Tiivistelmä

Useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairauksien tarkka syy jää epäselväksi ja kipu on niiden pääasiallinen ilmentymä. Niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyys väestössä nousee merkittävästi teini-iässä. Tämän vuoksi niska-, hartia- ja alaselkäkivun riskitekijöitä tulisikin tutkia nuoruudessa, jotta niihin päästäisiin vaikuttamaan ajoissa.

Tässä väitöskirjassa selvitettiin niska-, hartia-, alaselkä- ja laaja-alaisten tuki- ja liikuntaelinkipujen esiintyvyyttä nuorilla. Päätavoite oli kuitenkin tutkia liikunnan, eri urheilulajien, liikkumattomuuden, istumisen ja unen laadun ja määrän yhteyttä niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyyteen.

Tutkimusaineisto muodostui Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1986 nuorista, joiden laskettu syntymäaika oli 1.7.1985–30.6.1986. Nuorille lähetettiin 16-vuotiaana postikysely, joka sisälsi tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn, kysymyksiä liikunnan, istumisen ja unen määrästä ja laadusta, sekä muista elämäntavoista. Kahden vuoden kuluttua, 18-vuotiaana lähetettiin toinen kysely joka sisälsi mm. tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn.

Tulokset osoittavat että niska-, hartia- ja alaselkäkivut olivat yleisiä nuoruudessa, joskin hoitoa vaativat kivut ja raajojen kipuoireilu olivat harvinaisia. Laaja-alaiset tuki- ja liikuntaelinkivut olivat odotettua yleisempiä. Tytöt oireilivat enemmän kuin pojat ja oireilu lisääntyi iän myötä. Hyvin aktiivinen liikunnan harrastaminen (6h/vko tai enemmän ripeää liikuntaa) ja erityisesti tietyt riskilajit olivat yhteydessä suurempaan niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyyteen. Samoin suuri istumisen määrä, riittämätön uni ja huono unen laatu lisäsivät kipujen todennäköisyyttä.

Nuorten tuki- ja liikuntaelinkipuja voitaisiin mahdollisesti vähentää vaikuttamalla muunneltavissa oleviin riskitekijöihin, kuten vähentämällä istumista, lisäämällä terveysliikuntaa, sekä parantamalla unitottumuksia. Tämän takia jatkossa tarvitaan näihin riskitekijöihin kohdistuvia interventiotutkimuksia.