Esineiden antaminen

Tiivistelmä

Tutkimuksessa selvitettiin esineiden antamista suhteessa lapsen alkavaan kielelliseen kehitykseen. Tutkimuksen teoreettisen perustan muodosti Vygotskyn kulttuurihistoriallinen näkemys kehityksen sosiaalisesta alkuperästä ja kehityksen vaiheittaisuudesta. Kehitystä määrittävät myös kommunikatiivisen toiminnan kehitys ja lapsen kehityksen vaiheet tarve-motivationaalisten ja teknisten taitojen vuorotteluna. Kulttuurinen kehitys perustuu merkkien käyttöön ja välittyneisiin suhteisiin.

Merkin perusta on sosiaalinen. Se on olemassa niissä sosiaalisen kanssakäymisen muodoissa, joihin lapsi osallistuu ennen kuin alkaa käyttää kieltä itsenäisesti. Emotionaalisessa vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen lapsi kehittää esineen käsittelyn sosiaalisia toimintamalleja. Esineiden antaminen on näistä yksi. Se on välittynyttä toimintaa ja yksi vaihe kehityksessä kohti kielen hallintaa. Esineitä antaessaan lapsi on mielekkäässä toiminnassa. Toiminta on tunneväritteistä, lapsen itsensä aloittamaa ja hallitsemaa.

Tutkimuksen empiirinen vaihe toteutettiin kuuden äiti-lapsiparin pitkäaikaisseurantana laboratoriossa. Tutkimuksen alussa lapset olivat puolivuotiaita ja sen päättyessä kolmivuotiaita. äiti-lapsiparit kävivät laboratoriossa kuukausittain. Yksi käynti kesti noin puolitoista tuntia. Selvitettiin, miten esineiden antaminen etenee sekä miten tunnistaa kehitysmuutos. Myös esineiden antamisen suhde osoittavaan eleeseen ja alkavaan puheeseen oli kiinnostuksen kohteena. Huomion keskiössä olivat äiti-lapsiparin keskinäiset toimintaepisodit, joita analysoitiin mikroanalyyttisesti. Episodeista luokiteltiin äidin ja lapsen toiminta, elekommunikaatio, puhevuorovaikutus sekä metakommunikaatio.

Tulosten mukaan esineiden antamisen kehityksessä aikuinen on aluksi aktiivinen osapuoli. Hän tulkitsee esineen antamisen sosiaaliseksi. Lapsen omaehtoinen esineiden antaminen alkaa ikävälillä 9 - 15 kuukautta. Esineiden antaminen käy tästä eteenpäin läpi kehitysvaiheita ja saa erilaisia ilmenemismuotoja. Aluksi lapsen huomio on esineiden merkityksissä, sitten huomion kohteena ovat sosiaaliset suhteet.

Esineiden antaminen ilmentää kahta kehityksellistä muutosta esikielellisen vaiheen aikana: ensimmäinen vaihe on ensimmäisen elinvuoden lopulla, toinen lähellä puolentoista vuoden ikää. Tällöin lapsen suhteet ympäristöön, esineisiin ja toisiin ihmisiin järjestyvät uudella tavalla. Molemmissa vaiheissa ennen siirtymää aktivoituvat lapsen omaehtoinen liikkuminen ja jäljittelevä käyttäytyminen sekä sen jälkeen symbolinen toiminta.

Sanat alkavat liittyä esineiden antamiseen 13 - 34 kuukauden iässä, tavallisimmin ikävaiheessa 17 - 21 kuukautta. Ikävaiheessa 27 - 30 kuukautta esineiden antamista ei juuri enää esiinny. Tällöin lapsi on alkanut kommunikoida kokonaisin lausein, ja puhekielestä on tullut riittävä kommunikoinnin väline.

Tutkimus tukee Vygotskin teoriaa tuomalla esiin aikuisen keskeisen merkityksen lapsen kehityksen käännekohdissa. Tutkimus osoittaa sosiaalisen merkin kehitysvaiheet ja niiden limittymisen kehityksellisiin siirtymiin. Esineiden antaminen kuvastaa lapsen henkisen kehityksen kulkua yleisemmin ja sitä voi kutsua kieltä ennakoivaksi sosiaaliseksi merkiksi.