Abstract
Regular physical activity, a high level of cardiorespiratory fitness and the maintenance of normal weight are strongly associated with several positive health outcomes across the lifespan. The aim of this study was to evaluate how physical activity and social status in adolescence are associated with physical activity in adulthood, and how a change in the level of physical activity from adolescence to adulthood is associated with overall and abdominal obesity in adulthood. This study also evaluated the relationship between occupational physical activity and physical fitness and produced reference values of cardiorespiratory fitness for males and females aged 31 years.
The study population consisted of the Northern Finland birth cohort of 1966 (N = 12,058). Data on physical activity and social situation at 14 and 31 years were collected by postal inquiries in 1980 and in 1997–1998, respectively. Cardiorespiratory fitness, muscular fitness and obesity were measured at medical examination at age 31.
Participation in sports twice a week or more after school hours, being a member in a sports club and a high grade in school sports at age 14 were associated with a high level of physical activity at age 31. Adolescent participation in rather intensive endurance sports, and some sports that require or encourage diversified sports skills appeared to be the most beneficial with respect to the enhancement of adult physical activity. Low social class and poor school achievements were associated with physical inactivity at age 14. Poor school achievements at age 14 were also associated with physical inactivity at age 31. Becoming inactive during the transition from adolescence to adulthood was associated with overall obesity in both genders and abdominal obesity in females at 31 years.
A linear dose-response relationship was observed between the frequency of participation in brisk exercise and cardiorespiratory fitness. The mean peak oxygen uptake was 43 ml·kg-1·min-1 in males and 34 ml·kg-1·min-1 in females. Very low levels of cardiorespiratory fitness were associated with a combination of infrequent participation in brisk exercise and increased body mass index. High level of occupational physical activity was associated with a high level of physical fitness, but low level of leisure-time physical activity at age 31.
The enhancement of regular participation in physical activity across the lifespan is an important challenge for public health promotion. The present results that define the predictors and correlates of physical activity can be used to identify the target groups for interventions to enhance continuous participation in physical activities. New information on physical fitness of young adults is useful in physical activity counseling when fitness test results are interpreted and the need for health-enhancing or fitness-improving physical activity is evaluated.
Tiivistelmä
Säännöllinen liikunta, hyvä fyysinen kunto ja normaali paino ovat yhteydessä hyvään terveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten liikunta-aktiivisuus ja sosiaaliset tekijät nuoruusiässä ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen aikuisena, sekä miten liikunta-aktiivisuuden muutos nuoruudesta aikuisikään on yhteydessä lihavuuteen ja keskivartalolihavuuteen aikuisena. Lisäksi selvitettiin raskaan ruumiillisen työn yhteyttä fyysiseen kuntoon nuorilla työntekijöillä ja luotiin aerobisen kunnon väestöpohjaiset viitearvot 31-vuotiaille.
Tutkimusaineiston muodosti Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (N = 12058). Liikunta-aktiivisuus selvitettiin postikyselyin 14- ja 31-vuotiaana vuosina 1980 ja 1997–1998. Aerobinen kunto, lihaskunto, lihavuus ja keskivartalolihavuus mitattiin 31-vuotiaana terveystarkastuksessa.
Urheilun harrastaminen kaksi kertaa viikossa tai useammin kouluajan ulkopuolella, kuuluminen urheiluseuraan ja hyvä liikuntanumero 14-vuotiaana olivat yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen 31-vuotiaana. Intensiivisten kestävyyslajien sekä tiettyjen monipuolisia taitoja vaativien tai kehittävien lajien harrastaminen nuorena oli voimakkaimmin yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen aikuisena. Heikko sosioekonominen asema ja heikko koulumenestys olivat yhteydessä liikkumattomuuteen 14-vuotiaana. Heikko koulumenestys 14-vuotiaana ennusti liikkumattomuutta myös 31-vuotiaana. Muutos liikunnallisesti aktiivisesta inaktiiviseksi 14 ja 31 ikävuoden välillä oli sekä miehillä että naisilla yhteydessä lihavuuteen ja naisilla keskivartalolihavuuteen 31-vuotiaana.
Maksimaalinen hapenottokyky oli kohortin 31-vuotiailla miehillä keskimäärin 43 ml·kg-1·min-1 ja naisilla 34 ml·kg-1·min-1. Ripeän liikunnan harrastaminen oli positiivisesti ja lineaarisesti yhteydessä maksimaaliseen hapenottokykyyn. Erittäin matala maksimaalinen hapenottokyky havaittiin niillä 31-vuotiailla, jotka harrastivat harvoin ripeää liikuntaa ja olivat ylipainoisia tai lihavia. Raskas ruumiillinen työ oli yhteydessä hyvään fyysiseen kuntoon mutta vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan 31-vuotiailla työntekijöillä.
Liikunta-aktiivisuuden tukeminen elämänkulun eri vaiheissa on tärkeä haaste terveyden edistämisessä. Tämän tutkimuksen tuloksia liikkumattomuuteen liittyvistä nuoruusiän ja aikuisiän tekijöistä voidaan hyödyntää, kun määritellään kohderyhmiä interventioihin elinikäisen liikunnan edistämiseksi. Tuloksia nuorten aikuisten fyysiseen kuntoon liittyvistä tekijöistä voidaan hyödyntää käytännön liikuntaneuvonnassa, kun tulkitaan kuntotestien tuloksia ja määritellään tarvetta terveyttä edistävän ja fyysistä kuntoa kohottavan liikunnan lisäämiseksi.
| Next | ||
| Acknowledgements |