Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa peruskoulu- ja lukioikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta, käytöstä ja toimivuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun läänin peruskouluista ja lukioista vuosien 1998–2002 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa mukana oli 112 (82 %) koulua, joissa oppilaita oli yhteensä 18 532. Toisessa vaiheessa tutkimusta jatkettiin 37 (97 %) erityiskoululta saadulla aineistolla. Näissä erityiskouluissa oppilaita oli yhteensä 1276. Kolmannessa vaiheessa psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa arvioitiin monitahoisesti kolmella erityiskoululla. Viimeisessä vaiheessa tutkimukseen osallistui myös psykiatrisessa hoidossa olleita oppilaita ja heidän vanhempiaan. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksen aineistot kerättiin kyselylomakkeella. Kolmannen osatutkimuksen aineisto saatiin palvelujen tarvetta, käyttöä ja toimintaa koskevista avainryhmien tuottamista ja arvioimista kirjallisista aineistoista. Aineistot arvioitiin monitahoisesti yhteisissä arviointitilanteissa, jotka videoitiin. Neljännen osatutkimuksen aineisto koostuu tutkittavien haastatteluista, jotka nauhoitettiin. Tutkimusmetodeina käytettiin monitahoarviointia ja sisällönanalyysia.

Peruskoulun ja lukion opettajien näkökulman mukaan oppilaiden käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat sekä lisääntyneet että vaikeutuneet viime vuosina. Käytös- ja mielenterveysongelmista kärsivät erityiskoulujen oppilaat ohjautuivat tutkimuksiin ja hoitoon lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoketjuun, kuten muutkin kouluikäiset lapset ja nuoret. Erityiskouluilla oli jatkuva tarve saada lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja, mutta suoraa yhteyttä erikoissairaanhoitoon ei ole ollut. Yleis- ja erityisopetuksessa oppilaita yritettiin auttaa opettajien ja vanhempien voimavarojen mukaan sekä kouluterveydenhuollon että sosiaalitoimen asiantuntijoiden avustamana. Jos oppilaalle ei saatu tarvittavaa apua erikoissairaanhoidosta, ongelmat jäivät perheen vastuulle. Näissä tilanteissa vanhemmat kokivat jääneensä yksin ymmärtämättä, mistä on kysymys ja mistä apua voi etsiä.

Tutkimustulokset antavat päätöksentekijöille, koulujen johtajille ja opettajille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön toimintaa koordinoiville asiantuntijoille tärkeää tietoa erityisoppilaan psykiatristen palvelujen tarpeesta ja moniammatillisen hoitoketjun toiminnasta.