Tiivistelmä

Lihasspesifisen kloridikanavan ClC-1:n toiminnalliset virheet johtavat alentuneeseen kloridin johtumiseen solukalvon läpi ja lihassolun ylieksitoitumiseen. Tämän seurauksena lihaksen rentoutuminen vaikeutuu ja havaitaan myotoniaa, lihasjäykkyyttä. Pohjoissuomalaisesta potilasmateriaalista tautiin johtavia geenimutaatioita löytyi kolme erilaista. Poikkeuksellista havainnoissa on erilaisten mutaatioiden vähyys, mikä on tyypillistä suomalaiselle tautiperinnölle. Yhteensä tämän kloridikanavan mutaatioita on julkaistu yli 80 erilaista.

Tutkiessamme normaalin ja mutatoidun ClC-1 lRNA:n ja proteiinin käyttäytymistä ja sijaintia lihassoluviljelmissä. Havaitsimme eron lihasleikkeiden ja eristettyjen myofiibereiden välillä. Lihasleikkeissä ClC-1 paikantui solun pinnalle sarkolemmalle, mutta eristetyissä myofiibereissä lähinnä solun sisälle. Stimuloimalla eristettyjä myofiibereitä sähkövirralla tai käsittelemällä proteiini kinaasi C inhibiittorilla, saimme kloridikanava-proteiinin siirtymään takaisin solun pinnalle.

Proteiinitasolla kuljetuksessa on havaittavissa eroja. Aminohappomuutokseen johtavat pistemutaatiot aiheuttivat proteiinin jäämisen endoplasmiseen kalvostoon, kun taas ennenaikaisen stop-kodonin johdosta lyhentynyt proteiini kuljetetaan eteenpäin Golgin laitteeseen. Myotuubeissa tämä lyhentynyt proteiini kuitenkin hajotettiin nopeammin kuin normaali kloridikanavaproteiini. Sekä kuljetuksen hidastuminen että nopeampi hajotus johtavat tilanteeseen, jossa lihassolun solukalvolla on liian vähän kloridikanavia ylläpitämään lihaksen normaalia fysiologista toimintaa.

Monitumaisten lihassolujen laaduntarkkailu havaittiin vielä monitahoisemmaksi kuin yksitumaisilla. Monitumainen lihassolu on riippuvainen hermoärsytyksestä ja lihasaktiivisuudesta. Lisäksi fosforylaatioon liittyvä signalointi on tärkeää ClC-1 proteiinin oikealle paikantumiselle lihassolussa.