| Esineiden antaminen: Kehityksen peili ja kieltä ennakoiva sosiaalinen merkki 9-34 kuukauden iässä | ||
|---|---|---|
| Edellinen | Luku 6. Metodi | Seuraava |
Laadullisessa tutkimusprosessissa tutkijan on tärkeää tulla tutuksi oman aineistonsa kanssa (Maykut & Morehouse 1994, 132–133). Tutkimusprosessin alusta lähtien analysoin videomateriaalia. Konkreettisena osoituksena tästä työstettiin jokaisesta lapsesta kehitysfilmit ikäväliltä 6–18 kk, teemana jaetun huomion eri ilmenemismuodot esikielellisessä vaiheessa. Tätä samaa teemaa jatkettiin ja laajennettiin Ituja-opetusvideoon (von Zansen & Tolonen 1997). Videoaineistoa työstettiin myös seminaariesitelmien oheismateriaaliksi ja kongressiesitelmiä varten. Myös opetustyöhön videomateriaali toi oman tärkeän lisänsä.
Videoaineiston varsinaisessa systemaattisessa , tosin alustavassa, analyysissa kirjasin jokaisen lapsen kuukausittaisen käynnin puoleentoista ikävuoteen asti, kenttähavainnoin tarkastaen, mitä videolla näkyi ja mitä merkityksellistä äidit kertoivat. Samaan yhteyteen kirjoitin myös käynnin teoreettiset ja henkilökohtaiset huomioni. Huomioin myös kuvausten aikaiset muistiinpanot. Alustavasti valitsin jokaisen lapsen kuukausittaisista materiaaleista muutamia episodeja, joissa joko näkyi kehityksellisesti merkittävää uutta — ne kuvasivat äidin tyypillistä toimintatapaa kommunikaatiotaitojen kehittämisessä — tai tilanne kuvasi parin tyypillistä käyttäytymistä. Merkittäviä olivat kehitysmuutokset, jotka näkyvät kaikilla lapsilla, erityisesti ajankohta, milloin ne näkyvät ensimmäistä kertaa.
Tutkimuksen aikana havaitsin seuraavia kehitysmuutoksia , joita oli nähtävissä lasten esineellisessä toiminnassa suhteessa äitiin ja muuhun ympäristöön. Vaiheet kuvaavat eräänlaista kehityskaarta esikielellisestä kielelliseen vaiheeseen:
1. Ei merkityksiä — esineet viedään suuhun, 2. Ensimmäiset merkitykselliset toiminnot — kahden kohteen havainnoiminen yhtä aikaa; jäljittelyyn perustuva toimiminen esineellä; työkalu; sormenpäillä tutkiminen, 3. Yhteisen huomion jakaminen, 4. Esittävien toimintojen ensiaskeleet, 5. Laajemman tilan kartoitus, 6. Esineiden tuominen, 7. Pelkovaihe, 6. Dialogi.
Muun muassa näistä tilanteista etsin episodeja vaiheista, jolloin ne ilmaantuivat lapsen käyttäytymiseen. Kiinnitin huomiotani myös perheiden elämäntilanteessa tapahtuviin muutoksiin kuten muuttoihin, äidin töihin lähtemiseen, perheenjäsenten sairasteluun. Alustavissa analyyseissa kunkin perheen elämäntilanteen muutokset tunnisti lähinnä taustalla vaikuttavan toimintavireen muutoksena. Jordan ja Henderson (1994, 19) kirjoittavat etnografisten palasten identifioimisesta; helposti löydettävistä, toistuvista palasista, joita voi nimetä. Laadullisen lähestymistavan mukaan se, mikä toistuu on merkityksellistä. Mutta merkityksellistä on myös se, kun tapahtuu ”jotakin uutta”. Liitteessä 2 on esimerkkejä yksittäisten lasten aineiston alustavista luokituksista.
Samaan aikaan videoanalyysin kanssa tutkimusapulaiset litteroivat äitien haastatteluaineiston syksystä 1998 helmikuulle 2000.
Vähitellen tutkimukseni kysymyksenasettelu rajautui koskemaan esineiden tuomista äidille. Tämä ilmiö oli näkynyt jossakin muodossa kaikilla lapsilla. Tämän jälkeen kävin videoaineiston uudelleen läpi, nyt ikäväliltä 6–24 kk. Episodien valintaa ohjasi itse ilmiö. Huomioni kiinnittyi sekä äiti-lapsiparien toimintaa kuvaavien merkityksellisten episodien etsintään että itse ilmiön alustavaan tulkintaan. Onko ilmiöllä kehitysvaiheita, jotka olisi havaittavissa ainakin usealla lapsella? Kyse oli tutkimusaineiston alustavasta analyysista myöhempää tulkintaa varten (Suoranta & Eskola 1992), mikro- makroproblematiikan otin myös tarkasteltavaksi (Munch & Smelser, 1987, Wiley, 1988). Jokaisesta lapsesta kirjoitin uuden kuvauksen, missä oli mukana esineiden antamisen transkriptoituja episodeja sekä myös ilmiön määrällisiä kuvauksia yksilöittäin.
Kunkin lapsen episodien joukosta valitsin 2–3 episodia, jotka lähetin äidille etukäteen katsottavaksi. Viikon kuluttua tästä katsoin yhdessä äidin kanssa episodit ja pyysin äitejä kertomaan tulkinnoistaan.
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia esineiden tuomiseen liittyviä kehitysvaiheita sekä niiden yhtymäkohtia osoitteluun ja puhekielen kehitykseen. Episodien valinnan kriteerejä ovat seuraavat (Goodwin 1995, 1998, Jordan & Henderson 1994):
Tutkittava ilmiö näkyy episodissa (episodin merkityksellisyys).
Episodissa on vastavuoroista toimintaa osanottajien välillä suhteessa ympäristöön. Siinä on havaittavissa semioottiset kentät: puhetta, kehon liikkeitä, materiaa.
Episodi on tapahtuma, se alkaa jostakin ja päättyy johonkin.
Tutkittavaan ilmiöön tulee sisällöllisesti jotakin uutta.
Episodi kuvaa äiti-lapsi -parin tyypillistä käyttäytymistä.
Heathin ja Hindmarshin (1996) mukaan episodien kuvauksen tulisi olla niin tarkka, että siinä näkyvät olennaiset siirrot, miten asia etenee. Tällöin ei-kielellinen vuorovaikutus korostuu. Ihmisissä on eroja siinä, kuinka he auttavat toista löytämään idean ja näin pääsemään yhteiseen kokemukseen. Tässä kohdin myös äideissä on eroja.
Episodien mikroanalyyttisessä tulkinnassa olen erottanut toisistaan puhevuorovaikutuksen, metakommunikaation sekä toiminnan, esinekäsittelyn ja elekommunikaation sarakkeet. Metakommunikaatio tarkoittaa kommunikaatiosysteemissä signaalia, joka voi muuttaa kommunikaation perusmerkitystä (Harre` & Lamb 1983, 393). Se on kommunikaatiota kommunikaatiosta. Äidin ja lapsen puhe ja metakommunikaatio ovat samoissa sarakkeissa, esinekäsittely ja elekommunikaatio eri sarakkeissa Episodit olen numeroinut juoksevasti 1–26 ja esitän ne taulukkoina. Jokaisen episodin alussa kerron lapsen iän kuukausina ja päivinä. Esimerkiksi 18;16 tarkoittaa sitä, että lapsen ikä on 18 kuukautta ja 16 päivää. Kerron myös episodin pituuden minuutteina ja sekunteina sekä kuvaan kyseistä tilannetta yleisluonteisesti. Aikakoodi taulukon vasemmassa reunassa on mukana episodin paikantamiseksi videoaineistosta. Siitä näkyy aika minuutteina ja sekunteina episodin aikana tapahtuvien merkittävien siirtojen kohdalla. Käytän taulukoissa seuraavia erikoismerkintöjä:
kommunikointi elein
tutkijan huomio
puheen nouseva intonaatio
puheen laskeva intonaatio
paino ensimmäisellä tavulla
sanoo kovalla äänellä
Mikroanalyyttisen tulkinnan havainnollistajina käytän kuvia.