Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan rantamaiden viljelyksessä pellon alarajaa ja sen vaikutuksia kevätkylvöihin Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaan eteläisellä osalla. Työssä kehitetään katetuottoon, sadon bruttotuottoon, kuivavaran siirtoon ja rantamaan pinta-alan kuvaajan oikaisuun perustuvat menetelmät pellon alarajan määrittämiseksi alavilla rantamailla. Samoin pyritään nykyaikaistamaan rantamaiden hyödyn- ja vahingonarviointia. Tutkimuksen tavoitteena on vähentää viljelyn aiheuttamia ympäristöhaittoja sekä parantaa samalla itse viljelyä. Pellon alarajan määrittämisen yhteydessä on tavoitteena edistää myös suojavyöhykkeiden perustamista.

Kohdejärvinä oli Perhonjoen, Kalajoen ja Pyhäjoen vesistöjen kymmenen järveä, joista puolet oli luonnontilaisia ja puolet säännösteltyjä. Järvien rantatiloilta valittujen koelohkojen (104 kpl) kylvöaikoja ja ruutusatoja (kosteuspitoisuus 14 %) verrattiin vedenkorkeuksien vaihteluista riippumattomien vertailulohkojen vastaaviin arvoihin. Havaintovuodet olivat 1985–1991 sekä 1996–1998. Viljelykasveja olivat ohra ja kaura sekä heinä. Koealuetutkimuksia täydennettiin haastatteluina. Lisäksi tarkasteltiin muokkauskerroksen ilmahuokostilan riippuvuutta kuivavarasta määritettynä järven vedenkorkeudesta.

Tutkimustulosten mukaan pellon alarajaa on korotettava nykyisestään luonnontilaisilla järvillä keskimäärin 35 ± 4 cm (n = 67) ja säännöstellyillä järvillä keskimäärin 39 ± 4 cm (n = 61). Kylvön vaatimat kuivavarat määritettyinä järvien vedenkorkeuksista tulevat olemaan vastaavasti 69 ± 5 cm (n = 67) ja 78 ± 5 cm (n = 61). Tällöin rantalohkon alavimmalta osalta viljely poistuu. Pellon katetuotto ei muutu. Kylvö aikaistuu, ilmahuokostila kasvaa ja kulkukelpoisuus paranee. Muokkauskerroksen tiivistymishaitta ja viljelyn työnmenekki sekä vesistöön kohdistuva ravinnekuormitus vähenevät. Suojavyöhykkeiden mitoitus ja sijoitus helpottuvat. Ympäristön tila paranee. Hyödyn ja vahingon arviointi nykyaikaistuu.