Tiivistelmä

1900-luvun alkuun saakka lähes kaikki maamme rakennukset olivat hirsirunkoisia. Näiden rakennusten joukosta löytyvät puuarkkitehtuurimme merkittävimmät saavutukset. Omintakeisen ja kiehtovan suomalaisen hirsiarkkitehtuurin perinne katkesi 1900-luvun alkupuolella. Samalla kadotettiin suuri joukko hirsirakentamiseen liittyvää tietoa ja taitoa. Perinnettä jatkavan hirsiarkkitehtuurin kehittymisen esteenä on tiedon puute. Emme tarkalleen tiedä, mitä sääntöjä perinteistä arkkitehtuuria ohjannut hirsirakenne asettaa arkkitehtoniselle muodonannolle.

Valtion rautatiet oli maamme merkittävin julkinen rakentaja 1800-luvun loppupuolella ja rakensi vuosien 1860–1950 aikana yli 4 000 hirsirakennusta. Rakennuksille oli asetettu korkeat laatuvaatimukset, ja niiden rakentajina toimivat kokeneet ammattilaiset. Asemarakennukset ovat ainutlaatuinen kohde tutkittaessa perinteistä ammattimaista hirsirakentamista.

Tutkimuksessa dokumentoitiin 30 asemarakennuksen hirsirunko, -rakenteet ja -liitokset. Dokumentointiaineiston pohjalta selvitettiin, miten hirsirakenteet ovat säädelleet asemarakennusten arkkitehtonista muodonantoa.

Tutkimuksen tuloksena pystytään osoittamaan, että asemarakennuksissa on joukko hirsirakenteista johtuvia tekijöitä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet rakennusten arkkitehtoniseen muodonantoon ja luoneet oman tunnistettavan hirsirunkoisten asemien rakennustyypin. Hirrestä ja lamasalvostekniikasta johtuvien tekijöiden vaikutuksesta hirsirungon luonnollinen muoto on tasakorkea suorakulmainen laatikko, jonka aukottamiseen on olemassa tiettyjä sääntöjä.

Asemarakennuksissa on hirsirungon pelkistetty laatikkomuoto niin hallitseva, että rakennuksia on pelkän hirsirungon perusteella erittäin vaikeaa ajoittaa eri aikakausille tai luokittaa tiettyihin arkkitehtonisiin tyylikausiin. Rakennusten arkkitehtoninen yksilöllisyys on toteutettu vesikaton muodoilla, ikkunoiden jakopuitteilla, ulkoverhouksen struktuurilla, koristeaiheilla sekä keveillä kuisteilla ja katoksilla.

Asemarakennuksista saadun tiedon mukaan hirsirungon muoto tulee alistaa hirsirakenteen ehtojen mukaiseksi. Täten rakennuksen pohjakaavaa, massoittelua ja aukotusta säätelevät hirren materiaaliominaisuudet, käytetty liitostekniikka ja hirsirakenteen lujuus. Hirrestä syntyy luonnollisesti pieniä, yksinkertaisia rakennuksia, joiden aukotus on rauhallista. Hirsirakenteen ehtojen pohjalta tapahtuva kehitystyö on luontevinta käsinveistotuotantotavan piirissä. Perinnettä jatkavan hirsiarkkitehtuurin kehittyminen vaatii vielä lisää tutkimusta historiallisista rakennustyypeistä, hirsiliitoksista ja hirsirakenteen teknisestä toiminnasta.