Abstract

The aim of this dissertation is to explore the school attendance of problem pupils in the elementary school of the city of Oulu during the years 1874–1974. The explicit focus in this study is laid on the difficulties that were encountered among the pupils, the possible causes of these difficulties, and the teachers’ intervention in them. Administratively, the Pohjola Reform School for Boys (Pohjolan Poikakoti) did not belong to the Oulu elementary school system, but it was an important cooperative partner in the attempts to reduce the problems. Furthermore, by investigating the history of the school it is possible to create some sort of an idea of the later phases of the problem pupils’ life. This research is concerned with the history of education and aims to describe the changes that have occurred in the education and teaching offered by the Oulu elementary school. With these considerations in mind, the primary sources selected in the study were as many-sided as possible. In particular, the elementary schools of Helsinki, Tampere, and Turku have been employed as a comparative basis for the study.

During the entire research period of the years 1874–1974, more attention was paid to the behaviour of illmannered pupils than to the behaviour of pupils of limited intelligence. Two special schools were established for the problem pupils during the research period: a school for retarded children and an observation school. The problems encountered among the pupils were very similar during the entire research period: crimes against property, unauthorized absenteeism, and class disturbance. In many cases the difficulties of children with conduct disorder stemmed from domestic problems. They were generated by alcoholism, lack of means, domestic disputes, and poor housing conditions. These problems were also encountered among children who came from wealthy families. At the core of the problem was that for one reason or other parents did not have time for their children. Various social changes, such as the First and the Second World War, civil war, and depression, had a considerable impact on the lives of families. In the city of Oulu, 235 children were taken to the Pohjola Reform School for Boys in the years 1915–1974. For the most part, the boys came from broken families and their felonies were primarily crimes against property.

The teachers played a significant role in reducing the disturbances of conduct and in motivating the pupils. The resources available were crucial for the successful outcome of their work. The disciplinary procedures employed by the teachers were mostly based on penal measures permitted by the elementary school regulations (1866) and the compulsory education law (1921). The penal measures became moderated and less frequent during the research period. More than before, the educational responsibility was assigned to the children’s parents. The lack of space in the Oulu elementary schools was a common problem during the entire research period. The curricula were school-specific at first, until the system of the national curriculum was adopted at a later point. The most important didactic doctrines during the research period were Herbartianism and reform pedagogy.

Tiivistelmä

Tutkimuksessa selvitetään Oulun kaupungin kansakoulun ongelmaoppilaiden koulunkäyntiä vuosina 1874–1974. Erityisesti on pyritty keskittymään heillä esiintyneisiin vaikeuksiin, mahdollisiin syihin ja niihin puuttumiseen. Pohjolan Poikakoti ei hallinnollisesti kuulunut Oulun kansakoululaitokseen, mutta se oli merkittävä yhteistyökumppani ongelmien vähentämisessä. Lisäksi sen avulla pystytään luomaan jonkinlainen kuva ongelmaoppilaan myöhemmistä elämänvaiheista. Tutkimus on kasvatushistoriallinen, ja siinä on mahdollisimman monipuolisen primäärilähdeaineiston avulla pyritty kuvaamaan kasvatuksessa ja opetuksessa tapahtuneita muutoksia Oulun kansakoulussa. Vertailupohjana on käytetty erityisesti Helsingin, Tampereen ja Turun kansakouluja.

Koko tarkastelujaksolla vuosina 1874–1974 kiinnitettiin pahantapaisten oppilaiden käyttäytymiseen enemmän huomiota kuin heikkolahjaisten. Ongelmaoppilaille saatiin tutkimusjakson aikana kaksi erityiskoulua: apukoulu ja tarkkailukoulu. Oppilaiden ongelmat olivat varsin samanlaiset koko tutkimusjakson ajan: omaisuusrikokset, luvattomat poissaolot koulusta ja oppitunteja häirinnyt käytös. Monessa tapauksessa käytöshäiriöisen lapsen vaikeudet johtuivat kodin ongelmista. Niitä aiheuttivat alkoholismi, varattomuus, riitaisuus ja huonot asunto-olot. Myös taloudellisesti menestyneiden perheiden lapsilla oli vaikeuksia. Ongelmien ydin oli se, että vanhemmilla ei syystä tai toisesta ollut aikaa lapsilleen. Perheiden elämään vaikuttivat merkittävästi yhteiskunnalliset murrokset, kuten ensimmäinen ja toinen maailmansota, kansalaissota ja pula-ajat. Pohjolan Poikakotiin toimitettiin 235 oululaista lasta vuosina 1915–1974. Suurimmaksi osaksi pojat olivat rikkinäisistä perheistä ja heidän rikkomuksensa olivat lähinnä omaisuusrikoksia.

Opettajan merkitys käytöshäiriöiden vähentämisessä ja oppilaiden motivoimisessa oli suuri. Hänen työnsä onnistumisen kannalta oli ratkaisevaa, millaiset resurssit hänellä oli käytettävissään. Opettajien käyttämät kurinpitokeinot perustuivat lähinnä kansakouluasetuksen (1866) ja oppivelvollisuuslain (1921) sallimiin rangaistuskeinoihin. Kurinpitokeinot lievenivät ja vähentyivät tutkimusjakson aikana. Kasvatusvastuuta pyrittiin siirtämään entistä enemmän lapsen vanhemmille. Oulun kaupungin kansakoulujen tilanahtaus oli yleinen ongelma koko tarkastelujakson ajan. Opetussuunnitelmat olivat aluksi koulukohtaisia, kunnes myöhemmässä vaiheessa siirryttiin valtakunnallisiin suunnitelmiin. Tutkimusjakson merkittävimmät opetusopit olivat herbartilaisuus ja reformipedagogiikka.