Tiivistelmä

Tutkimuksessa kuvaillaan isien kokemuksia perheenlisäyksen yhteydessä. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Keräsin keskussairaalassa synnyttäneiden äitien avo- tai aviomiehiltä aineiston kahdessa eri vaiheessa: vuonna 1999 haastattelin kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä 30:tä perheenlisäyksen kokenutta isää ja kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta valitsin heidän keskuudestaan 15 isää, jotka puhuivat riittävästi ja ilmaisivat näin kokemuksiaan parhaiten. Nämä isät haastattelin kevään ja kesän 2002 aikana uudelleen. Isät olivat vaihtelevasti joko ensimmäisen lapsen isiä, tai joissakin perheissä oli useita lapsia. Tutkimusaineistona olivat isien avoimet keskustelunomaiset haastattelut, joita kertyi kaikkiaan 650 sivua. Analysoin aineiston Amadeo Giorgin kehittämällä ja Juha Perttulan edelleen kehittämällä analyysimenetelmällä.

Tämän tutkimuksen tuloksena muodostui 15 yksilökohtaista situationaalista merkitysrakennetta isien kokemuksista perheenlisäyksen yhteydessä. Niiden avulla tämän tutkimuksen tuloksena muodostettiin yleinen situationaalinen merkitysrakenne isien kokemuksista perheenlisäyksen yhteydessä. Koettu perheenlisäys merkitsi isille kodin rakentumista ja rakentamista. Se tuotti iloa, onnea ja myös vastuuta sekä huolta. Vaimon raskaus, synnytys ja uusi lapsi merkitsivät kasvamista isänä ja kehittymistä miehenä. Perheenlisäys merkitsi sopeutumista uuteen muuttuneeseen tilanteeseen. Isien kokemuksiin perheenlisäyksestä vaikuttivat lapsuuden kokemukset, isäksi kasvaminen, kasvatus ja isänä toimiminen. Miehen ja vaimon välinen parisuhde oli perusta kodin ilmapiirille. Odottavan perheen kohtaaminen ja hoito koettiin äitisuuntautuneeksi ja arvokkaaksi mutta isät ohittavaksi.