Tiivistelmä

Pohjoissuomalaisen vuoden 1985 - 86 syntymäkohortin ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten puheen- ja kielenkehitystä tutkittiin heidän ollessaan 8-vuotiaita. Aluksi testattiin 42 ennenaikaisena ja alle 1750 g syntyessään painanutta 8-vuotiasta lasta sekä heidän 42 täysiaikaisina syntynyttä ja ≥ 2500 g painanutta kontrollipariaan neljällä kielellisellä testillä, nimittäin Illinois Test of Psycholinguistic Abilities -testillä (ITPA), Lasten Token testillä, Morfologiatestillä ja Peabody Picture Vocabulary Test nimisellä sanavarastotestillä (PPVT). Kontrollilapset valittiin samasta kohortista ja kaltaistettiin ennenaikaisina syntyneiden lasten kanssa iän, sukupuolen, kaksosuuden, äidin koulutuksen, asuinpaikan, syntymäjärjestyksen ja perhetyypin perusteella. Koko syntymäkohortin kaikkien pienipainoisina (LBW, < 2500 g) syntyneiden 8-vuotiaiden lasten (n=279) kielellisiä ja motorisia taitoja tutkittiin lisäksi vanhemmille (n = 8370, 90 %) ja opettajille (n = 8525, 92 %) osoitetun kyselyn perusteella.

Tulokset osoittivat, että ennenaikaisina (< 1750 g) syntyneet lapset saivat merkitsevästi heikommat pisteet kuin heidän kontrollinsa ITPA:n visuaalisissa tehtävissä. Heikko visuaalinen suoriutuminen oli yhteydessä neonataalikauden infektioihin, ylipainehoitoon (CPAP) ja avoimeen valtimotiehyeen (PDA). Lisäksi ne ennenaikaisina syntyneet lapset, joilla oli lievää neurologista toiminnan häiriötä (MND) saivat puheen ymmärtämistä mittaavasta Token testistä heikommat pisteet kuin kontrollinsa. MND-lapset erosivat myös merkitsevästi muista ennenaikaisina syntyneistä lapsista, terveistä ja CP-vammaisista, Token testillä mitattuna. Periventrikulaarisen leukomalasian (PVL) löydökset aivojen magneettikuvauksessa (MRI) eivät olleet yhteydessä suoriutumiseen kielellisissä testeissä.

Vanhempien arvioiden perusteella LBW lapsilla oli enemmän ongelmia puheessa ja kielessä kuin normaalipainoisina (NBW, ≥ 2500 g) syntyneillä kahdeksan vuoden iässä. LBW-pojat olivat heikompia kielellisissä ja motorisissa taidoissa kuin NBW-pojat tai kummatkaan tyttöjen ryhmät. Tutkimuksen perusteella puheen ja kielellisten taitojen sekä motoriikan välillä oli selvä yhteys. Monimuuttujaisen logistisen regressioanalyysin perusteella matala syntymäpaino sekä tietyt sosiodemografiset tekijät, kuten äidin nuori ikä (20 - 24 v.), perheen yli neljän menevä lapsimäärä, uusperhe sekä kuulovika ja poikasukupuoli olivat lasten keskeisimpiä heikkoon puheen- ja kielenkehitykseen liittyviä riskitekijöitä 8 vuoden iässä riippumatta siitä, oliko analyysissa mukana neonataalikauden riskitekijä vai ei. Pienipainoisuus raskauden kestoon nähden oli myös riski heikolle puheen ja kielen kehitykselle. Ennenaikaisuus oli yhteydessä heikkoon puheen ja kielen kehitykseen, kun neonataalikauden riskitekijä poissuljettiin analyysista. Aivorunkoaudiometrian (BAEP) löydökset puolestaan eivät olleet yhteydessä kielenkehityksen ongelmiin.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan esittää, että ennenaikaisina (< 1750 g) syntyneillä ja LBW-lapsilla oli enemmän ongelmia kuin täysiaikaisina syntyneillä NBW-lapsilla puheen- ja kielenkehityksessään 8 vuoden iässä. Ongelmat puheen tuotossa ja erityisesti vastaanotossa olivat heillä yleisempiä sekä kliinisen tutkimuksen että vanhempien arvion perusteella. Visuaalisen hahmottamisen vaikeudet olivat tyypillisiä ennenaikaisina (< 1750 g) syntyneille lapsille, mikä olisi hyvä huomioida myös puheterapiassa. Tutkimuksen perusteella ennenaikaisina syntyneiden MND-lasten kielenkehityksen tarkka ja säännöllinen seuranta on tärkeää. Vanhempien ja opettajien arviot ovat hyödyllinen lisä lasten puheen- ja kielenkehityksen tutkimuksessa.