8.3. Vauvaperhetyön sisällön arviointi
8.3.1. Teemahaastattelu
Aineistot 1 ja 2 koottiin teemahaastattelulla. Avoin teemahaastattelu sallii aineistonkeruun aikana paneutumisen tiettyihin aiheisiin strukturoitua haastattelua syvällisemmin, ja siksi sen avulla voidaan saada laajempaa tietoa. (Polit & Hungler 1987, 227, Waltz et al. 1991, 310, Fontana & Frey 2000, Hirsjärvi & Hurme 2001, 48). Fontanan ja Freyn (2000) mukaan teemahaastattelu on kahden tai useamman ihmisen välinen aktiivinen vuorovaikutustilanne, jossa molemmat osapuolet ovat haastattelutilanteen vaikutusten alaisia. Avoin teemahaastattelu mahdollistaa teemojen muotoilemisen vastaajan ja tilanteen mukaisesti, jolloin Denzinin (1989, 106) mukaan kullekin haastateltavalle annetaan samanlainen ”stimulus” sisällöllisesti samanlaisten teemojen avulla.
Haastattelin keskosten äidit heidän kotonaan. Haastatteluille asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellytti, että tutkijalla ja tutkittavalla oli yhteinen kieli ja ymmärrys tilanteesta (Fontana & Frey 2000, Hirsjärvi & Hurme 2001, 53). Kieli tarkoitti tässä yhteydessä verbaalista ilmaisua laajempaa verbaalisen, nonverbaalisen ja kulttuurisen ilmauksen yhdistelmää ilman, että kyseessä olisi tulkinta (Fontana & Frey 2000). Haastatteluissa korostui yhteisen kielen merkitys, sillä se auttoi jakamaan kokemuksia ja merkityksiä sekä ymmärtämään keskosten hoitoon liittyviä tilannekohtaisia erityisviittauksia. (emt, 660).
Haastattelurunko (Liite 2) perustui kirjallisuuteen. Rajasin haastattelun teema-alueet noudattelemaan ajallisesti keskosten hoitopolkua. Jokaisen teeman yhteyteen liitin kontekstisidonnaisia täydentäviä kysymyksiä (Waltz et al. 1991, 319, Miles & Huberman 1994, 34). Haastattelurungot olivat muuten samanlaiset molempien äitiryhmien (Aineistot 1 ja 2) haastatteluissa, paitsi Aineiston 1 äitien haastatteluista puuttui vauvaperhetyön tekijään liittyvät teemat. Keskustelin haastattelurungosta keskosten hoidon asiantuntijoiden kanssa ja näin varmistin olennaisten sisältöalueiden mukanaolon.
Aineistoon 1 kuuluvat äidit haastattelin kotona kevään ja kesän 1999 aikana. Vauvaperhetyöhön osallistuneet äidit (Aineisto 2) haastattelin kevään ja kesän 1998 aikana. Sovin haastatteluajankohdan perheiden kanssa heidän lupauduttuaan tutkimukseen. Noin viikko ennen haastattelua varmistin kaikilta haastateltavilta äideiltä, sopiiko aika perheelle. Lähes kaikissa haastatteluissa oli mukana perheen keskonen ja kahdessa haastattelussa myös perheen isä. Haastattelut kestivät keskimäärin kaksi tuntia. Nauhoitin ne tutkittavien suostumuksella. Nauhoitukset kirjoitettiin sanasta sanaan auki. Kirjoitettuna 1,5 rivivälillä Aineisto 1 koostui 276 sivusta tekstiä. Aineistossa 2 oli 175 sivua tekstiä.
8.3.2. Haastatteluaineistojen analyysi
Haastatteluaineistot analysoitiin sisällön analyysilla. Sitä käytetään puhutun tai kirjoitetun tekstin pelkistämiseen ja tutkittavan ilmiön ominaispiirteiden tunnistamiseen, mittaamiseen, kuvaamiseen ja niistä johtopäätösten tekemiseen (Polit & Hungler 1987, 362, Weber 1990, Waltz et al. 1991, 299). Latvalan & Vanhanen-Nuutisen (2001) mukaan sisällön analyysi on aineiston tiivistämistä siten, että tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvailla lyhyesti ja yleistettävästi ja että ilmiöiden väliset suhteet saadaan esiin. Analyysimenetelmää voidaan käyttää joko aineistolähtöisesti tai teoriaa testaavana (Waltz et al. 1991, 299, Kyngäs & Vanhanen 1999).
Käytin tässä tutkimuksessa sekä aineisto- että teorialähtöistä sisällön erittelyä. Aineistolähtöistä analyysia käytin keskosten äitiyttä kuvaavien haastatteluiden (Aineisto 1) analyysissa. Teorialähtöisessä analyysissa etsin vauvaperhetyön sisällöllisiä piirteitä (Aineisto 2) sosiaalisen tuen viitekehyksen mukaan (Taulukko 8).
Sisällön analyysissä objektiivisuus ja systemaattisuus saavutetaan tarkkojen luokittelusääntöjen avulla. (Polit & Hungler 1987, 362, Waltz et al. 1991, 299). Waltz et al. (1991, 305) samoin kuin Weber (1990, 23) korostavat ulkoisten luokittelusääntöjen asettamista ja niiden testaamista ennen sisällön analyysin aloittamista. Aineistolähtöisen sisällön erittelyn lähtökohtana on aineisto, jonka mukaan edetään yksityisistä kokemuksista yleisiin (Waltz et al. 1991, 299). Teorialähtöinen sisällön erittely perustuu loogisiin ja pragmaattisiin sääntöihin. Sen lähtökohtana on teoria tai teoreettiset mallit, joiden ilmenemistä tarkastellaan tutkittavassa todellisuudessa (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001). Sekä aineisto- että teorialähtöisessä analyysissa tarkastelin aineistojen ilmisisältöjä tekemättä tulkintoja. Analyysiyksikkönä käytin lausetta. (Waltz et al. 1991, 302, Kyngäs & Vanhanen 1999).
Aineistolähtöisessä analyysissa tutkija pelkistää aineistoa, ryhmittelee sitä ja abstrahoi yhdistämällä samansisältöisiä luokkia (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001). Aineiston sisään pääseminen edellytti aineiston tuntemista. Siksi luin aineistoa useita kertoja läpi samalla, kun tein kokeilevia “mallituksia” asioiden välisistä suhteista kysymältä aineistolta tutkimusongelman mukaisia kysymyksiä. Aineistolähtöisessä analyysissa (Kuvio 2) tarkastelin aineistoa kokonaisuutena, ja etsin siitä tutkimuskysymysten avulla keskosten hoitoon liittyviä teemoja. Kirjoitin nämä teemat pelkistettyjen ilmausten listoiksi. Etsin pelkistettyjen ilmausten listoista sisältöalueita, joita kuhunkin lausumaan sisältyi. Muodostin niistä luokkia, kategorioita, joissa olevat ilmaukset kuvasivat samaa ilmiötä. Näitä alakategorioita yhdistämällä sain abstrahoituja yläkategorioita siitä, millaisena keskosten hoito äideille näyttäytyi. (Vrt. Waltz et al. 1991, 304–6, Kyngäs & Vanhanen 1999)
Teorialähtöisen analyysin analyysirunko rakentui sosiaalisen tuen käsitteen ominaispiirteistä. Analyysirungossa (Taulukko 8) yhdistyivät Cobbin (1976, 1979) näkemykset tiedosta vanhempien tukena sekä vauvaperhetyö instrumentaalisena (House & Kahn 1985, Logsdon & Davis 1998), integroivana (Cutrona & Russell 1990, Cohen 1992) ja aktiivisena (Cobb 1979) tukena. Näistä teoreettisista käsitteistä muodostin analyysiluokat. Analyysiluokkien valinnan taustana olivat lapsiperheiden sosiaaliseen tukeen liittyvissä tutkimuksissa havaitut tuen tarpeet (Liitetaulukko 1)
Analyysiluokkien asettamisen jälkeen määrittelin niitä kuvaavat empiiriset tarkoitteet (Taulukko 8). Tätä vaihetta voidaan pitää ulkoisten luokittelusääntöjen asettamisena, koska tarkoitteet osoittavat teoreettisen käsitteen operationaalisen sisällön, eli sen, millaisena tuki ilmenee todellisuudessa (Vrt. Pietilä 1973, 249).
Taulukko 8. Vauvaperhetyön sisällöllisten piirteiden analyysi – teorialähtöinen analyysirunko.
| Teoreettiset pääluokat ja niiden sisältö | Empiiriset tarkoitteet = miten ilmenee vauvaperhetyössä |
|---|---|
| 1.SOSIAALINEN TUKI = TIETO | |
1.1. emotionaalinen tuki Yksilö uskoo, että hänestä välitetään ja häntä rakastetaan, tilannekohtainen empatia ja yhteenkuuluvuuden tunne | Kuuntelee ja keskustelee äidin kanssa Auttaa asioiden läpikäymisessä Henkinen tuki Tunteiden jakaminen Huolehtii äidin jaksamisesta, kyselee kuulumisia. (Vrt. 2.3 konkreettinen tuki, joka on eri asia) |
1.2. kannatteleva tuki Yksilö uskoo olevansa kunnioitettu ja arvostettu Kommunikaatio, jonka tarkoituksena on tukea yksilön itsearvostusta mm. kannustavien kommenttien avulla | Tukee itsetuntoa ja itsearvostusta (kysyy mielipidettä lapseen liittyvissä asioissa, antaa positiivista palautetta) Kannustaa itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen Rohkaisee ja luottaa selviytymiseen lapsen hoidossa |
1.3. tilannekohtainen tuki Yksilö uskoo, että hän kuuluu vastavuoroiseen kommunikaation ja velvollisuuksien verkostoon Voimavarojen vaihtoa, jonka tavoitteena on lisätä yksilön hyvinvointia Tuen saatavuus | a) Tiedottaa, muistuttaa ja ohjaa palvelujen hakemiseen (ei siis järjestä niitä Vrt 2.1 ja 2.2) b) Antaa tilanteeseen liittyvää erityistietoa (lapsen kasvusta ja kehityksestä, hoidoista (Vrt. 2.3 konkreettinen kehitysseuranta) Kyselee lääkityksistä ja lapsen hoitoon liittyvistä asioista (Vrt. 1.1 kohdentuu yleisiin ja äitiin liittyviin asioihin) c) On saatavilla, saavutettavissa mm. puhelimitse, tulee kotiin ja tuo erikoissairaanhoidon tietotaidon sinne |
| 2. MUU TUKI | |
2.1. instrumentaalinen / materiaalinen tuki Kodin hoidossa ja taloudellisissa kysymyksissä annettava käytännön apu ja erilaiset palvelut | Opettaa konkreettisissa hoitoasioissa ja -tilanteissa Auttaa etuisuuksien hakemisessa Välittää vanhempien tarvitsemia asiakirjoja, kuten reseptejä ja lääkärintodistuksia Muu materiaalinen tuki |
2.2. integroiva tuki Rakenteelliset (verkostot) ja toiminnalliset (resurssit) tuen ulottuvuudet yhdistyvät tuki- ja palvelukokonaisuudeksi | Toimii linkkinä palveluverkostossa, hoitaa lapsen asioita, esim. kysyy ohjeita lääkäriltä ja välittää ne vanhemmille On mukana erilaisissa palveluverkoston tapaamisissa Koordinoi hoitoa ja ottaa tarvittaessa yhteyksiä perheen puolesta |
2.3. aktiivinen tuki Lapsen tarvitsema hoiva ja huolenpito | a) Funktiona lapsen tarpeet Osallistuu lapsen päivittäiseen hoitoon ja suorittaa hoitotoimenpiteitä Tekee kehitysarviota esim. Pikku-Portaiden mukaan b) Funktiona äidin tarpeet Tukee äidin hyvinvointia, esim. hoitaa lapsia, jotta äiti voi irrottautua kotoa |
Teorialähtöisessä analyysissa etsin aineistosta lausumia, jotka vastasivat analyysirungon mukaisia empiirisiä indikaattoreita kysymällä aineistolta, mitä perhetyöntekijä teki. Vastaukset luokiteltiin analyysirungon mukaan. Kuhunkin luokkaan sijoittuneille lausumille laskettiin frekvenssit ja prosenttiosuudet. (Weber 1990, 23–4, Waltz et al. 1991, 304–6, Kyngäs & Vanhanen 1999, Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001) Vauvaperhetyön sisällöllisten piirteiden arvioinnissa aineiston kvantifiointi toi esiin, millaisia tuen piirteitä äidit vauvaperhetyössä näkivät ja miten sosiaalisen tuen eri piirteet ilmenivät aineistossa (Vrt. Waltz et al. 1991, 306, Kyngäs & Vanhanen 1999).