Tiivistelmä

Tarkastelen tässä tutkimuksessa hoitamisen ilmiötä länsimaisen hoitotyön näkökulmasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valitsin historiallisen ja teoreettisen viitekehyksen.

Historiallinen viitekehys on kokonaisuus, jossa hoitotyön, hoitoetiikan ja hoitamisen käsitteiden ja ilmiöiden kuvaukset muodostavat historiallisen aineiston, jota tarkastelen hermeneuttisen historiantulkinnan näkökulmasta. Varhaisempi aineisto sisältää suomalaista hoitotyötä, hoitoetiikkaa ja hoitamista käsitteleviä julkaisuja, oppikirjoja ja dokumentteja vuosilta 1903–1938 sekä Oulun lääninsairaalan ylihoitajatar Naima Kurvisen (1876–1933) elämäntyöhön liittyvän aineiston. Myöhäisempi aineisto koostuu hoitotyötä, hoitoetiikkaa ja hoitamista käsittelevistä artikkeleista, teoksista ja tutkimuksista vuosilta 1979–2004. Historiallinen viitekehys on opastanut minua hoitamisen alkuperäistä luonnetta esittävien kysymysten etsimisessä, tutkimuskohdetta kuvaavan aineiston löytämisessä ja sen hedelmällisessä tulkitsemisessa.

Teoreettisen viitekehyksen tarkastelunäkökulmiksi valitsin fenomenologian ja filosofisen hermeneutiikan. Aineisto sisältää fenomenologiaa ja filosofista hermeneutiikkaa sekä ihmisyyden olemusta, etiikkaa ja tietoa käsittelevää filosofista kirjallisuutta. Teoreettinen viitekehys mahdollisti tutkimuskulun ymmärtämisen sekä sen esittämisen. Heideggerin olemisen mielen filosofia osoittautui keskeiseksi teoriaksi hoitamisen ilmiön tulkitsemisessa.

Hoitamisen ensimmäisen väittämän, moraalisuuden, ominaispiirteet esitän seuraavissa teeseissä: 1. Hoitamista kuvaavat moraalilausumat ovat normatiivisia eli ne sisältävät toimintaa ohjaavia moraaliperiaatteita. Niissä ilmaistu hoitamisen funktio on toisen ihmisen hyvä. 2. Joitakin arvoja voidaan nimetä intuitiivisesti hoitamisen hyvän määritelmiksi. Näitä ovat inhimillisyys, arvokkuus, terveys ja hyvinvointi. 3. Hoitaminen on asettautumista toisen ihmisen hoitamiseen. Asettautumisen perustana on vapaus ja autenttinen läsnäolo sekä kyky toisen preferenssien omaksumiseen. Nämä ominaisuudet yhdessä kuvaavat altruismia hoitamisessa. 4. Ihmisen inhimillinen olemus ja kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa sisältävät hoitamisen eettisyyden merkityksiä. Hoitaminen on elämää suojelevaa, ylläpitävää ja rikastavaa sekä toivoa sisältävää.

Toisen väittämän, autonomisuuden, olemusta kuvaavat ominaispiirteet esitän seuraavasti: 1. Hoitamisen autonomisuus tarkoittaa hoitajan itsenäisyyttä ja kontekstin erityislaatuisuutta. Tieto ja asettautuminen ovat sen välttämättömiä ehtoja. 2. Hoitamisen praktinen tieto on eettistä. 3. Hoitamista perustelevat ennakkoehdot, kuten eettisyys, tieto ja tiedostaminen sekä hoitamisen merkitykset, kuvaavat hoitamisen fenomenologisia ominaisuuksia. Nämä tekevät hoitamisesta autonomisen.

Hoitamisen universaalia olemusta perustelen kahden teesin avulla: 1. Ihmisen inhimilliset ja historialliset ominaisuudet kuuluvat yleismaailmallisesti esiintyviin humaanisiin arvoihin. Huoli ilmentää hoitamisen olemisen tapaa, kuvaa sille annettuja merkityksiä ja arvoja sekä kiinnittää tietoisuuden reaaliseen maailmaan. 2. Hoitamisen moraalin luonne on yleinen.