Esineiden antaminen

Kehityksen peili ja kieltä ennakoiva sosiaalinen merkki 9-34 kuukauden iässä

Kaisa Jakkula

Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto

Abstract

This study investigated the giving of objects in relation to the child's incipient development of language. The theoretical frame of reference for the study comprised Vygotsky's cultural historical viewpoint of the social origins of development and of the division of development into stages. Development is also determined by the development of communicative activity and the child's stages of mental development alternating between need-motivation and technical skills. Cultural development is founded on the use of signs and on mediated relationships.

The basis of the sign is social. It exists in those forms of social interaction in which the child participates before beginning to use language independently. In emotional interaction with another person the child develops social operational models with respect to his dealings with objects. The giving of objects is one such example of this. It is mediated action and one stage of the child's communicative development towards language. In giving objects the child is engaged in meaningful activity. It is action which involves feelings and is both initiated and managed by the child himself.

The study consisted of a longitudinal observation of six mother-child pairs in the laboratory. At the beginning of the study the children were six months old and by the end had reached three years of age. The study investigated how the process of giving objects advances and how a developmental transition may be recognised. The relation between giving objects and pointing gestures and the beginning of speech was also a source of interest. Mother-child pairs visited the laboratory monthly and one visit lasted about one hour and half. The study focused on the adult-child pairs'mutual activity episodes and these were analysed micro-analytically. Episodes were classified in terms of mother-child activity, communication through gestures, interaction through speech and metacommunication.

The results showed that it is the adult who is the active party in the early stages of the object giving development process. She interprets object giving as a social phenomenon. The child's own self-initiated giving of objects begins between the ages of nine and fifteen months. The giving of objects continues from this moment on throughout successive development stages and assumes a variety of forms of expression. To begin with the child's attention is directed towards the significance of the objects while later on attention shifts towards social relationships.

Object giving reveals two developmental transition during the pre-verbal stage: the first of these begins as the child approaches one year of age and the second at the age of about eighteen months. During these transitions the child's relation to his environment, objects and other people become organised in a new way. Before each transition the child's independent movement and imitative behaviour becomes activated while symbolic activity begins after the transition has occurred.

Words become to be associated with giving of objects from the age of about thirteen months though most commonly between seventeen and twenty-one months. Between twenty-seven and thirty months the giving of objects stops. By this stage the child has begun to communicate using whole sentences and speech has become an adequate means of communication.

The study supported Vygotsky's theory by bringing forth the central importance of the adult in the turning points of child development. The study also revealed the overlapping of the development stages of the social sign with developmental transitions. The giving of objects may be said to describe the child's mental development in a more general way and may be called a social sign anticipating language.

Tiivistelmä

Tutkimuksessa selvitettiin esineiden antamista suhteessa lapsen alkavaan kielelliseen kehitykseen. Tutkimuksen teoreettisen perustan muodosti Vygotskyn kulttuurihistoriallinen näkemys kehityksen sosiaalisesta alkuperästä ja kehityksen vaiheittaisuudesta. Kehitystä määrittävät myös kommunikatiivisen toiminnan kehitys ja lapsen kehityksen vaiheet tarve-motivationaalisten ja teknisten taitojen vuorotteluna. Kulttuurinen kehitys perustuu merkkien käyttöön ja välittyneisiin suhteisiin.

Merkin perusta on sosiaalinen. Se on olemassa niissä sosiaalisen kanssakäymisen muodoissa, joihin lapsi osallistuu ennen kuin alkaa käyttää kieltä itsenäisesti. Emotionaalisessa vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen lapsi kehittää esineen käsittelyn sosiaalisia toimintamalleja. Esineiden antaminen on näistä yksi. Se on välittynyttä toimintaa ja yksi vaihe kehityksessä kohti kielen hallintaa. Esineitä antaessaan lapsi on mielekkäässä toiminnassa. Toiminta on tunneväritteistä, lapsen itsensä aloittamaa ja hallitsemaa.

Tutkimuksen empiirinen vaihe toteutettiin kuuden äiti-lapsiparin pitkäaikaisseurantana laboratoriossa. Tutkimuksen alussa lapset olivat puolivuotiaita ja sen päättyessä kolmivuotiaita. äiti-lapsiparit kävivät laboratoriossa kuukausittain. Yksi käynti kesti noin puolitoista tuntia. Selvitettiin, miten esineiden antaminen etenee sekä miten tunnistaa kehitysmuutos. Myös esineiden antamisen suhde osoittavaan eleeseen ja alkavaan puheeseen oli kiinnostuksen kohteena. Huomion keskiössä olivat äiti-lapsiparin keskinäiset toimintaepisodit, joita analysoitiin mikroanalyyttisesti. Episodeista luokiteltiin äidin ja lapsen toiminta, elekommunikaatio, puhevuorovaikutus sekä metakommunikaatio.

Tulosten mukaan esineiden antamisen kehityksessä aikuinen on aluksi aktiivinen osapuoli. Hän tulkitsee esineen antamisen sosiaaliseksi. Lapsen omaehtoinen esineiden antaminen alkaa ikävälillä 9 - 15 kuukautta. Esineiden antaminen käy tästä eteenpäin läpi kehitysvaiheita ja saa erilaisia ilmenemismuotoja. Aluksi lapsen huomio on esineiden merkityksissä, sitten huomion kohteena ovat sosiaaliset suhteet.

Esineiden antaminen ilmentää kahta kehityksellistä muutosta esikielellisen vaiheen aikana: ensimmäinen vaihe on ensimmäisen elinvuoden lopulla, toinen lähellä puolentoista vuoden ikää. Tällöin lapsen suhteet ympäristöön, esineisiin ja toisiin ihmisiin järjestyvät uudella tavalla. Molemmissa vaiheissa ennen siirtymää aktivoituvat lapsen omaehtoinen liikkuminen ja jäljittelevä käyttäytyminen sekä sen jälkeen symbolinen toiminta.

Sanat alkavat liittyä esineiden antamiseen 13 - 34 kuukauden iässä, tavallisimmin ikävaiheessa 17 - 21 kuukautta. Ikävaiheessa 27 - 30 kuukautta esineiden antamista ei juuri enää esiinny. Tällöin lapsi on alkanut kommunikoida kokonaisin lausein, ja puhekielestä on tullut riittävä kommunikoinnin väline.

Tutkimus tukee Vygotskin teoriaa tuomalla esiin aikuisen keskeisen merkityksen lapsen kehityksen käännekohdissa. Tutkimus osoittaa sosiaalisen merkin kehitysvaiheet ja niiden limittymisen kehityksellisiin siirtymiin. Esineiden antaminen kuvastaa lapsen henkisen kehityksen kulkua yleisemmin ja sitä voi kutsua kieltä ennakoivaksi sosiaaliseksi merkiksi.

Sisällys
Alkusanat
1. Johdanto
1.1. Tutkimuksen taustaa
1.2. Esikielellisen vaiheen kommunikaatio tutkimuksen kohteena
1.3. Esineiden antaminen tutkimuksen kohteena
1.4. Tutkimuksen lähtökohta ja tavoitteet
2. Korkeampien henkisten toimintojen kehityksen perusteet
2.1. Kehityksen sosiaalinen alkuperä
2.2. Merkki–välittynyt suhde
2.3. Laadulliset muutokset ja kehityksen vaiheittaisuus
2.3.1. Kehityksen sosiaalinen tilanne
2.3.2. Kriisiperiodit
2.3.3. Kommunikatiivisen toiminnan kehitys
2.3.4. Lapsen psyykkisen kehityksen vaiheet
3. Merkitys ja mielekkyys
3.1. Merkitysten omaksumisen sosiaalinen perusta
3.2. Merkin ja merkityksen välinen suhde
3.3. Merkityksen ja mielekkyyden välinen suhde
4. Esineen käsittelyn kehitys kommunikatiivisen toiminnan kontekstissa esikielellisessä vaiheessa
4.1. Esineen tavoittelu ja tarttuminen
4.2. Aikuisen ja lapsen yhteinen toiminta
4.3. Esineestä yhteisen huomion kohde
4.4. Toiminnasta eleeksi
4.4.1. Osoittava ele
4.4.2. Esineiden antaminen
4.5. Esineiden käyttötarkoituksen mukaan toimiminen
4.6. Yhteenvetoa
5. Tutkimusongelmat
6. Metodi
6.1. Prosessi käynnistyy
6.2. Tutkimukseen osallistuneiden perheiden kuvaus
6.3. Laboratorio laadullisen tutkimuksen ympäristönä
6.4. Tutkimuksen käytännön toteutus laboratoriossa
6.5. Laboratoriojärjestelyjen uudelleenarviointi
6.6. Muu tutkimusaineisto
6.7. Videoanalyysi
6.8. Havaintoyksikkö —- analyysiyksikkö
6.9. Videoaineiston alustavat analyysivaiheet, episodien valinta ja transkriptio
7. Tulokset
7.1. Esineiden antaminen eri ikävaiheissa
7.2. Esineiden antamisen ilmenemismuodot
7.2.1. Yksilölliset kehityskaaret
7.2.2. Äiti tulkitsijana
7.2.3. Oma-aloitteinen esineiden antaminen
7.2.4. Esineiden määrä ja koko etusijalle
7.2.5. Samanlaiset esineet
7.3. Suhteiden uudelleenorganisoituminen
7.3.1. Siirtymä ensimmäisen elinvuoden lopulla
7.3.2. Siirtymä lähellä puolentoista vuoden ikää
7.4. Esineiden antamisen, osoittelun sekä alkavan puheen välisiä yhteyksiä
7.4.1. Esineiden antaminen ja osoittaminen eri ikävaiheissa
7.4.2. Esineiden antaminen, osoittaminen ja sanat kommunikaatiossa: yksilölliset kehityskulut
7.4.3. Puhe kommunikaation välineenä
8. Diskussio
8.1. Tutkimuksen lähtökohdat ja toteutus
8.2. Tulosten tarkastelu
8.3. Tutkimuksen metodisten ratkaisujen arviointi
8.4. Johtopäätökset
Lähteet
A. Esimerkkejä laboratoriossa lasten käytössä olleista esineistä ryhmittäin.
B. Esimerkkejä aineiston luokituksista.
C. Esineiden antaminen äidille ja tutkijoille. Antamiskertojen määrät yksilöittäin ikävälillä 9–34 kuukautta.
D. Osoittelun eri muodot frekvensseinä yksilöittäin ikävälillä 9–34 kuukautta.
E. Esineiden antamiseen liittyvien sanojen määrät yksilöittäin ikävälillä 12–34 kuukautta.
F. Osoitteluun liittyvien sanojen määrät yksilöittäin ikävälillä 12–34 kuukautta.
G. Lasten kielellisen ymmärtämisen ja tuottamisen taso kolmivuotiaana. (Reynell & Huntley 1985).
Luettelo taulukoista
1. Lisinan (1986) kuvaamat aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen kehitysvaiheet kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana (Hakkarainen 1990, 162).
2. Ajankäytön jakautuminen laboratoriossa eri toimintoihin ja niiden kesto.
3. Tutkimusaineisto.
4. Esineen ojentelu.
5. Esineen ojentelun tulkinta antamiseksi.
6. Esineen ojentelun tulkinta osoittamiseksi.
7. Esineen antaminen vastauksena pyyntöön.
8. Omaehtoinen esineen antaminen
9. Esineiden antamiseen liittyvä esineiden tutkiminen ja nimeäminen.
10. Esineiden antamisen ritualisoituminen.
11. Esineiden kantaminen laajalta alueelta.
12. Esineiden kantamisen erilainen tilannemääritelmä.
13. Samanlaisten esiteiden antaminen jäljittelevät toiminnan yllykkeenä.
14. Samanlaiset esineet jäljittelevän toiminnan ja puheen yllykkeinä.
15. Toisen toiminnan seuraaminen katseella ja jäljittelevä toiminta.
16. Katseenvaihto kohteen ja henkilön välillä.
17. Vastavuoroinen elekommunikaatio.
18. Kuvitteellisuus toiminnassa.
19. Siirtymävaiheen keskeiset kehitykselliset tapahtumat lähellä vuoden ikää.
20. Tilan ja ihmiskehon rinnastus
21. Ei-vastavuoroinen esineellinen toiminta.
22. Sosiaalisen referenssin ilmiö esinetoiminnoissa.
23. Mielikuvat esinetoiminnoissa.
24. Tarkoituksenmukainen esineellinen toiminta.
25. Esittävä toiminta kotileikissä.
26. Sanat esineellisen toiminnan ja kommunikaation vahvistajina.
27. Siirtymävaiheen keskeiset kehitykselliset tapahtumat lähellä puolentoista vuoden ikää.
28. Esineelliseen toimintaan liittyvä puhe kommunikaation välineenä.
29. Tilanteesta irtautunut puhe kommunikaation välineenä.
30. Eleet ja käsien liikkeet puheilmaisun tukena.
B-1. Tapahtumaloki
B-2. Tiettyyn teemaan perustuvaa luokitusta (jaettu huomio), mukana kotihavaintoja äidin kertomana
B-3. Aineiston luokitusta keskeisten teemojen pohjalta
G-1. Kronologinen ikä, pistemäärät sekä mentaalinen ikä yksilöittäin.
Luettelo kuvioista
1. Kielen omaksuminen integratiivisena tapahtumana 1–2-vuotiaana (Weigl 1990).
2. Väline ja merkki välittyneinä toimintoina lapsen kulttuurisessa kehityksessä (Vygotsky 1977, 71).
3. Laboratoriotila tutkimusprosessin alussa.
4. Lasten käytössä ollutta keskeistä välineistöä laboratoriossa.
5. Lasten toimintaympäristöt laboratoriotilassa.
6. Yli kaksivuotiaiden toimintaympäristö.
7. Esineiden antamista äidille kuvaavat diagrammit yksilöittäin ikävaiheessa 9–34 kuukautta.
8. Esineiden antamisen yksilölliset kehityskaaret ikävälillä 8–32 kuukautta.
9. Esineen ojentamisen tulkinta antamiseksi 10 kk:n iässä.
10. Esineen antaminen vastauksena äidin pyyntöön 12 kk:n iässä.
11. a) Toimiminen esineellä 11 kk:n iässä b) Mielikuva esineestä c) Esineen yhteinen tarkastelu.
12. a) Esineiden antamisen ritualisoituminen 14 kk iässä b) Toisen käden ojennus merkkinä äidin vastavuoroisesta toiminnasta.
13. a)–c) Isot esineet eri puolilta tilaa vuorotellen molemmille aikuisille ikävaiheessa 17 kk.
14. a)–b)Samanlaisten esineiden koko suhteen ilmentäjänä ikävaiheessa 16 kk.
15. a)–b) Samanlaiset esineet jäljittelevän toiminnan ja puheen yllykkeenä ikävaiheessa 16 kk.
16. a) Symbolinen ele ikävaiheessa 10 kk b) Ojentava ele ikävaiheessa 10 kk.
17. a)–c) Kupista leikisti juominen mielikuvan ilmentäjänä ikävaiheessa 12 kk.
18. a)–b)Korkea paikka. Tilan ja ihmiskehon rinnastus ikävaiheessa 16 kk.
19. Siirtymien alkaminen ja päättyminen yksilöittäin lähellä puolentoista vuoden ikää.
20. Esineiden antamista äidille ja osoittamista kuvaavat diagrammit yksilöittäin ikävaiheessa 9–34 kuukautta.
21. Esineiden antaminen, osoittaminen ja sanat lapsen kommunikaatiossa. Yksilölliset kehityskulut.
22. a)-b)Ele ja käsien liikkeet puheilmaisun tukena ikävaiheessa 34 kk.
  Seuraava
  Alkusanat

Julkaisun pääsivu

Kirjastoyksiköt | Kokoelmat | Tietokannat | Ajankohtaista | Palvelut | Elektroniset kokoelmat | Linkit | Sisällysluettelo

© 2002 Oulun yliopiston kirjasto