Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan yhden sukupolvikolmikon käsityksiä lapseen kohdistettavan hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta ja kasvatuksellisista vaikutuksista. Sukupolvikolmikon muodostavat 80-vuotias rouva, hänen 57-vuotias tyttärensä ja 33-vuotias tyttärentyttärensä. Ydinmielenkiinnon kohteena on kysymys siitä, millaisia muutoksia on havaittavissa sukupolvikolmikon isoäidin, äidin ja tyttären tavassa hahmottaa kotikasvatukseen liittyvä hyväksyntä ja torjunta. Teoreettisella tasolla tavoitteena on rakentaa siltaa "empiristisen" sosialisaatiotutkimuksen ja konstruktivistisesti orientoituneen lapsi- ja kasvatustutkimuksen välille.

Tutkimus on otteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja sen empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin. Sukupolvikolmikkoa on haastateltu henkilökohtaisesti ja koko kolmikon ollessa yhtä aikaa läsnä.

Haastatteluaineiston keruun ja analyysin teoreettisena pohjustuksena on käytetty Geertzin tulkinnallisia lähtökohtia. Varsinaisena metodina tutkimuksen empiirisen aineiston analysoinnissa on käytetty Kosken Gadamerin hermeneutiikasta eksplikoimaa menetelmää.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sukupolvikolmikon käsitykset hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta näyttävät säilyneen samantapaisia sukupolvesta toiseen, mutta kolmikon puhe hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisista vaikutuksista sisältää enemmän eroavaisuuksia sukupolvien kesken. Tulosta selittää osaltaan se, että voi olettaa käyttäytymisen siirtyvän usein arkipäivän tasolla melko samantapaisena sukupolvesta toiseen välittämättä paljonkaan ympäröivän ajan ja yhteiskunnan virtauksista. Voi siis ajatella, että myös puhe siitä, milloin henkilö on toiminnassaan pitänyt oikeutettuna hyväksynnän ja torjunnan osoittamista lapselle, voi arkipäiväisyytensä vuoksi säilyä samantapaisena sukupolvelta toiselle. Hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisia vaikutuksia koskevien käsitysten muuttumista sukupolvesta toiseen saattaa selittää osaltaan se, että puhe kasvatuksellisista vaikutuksista liikkuu enemmän irti arkipäiväisen käyttäytymisen tasosta kuin puhe oikeutuksesta. Voi siis olettaa, että abstraktimpaan puheeseen vaikuttaa enemmän kulloisenkin yhteiskunnallisen ajan aatevirtaukset ja yhteiskunnallinen kasvatusilmapiiri.