Tiivistelmä

Väitöskirjassa tavoitteena oli tutkia, miten Suomeen palaavat suomalaisen lähetysorganisaation lähetystyöntekijät tuottavat paluutaan ja paluusokkiaan koskevia merkityksiä tutkimushaastattelupuheessa. Tekstimateriaali koostui kymmenestä tutkijan suorittamasta ja litteroimasta haastattelusta. Informanteista viisi oli yksilöhaastatteluissa haastateltuja naimattomia naislähettejä. Loput kymmenen informanttia olivat parihaastatteluissa haastateltuja lähettipuolisoita.

Haastattelujen tekstimateriaalia tarkastelin lähettipuheeksi nimittämänäni kokonaisuutena, jota pyrin rekonstruoimaan käyttäen diskurssianalyysiä. Keskeistä diskurssianalyysin sovelluksessani on diskurssin ja tulkintarepertuaarin välinen suhde sekä sen määrittävä tulkintasääntö. Diskurssi rakentuu toisilleen vastakkaisessa vaikutussuhteessa olevien tulkintarepertuaarien jännitteessä.

Paluusokkitutkimuksessa kulttuurisokkia on lähestytty kolmesta näkökulmasta: psyykkisenä kriisinä, oppimiskokemuksena ja monikulttuuriseen identiteettiin liittyvänä kriisinä. Kriisinäkökulma muodostui myös tässä väitöskirjassa kulttuurisokin tarkastelun lähtökohdaksi, jonka varassa rakentui ensimmäinen diskurssianalyyttinen tulkintasääntö. Tästä säännöstä edettiin seuraaviin diskursseihin ja repertuaareihin. Analyysin tulosten tulkintaan käytin Milton Bennettin kehittämää kulttuurienvälisen herkkyyden käsitettä sekä sen varaan rakennettua monikulttuurisen identiteetin mallia, johon liittyvä 'sisäiseksi kulttuurisokiksi' kutsuttu monikulttuurinen identiteettikriisi on yksi tutkimukseni keskeinen teoreettinen lähtökohta. Lähettipuheeksi nimettyä diskurssia tulkitsen Milton Bennettin kulttuurienvälisen herkkyyden kuusivaiheisen kehitysmallin pohjalta. Mallissa kulttuurienvälinen herkkyys ymmärretään herkkyydeksi kulttuurisille eroille ja erilaisuudelle. Tämä sensitiivisyys voi olla etnosentristä, jolloin kulttuurinen erilaisuus mielletään kielteiseksi, tai etnorelativistista, jolloin kulttuuriset erot koetaan myönteisiksi. Toinen tulkinnassa käytetty keskeinen teoreettinen viitekehys on Janet Bennettin kehittämä monikulttuurisen identiteetin tulkinta, jossa apuna ovat rakentavan ja eristyneen sivullisuuden käsitteet.

Tutkimukseni tuloksena syntyi kahdeksan diskurssia: 1) maantieteellinen diskurssi, 2) puhetapadiskurssi, 3) tunne- ja tuntemusdiskurssi, 4) asennediskurssi, 5 arvodiskurssi, 6) kompetenssidiskurssi, 7) kulttuurienvälinen herkkyysdiskurssi sekä 8) identiteettidiskurssi. Kukin diskurssi rakentui kahdesta toisilleen vastakkaisesta repertuaarista.

Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että Milton Bennettin ja Janet Bennettin kuvaamat monikulttuuriset identiteetit voitaisiin tulkita identiteettineuvottelua dynamisoiviksi optioiksi ja identiteetti dynaamiseksi prosessiksi. Tutkimuksen tuloksen pohjalta ehdotan kulttuurienvälisen herkkyyden tulkitsemista identiteettiteoreettisessa viitekehyksessä käyttämällä hyväksi ja kehittämällä kulttuurienvälisen herkkyyden kehitysmallin käsitteistöä irrotettuna kehitysmallin arvosidonnaisesta peräkkäisyyteen kytketystä rakenteesta. Samalla tulisi kiinnittää huomiota herkkyyden eri osatekijöiden välisten suhteiden nyansseihin.