen loppuarviointi.

Väitöstutkimuksen mukaan alueelliset tiedepohjaiset klusterit eivät ole ulkomaailmasta eristäytyneitä yksiköitä, vaan yhä enemmän sidoksissa ulkoiseen ympäristöönsä ja globaaleihin markkinoihin – huolimatta siitä, että paikallisilla klusteritoiminnoilla ja "sosiaalisella liimalla" klusteritoimijoiden välillä on edelleen merkitystä. Tutkimuksessa ehdotetaan klusterirakenteen kuvaamiseen joustavuutta ja vaihtoehtoisia klusterirakenteita. Tutkimusaineisto, joka sisältää nykytilanteen kuvauksen lisäksi pidemmän aikavälin aineistoa, vahvistaa alueellisten tiedepohjaisten klustereiden kehityksen elinkaarimallin eri vaiheineen. Klusterien analysoinnissa on tutkimuksen mukaan pelkkää kokonaistarkastelua tehokkaampaa klusterin komponenttien yksityiskohtainen tarkastelu. Tutkimuksen perusteella kriittisellä massalla on merkittävä vaikutus alueellisten tiedepohjaisten klustereiden kehitykselle etenkin pääkaupunkiseutujen ulkopuolisilla alueilla. Väitöstutkimuksessa esitetään klusterin optimaalisen koon käsite: klusteri saavuttaa kriittisen massan, mutta välttää etenkin metropolialueiden klustereiden tyypilliset ongelmat. Väitöstutkimus korostaa lisäksi mm. klustereiden johtajuuden ja strategisen johtamisen merkitystä.

Väitöstutkimuksessa tunnistettiin Oulun, Luulajan ja Pisan klustereiden välillä yhtäläisyyksiä, kuten vahva tutkimusyhteisö, informaatio- ja kommunikaatioteknologian yritysten suuri osuus, kasvuhakuisten yritysten vähäinen määrä ja klusteritoimijoiden osittainen tyytymättömyys välittäjäorganisaatioiden rooliin klustereissa. Eroja klustereiden välillä tunnistettiin mm. veturiyritysten osuudessa, teknologiakylien roolissa ja klusteritoimijoiden yhteistyökyvyssä.