Abstract
This dissertation reports the arrangement of pre-school education to children in small schools. There are experiences about pre-school education from over thirty years, but the time for extensive arrangement of pre-school education is only beginning with the year 2001.
In the theoretical part 1 I study the historical formation of small schools, their school politics and pedagogy, and how the arrangement of pre-school education is associated with them. Furthermore, there is cultural analysis by comparing the working of Finnish women, the arrangement of day care and the equality of women with the rest of Europe, also the school success tests of children. I study the quality of arrangement of pre-school education with the help of a model made of teaching quality elements by Helakorpi (1993).
In the empiric part 2 I analyse opinions of administrative authorities, parents, teachers and children. This research was carried out in four phases during years 1999–2000 and I got back 2271 questionnaires. The meaning of factor analysis was to outline the phenomenon and give support to the interpretation of my own theoretical knowledge and practical work.
There is similarity between arranging pre-school teaching and elementary education in the19th century to children in the country, who have been in a worse situation than those living in urban areas. Above all, parents appreciate free transport to school as a form of regional equality. In pedagogy, we should be aware of our identity: it’s a big country with a small population. That is why multi-age teaching and the learning of children at different ages should be studied and developed more generally.
In questionnaires, the answers of different groups varied only slightly. Administrators, parents and teachers emphasised the teaching of manners, while children together with their parents laid stress on the importance of play and atmosphere. Playing outdoors and having a good environment were appreciated, but international relations and information technology were not seen as important elements in pre-school education.
The task of education is to raise children into humanity. We should see pre-school age as a significant period of life. It deserves proper attention that we already give to the education of teachers and the development of our day care system. International tests on children’s basic skills have given results that support our approach. Finland should by no means copy other European countries in developing pre-school and elementary education. We face the challenge of exploiting all the expertise there is in day care, pre-school education, social administration and school administration, also involving local decision making.
Teachers need further education, especially on children with special needs, more practice of interaction skills, and co-operation with parents. School administration should give resources and time for this co-operation.
In further studies we could develop co-operation of homes and school with the help of an activity analysis. The using of an evaluation model in municipality case studies, interviews of the different groups and follow-up studies after the establishment of pre-school education give many interesting possibilities for further studies.
Tiivistelmä
Väitöskirjani tehtävänä on selvittää pienten koulujen esiopetuksen järjestämistä. Esiopetusta on järjestetty Suomessakin jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta laaja esiopetuksen järjestämisen aika kuusivuotiaille on vasta aluillaan vuoden 2001 alusta.
Teoreettisessa osassa 1 tarkastelen pienten koulujen historiallista kehittymistä, koulutuspolitiikkaa, pedagogiaa ja esiopetuksen järjestämistä osana koko koululaitosta. Vertailen Suomen naisten työssäkäyntiä, päivähoidon järjestämistä ja naisten tasa-arvoa muuhun Eurooppaan, samoin lasten koulumenestystuloksia. Esiopetuksen järjestämisen laatua tarkastelen Helakorven (1993) esittämästä opetuksen laatuelementtimallista kootun mallin avulla.
Empiirisessä osassa 2 analysoin hallinnon edustajien, vanhempien, opettajien ja lasten käsityksiä esiopetuksesta. Toteutin tutkimuksen kyselylomakkeilla neljässä vaiheessa vuosina 1999–2000 ja sain yhteensä 2271 palautuskirjettä. Faktorianalyysien tehtävänä oli jäsentää ilmiötä ja antaa tukea teoreettisen tiedon ja oman praktisen työkokemuksen pohjalta laaditulle tulkinnalle.
Esiopetuksen järjestämisessä on samankaltaisuutta 1800-luvulla maaseudun lapsille järjestetyn alkuopetuksen kanssa: maaseudun lapset ovat olleet opetuksen saamisessa huonommassa asemassa kuin taajamien lapset. Syrjäseudun esioppilaille tulisi antaa kuljetusetu erityispalveluna erityisesti vanhempien mielestä. Suomen pitäisi tiedostaa selkeästi oman identiteettinsä perustekijät eli suuri maa ja pieni väestö. Siksi yhdysluokkaopetusta ja eri-ikäisten lasten oppimista yhdessä pitäisi yleensäkin tutkia ja kehittää enemmän.
Esiopetukseen suhtautumisessa eri ryhmien vastaukset eroavat vain vähän toisistaan. Hallinnon edustajat, vanhemmat ja opettajat korostavat käytöstapojen ja tapakasvatuksen tärkeyttä. Lapset korostavat ulkoleikkiä ja yleensä leikkiä sekä ilmapiirin merkitystä samoin kuin vanhemmat. Kansainvälisyyden ja tieto- ja viestintätekniikan opetusta ei nähdä tärkeiksi alueiksi esiopetuksessa.
Koulutuksen tehtävä on ihmisyyteen kasvattaminen. Esiopetusikää pitäisi vaalia omana ikäkautenaan. Suomessa onkin satsattu opettajien koulutukseen ja päivähoidon kehittämiseen, ei lapsen varhaiseen koulunaloitukseen. Oppilaiden myöhemmät koulumenestystulokset tukevat Suomen linjan säilyttämistä, eivät muiden Euroopan maiden matkimista. Hallinnollisesti esiopetuksen johtamisen keskeinen haaste on päiväkodin johtajien sekä koulutoimen ja perusturvan esiopettajien asiantuntemuksen laajempi hyödyntäminen sekä paikallisuuden huomioon ottaminen.
Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta erityisesti erityispedagogiikassa, vuorovaikutustaitojen harjoittamisessa ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yhteistyöhön tulisikin saada resursseja ja aikaa hallinnolta. Jatkotutkimusvaiheessa voisi puolestaan toimintatutkimuksen avulla kehittää kodin ja koulun yhteistyötä.
Arviointimallin käyttö tapauskohtaisissa kuntatutkimuksissa, eri ryhmien edustajien haastattelut ja seurantatutkimus esiopetuksen järjestämisen vakiintumisen jälkeen tarjoavat mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia.
| Seuraava | ||
| Esipuhe |