Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kehitysvammaisuuden esiintyvyyttä lapsilla, siihen liittyviä lääketieteellisiä etiologisia ja sosiodemografisia tekijöitä, mahdollisia psykiatrisia ongelmia sekä kehitysvammaisuuden esiintyvyydessä ja siihen liittyvissä tekijöissä tapahtuneita muutoksia 20 vuoden aikana.

Tutkimusjoukko muodostui kahden syntymäkohortin lapsista, jotka olivat syntyneet Pohjois-Suomessa, Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 (NFBC 1986, N = 9432 elävänä syntynyttä lasta) ja Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (NFBC 1966, N = 12058 elävänä syntynyttä lasta). Kehitysvammaisuudessa tapahtuneita ajallisia muutoksia tutkittiin vertaamalla Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:ta Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:een. Tutkimuksessa käytettiin samaa kehitysvammaisuuden määritelmää (älykkyysosamäärä ≤70, seuranta-aika 11.5 vuoteen saakka), tiedonkeruun menetelmiä ja tietolähteitä. Tiedot kerättiin kyselylomakkeista, rekistereistä ja asiakirjoista.

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:ssa kehitysvammaisuuden ilmaantuvuus oli 12.62/1000 11.5 vuoden ikään mennessä ja vallitsevuus 11.23/1000 11.5 vuoden iässä. Kehitysvammaisuuteen liittyvä lääketieteellinen etiologia pystyttiin selvittämään kahdessa kolmasosassa tapauksia. Geneettiset häiriöt muodostivat suurimman etiologisen luokan (36.1%). äitiin liittyvillä epäedullisilla sosiaalisilla tekijöillä (kouluttamaton työntekijä, vain peruskoulutus) oli suurin vaikutus kehitysvammaisuuden ilmaantuvuuteen, kun taas yksittäisistä sosiodemografisista tekijöistä korkein riski (vaarasuhde 2.8, luottamusväli 1.5, 5.3) oli äidin lihavuudella (painoindeksi ≥30) raskauden alussa. Koulussa opettajien arvioiden mukaan kehitysvammaisilla lapsilla esiintyi mahdollisia käytöshäiriöitä 4.9 kertaa useammin kuin ei-kehitysvammaisilla lapsilla.

20 vuoden aikana Pohjois-Suomen syntymäkohorttien 1986 ja 1966 välillä ei ollut tapahtunut muutoksia kehitysvammaisuuden kokonaisilmaantuvuudessa eikä -vallitsevuudessa. Kuitenkin tuli esiin siirtymä vaikeammasta lievempään asteeseen siten, etta lievän kehitysvammaisuuden ilmaantuvuus ja vallitsevuus lisääntyivät noin 50%, kun taas vaikeamman väheni 50%. Lääketieteellisten etiologisten luokkien osuuksissa tuli esiin ajallisia muutoksia (Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 vs. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966) siten, että Downin syndrooman sekä syntymän aikaan ajoittuvan vamman ja hapenpuutteen osuudet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Keskushermoston epämuodostumien sekä muiden kromosomihäiriöiden kuin Downin syndrooman osuudet kasvoivat. Kehitysvammaisuuteen liittyvistä sosiodemografisista tekijöistä sosioekonomisen huono-osaisuuden osoittimet säilyttivät asemansa suurimpana ryhmänä. 20 vuoden aikana äidin naimattomuus, asuminen syrjäseudulla sekä korkeampi ikä lapsen syntymän aikaan olivat menettäneet yhteytensä kehitysvammaisuuteen. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n ja Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n välillä tuli esiin vain yksi uusi kehitysvammaisuuteen tilastollisesti merkitsevästi liittyvä sosiodemografinen tekijä, äidin lihavuus raskauden alussa.

Yhteevetona voidaan todeta, etta vaikka kehitysvammaisuuden kokonaisesiintyvyys oli pysynyt samana Pohjois-Suomessa 20 vuoden aikana niin esiintyvyyteen liittyvät etiologiset ja sosiodemografiset tekijät olivat osittain muuttuneet. Tämänkaltaiset tutkimukset, joissa peräkkäisinä ajanjaksoina kerätään tietoja samalla maantieteellisellä alueella ja jotka kuvaavat kehitysvammaisuuden esiintyvyyttä sekä analysoivat siihen liittyviä lääketieteellisiä ja sosiodemografisia tekijoitä, ovat hyödyllisiä arvioitaessa terveydenhoidossa ja palvelujärjestelmässä tapahtunutta kehitystä. Niitä voidaan hyödyntää myös suunniteltaessa tulevaisuudessa palveluja kehitysvammaisille henkilöille.