Tiivistelmä

Tutkimuksen kohteena on pohjoissaamen ja suomen perusinfinitiivimuoto yhdessä saamen leat ’olla’-verbin ja suomen olla-verbin kanssa. Tutkimuksessa verrataan kielten perusinfinitiivin käyttöä rakenteissa, jotka ovat kummassakin kielessä samoja, ja rakenteissa, joilla ei ole vastinetta toisessa kielessä. Sama rakenne voi olla kielissä myös merkitykseltään erilainen. Tarkastelun kohteena on infinitiivin kieliopillinen rakenne ja infinitiivilausekkeen käyttö sekä merkitys seuraavissa tapauksissa: 1) infinitiivilauseke subjektina 2) perusinfinitiivi substantiivin ja adjektiivin yhteydessä 3) lei/oli infinitiivi -tapaukset (saamen konditionaalin perfektin variantti ja suomen ’lähellä olemista’ merkitsevä rakenne) 4) relatiivi-infinitiivi ja 5) saamen supiinirakenne.

Tutkimusmateriaali on peräisin vuosina 1979–1997 ilmestyneestä pohjoissaamen- ja suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta: mukana ovat 18 kirjoittajan tekstit kummastakin kielestä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Se etenee saamesta suomeen ja välillä päinvastoin ja on luonteeltaan kaksisuuntaista. Tutkimuksen painotus on kuitenkin saamen kielessä. Molempien kielten tutkimusaineisto on originaalitekstiä, mutta tutkimusaineisto sisältää myös tutkijan omia käännöksiä saamesta suomeen. Tutkimus tarkastelee infinitiivirakenteita yhdessä ja erikseen pohjoissaamessa ja suomessa ja raportoi kielten yhtäläisyyksistä ja eroista joko syntaktisen tai semanttisen analyysin tai molempien perusteella.