Tiivistelmä

Tyypin 2 diabetesta voidaan estää, mikäli heikentynyt glukoosinsieto tunnistetaan. Siihen tarvitaan glukoosirasituskoetta, jota on pidetty kalliina ja hankalana toteuttaa. Lihavuus, kohonnut verenpaine, dyslipidemia ja raskausdiabetes ovat tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä ja niiden ryvästyminen samaan henkilöön lisää diabetekseen sairastumisen todennäköisyyttä.

Tyypin 2 diabeteksen riskitekijöiden ja poikkeavan glukoosiaineenvaihdunnan määrää ja raskauden aikaisen verenpaineen yhteyttä myöhemmin ilmaantuvaan poikkeavaan glukoosiaineenvaihduntaan tutkittiin 1933–1956 syntyneessä savitaipalelaisessa väestössä. Tavoitteena oli kehittää perusterveydenhuoltoon soveltuva poikkeavan glukoosiaineenvaihdunnan seulontamenetelmä. Kohdejoukosta (n = 1561) osallistui 77,5 %, joista 1097:llä henkilöllä ei tiedetty olevan diabetesta. Heistä kerättiin tietoa haastattelulla, mittauksilla ja laboratoriotutkimuksilla sekä äitiysneuvolakorteista. Raskausaineistoon ja takenevaan kohorttitutkimukseen otettiin kaikki ne 325 naista, myös diabeetikot, joista raskaudesta oli tiedot käytettävissä.

Diabetesta sairasti 8,7 % miehistä ja 7,4 % naisista, aiemmin diagnosoimattomia oli 3,9 % ja 3,1 %. Poikkeava glukoosiaineenvaihdunta oli joka neljännellä. Lihavuutta, kohonnutta verenpainetta, verenpainelääkkeen käyttöä ja naisilla dyslipidemiaa oli enemmän niillä, joilla oli poikkeava glukoosiaineenvaihdunta.

Tutkimuksessa luotiin luokitelluista muuttujista logistisia malleja. Malli, johon muuttujiksi valittiin ikä, sukupuoli, vyötärön ympärys, systolinen verenpaine ja verenpainelääkkeen käyttö, todettiin yhtä hyväksi (miesten ROC -käyrän AUC 0.718, naisten 0.761) ennustamaan heikentynyt glukoosinsieto ja diabetes kuin malli, johon lisäksi valittiin suvun diabetes, tupakointi, rasva-arvoja ja lipidilääkityksen käyttö. Muuttujista tehtiin taulut, joista voi nähdä poikkeavan glukoosiaineenvaihdunnan todennäköisyyden.

Raskauden aikainen verenpaine ja painoindeksi olivat yhteydessä myöhemmin ilmaantuvaan poikkeavaan glukoosiaineenvaihduntaan, samoin loppuraskauden verenpaine painoindeksillä vakioituna. Raskaudessa todettu kohonnut verenpaine oli, mutta raskauden aiheuttama kohonnut verenpaine ei ollut, yhteydessä myöhemmin ilmaantuvaan poikkeavaan glukoosiaineenvaihduntaan painoindeksistä riippumatta, samoin loppuraskauden diastolinen verenpaine seulonnan diastolisesta verenpaineesta riippumatta. Raskaudessa tai sen jälkeen todettu kohonnut verenpaine kaksinkertaisti poikkeavan glukoosiaineenvaihdunnan riskin loppuraskauden painoindeksistä tai seulonnassa todetusta kohonneesta verenpaineesta riippumatta.

Kahdella helposti mitattavalla muuttujalla voidaan päätellä glukoosirasituskokeen tarve. Diabetesta ehkäistäessä on tärkeä tietää, että raskauden kohonnut verenpaine ja ylipaino lisäävät myöhempää poikkeavaa glukoosiaineenvaihduntaa.