Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida managerialismin soveltamista ja soveltuvuutta suomalaisen julkisen erikoissairaanhoidon johtamisen ja toiminnan organisoinnin uudistamisessa. Managerialismilla tarkoitettiin julkisen hallinnon uudistamista yksityissektorilta peräisin olevin liikkeenjohdon opein ja -käytännöin. Tutkimuksessa yhdistettiin samanaikaisesti kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusmetodi. Tutkimusaineistoina käytettiin neljän yliopistollisen sairaanhoitopiirin toimintakertomuksia (n = 59), johto- ja hallintosääntöjä (n = 42) vuosilta 1991–2005 sekä kirjallista kyselyä (n = 157). Analyysimenetelminä käytettiin sisällön analyysia ja tilastollista analyysiä.

Managerialismi määriteltiin ideologiana, reformina ja johtamisparadigman muutoksena. Ideologiana managerialismi korosti hyvää, ammattimaista johtamista, johon kouluttaudutaan, sekä johtajan oikeutta johtaa. Reformina managerialismi sisälsi hajauttamisen, tulosorientaation sekä markkinaohjautuvuuden julkisten organisaatioiden rakenneuudistuksissa. Johtamisparadigman muutoksena managerialismi merkitsi byrokratian ja professionaalisen johtamisen murtamista.

Kvalitatiivisen arvioinnin mukaan managerialismin mukaisia piirteitä oli sovellettu vaihtelevasti vuosina 1991–2005 sairaanhoitopiirien johtamisen ja toiminnan organisoinnin uudistamisessa. Yhdessä sairaanhoitopiirissä managerialismin mukainen uudistaminen ilmeni parhaimmin, ja molempien aineistojen perusteella. Kvantitatiivisen arvioinnin mukaan sairaanhoitopiirien johtaminen oli yhdistelmä byrokraattista, professionaalista ja managerialistista johtamista. Byrokraattinen johtaminen ilmeni sairaanhoitopiireissä byrokratian klassisina piirteinä. Professionaalista johtamista tuettiin edelleen sairaanhoidollisten yksiköiden johtotehtävien lääkärikelpoisuusehdoilla. Managerialistisen johtamisen piirteistä ilmenivät sairaanhoitopiireissä ihmiskeskeinen ja tuloskeskeinen johtaminen sekä johtamisen edellytykset. Tutkimustulosten mukaan managerialismin ideologiset piirteet johtamisen periaatteina hyväksyttiin ohjaamaan julkisen erikoissairaanhoidon uudistamista, kun taas reformistisiin piirteisiin palvelurakenteiden uudistajina suhtauduttiin kielteisemmin. Sairaanhoitopiirien ylimmän johdon ja vastuualueiden johdon arviot erosivat toisistaan managerialismin tehokkuutta korostavien piirteiden ja markkinaperusteisen toimintatavan soveltuvuuden arvioinnissa erikoissairaanhoidon uudistamiseen. Ristiriitaiset näkemykset managerialismin soveltuvuudesta julkisen erikoissairaanhoidon uudistamiseen olivat yhteydessä asemaan organisaatiossa ja johdon koulutustaustoihin.

Tutkimustietoa voidaan hyödyntää sairaanhoitopiirien poliittisessa päätöksenteossa ja sisäisessä kehittämisessä erikoissairaanhoidon johtamisen ja palvelurakenteiden uudistamisessa sekä terveydenhuollon johdon moniammatillisessa johtamiskoulutuksessa. Tutkimustieto antaa suomalaiselle julkiselle erikoissairaanhoidolle uuden julkisen johtamisen mallin.