Tiivistelmä

Tämä tutkimus pyrki syventämään ymmärtämystä teknologian luonteesta ja sen mahdollisesta vastaavuudesta konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Teknologiakasvatus on suhteellisen uusi ala yleissivistävässä koulutuksessa ja se on edelleen sukeutuvassa vaiheessa useissa maissa. Tällainen tilanne antoi mielenkiintoisia mahdollisuuksia ottaa huomioon viimeisimpiä oppimispsykologisia virtauksia suhteessa teknologian opetuksen kehittämiseen. Lisäksi tutkimus pyrki etsimään teknologiakasvatukselle mahdollisuuksia sellaisten oppimisympäristöjen luomiseen, joissa teknologian luonne voitaisiin tehokkaasti integroida nykyiseen käsitykseen lapsista oppimisprosessiensa aktiivisina tekijöinä.

Tämä tutkimus perustui kahteen tapaustutkimukseen (Case Studies). Kummatkin tapaukset toteutettiin peruskoulun ala-asteella. Ensimmäiseen tapauksen (Case Study I) yleisenä tarkoituksena oli tarkastella automaatioteknologiaa ja sen opetusta sisältöalueena osana teknologiakasvatuksen kehittämispyrkimyksiä. Toisessa tapauksessa (Case Study II) tarkoituksena oli tutkia sosio-kulttuurillisen vuorovaikutuksen vaikutusta lasten ajatteluun ja toimintaan avoimissa ja suljetuissa ongelmanratkaisutilanteissa. Tässä tapauksessa lapset tekivät valittavaan tarkoitukseen ääntä tuottavia laitteita ja siihen osallistui myös englantilaisia koululaisia.

Tutkimuksessa käytetyt opetusmetodit perustuivat oletukseen, että konstruktivismiin pohjautuvat, avointa ja luovaa ongelmanratkaisua sekä oppilaskeskeisyyttä korostavat lähestymistavat ovat erityisen soveliaita teknologiakasvatuksessa käytettäviksi. Tämä oletus nousee käsityksestä, jossa innovatiivisuus ja ongelmanratkaisu ovat tärkeitä teknologisille prosesseille ja että teknologia esiintyy vastauksena ihmisen tarpeisiin. Oppilaille annetut tehtävät määriteltiinkin sellaisiksi, että ne mahdollistivat avoimen, oppilaskeskeisen ongelmanratkaisun perustuen lasten omasta elinpiiristään esiin nousevien tarpeiden tyydyttämiseen.

Molemmissa tapauksissa tutkimusaineistoa kerättiin usealla eri tavalla. Ensimmäisessä tapauksessa tutkimusaineistoa kerättiin oppilasryhmiä havainnoimalla mm. videonauhoituksin ja kenttäpäiväkirjaa kirjoittamalla sekä tallentamalla levykkeelle ryhmien projektissa luomat tiedostot. Tämän lisäksi toisessa tapauksessa tutkimusaineistoa kerättiin valokuvaamalla oppilaiden suunnittelukansiot tuotteen itse arviointeineen ja heidän valmistamansa työt. Tässä tapauksessa tallennettiin myös opettajan opetuksestaan tekemiä havaintoja ja arviointeja, tutkimuspäiväkirjaan tehdyt observointimuistiinpanot sekä oppilaille järjestetyn kyselyn tulokset.

Molemmat tapaukset olivat metodologisesti laadullisia tutkimuksia ja perustuivat induktiiviseen ja tulkitsevaan aineistopohjaiseen analyysiin. Analyysissä kiinnitettiin huomiota nimenomaan tutkimusaineistosta esiin nouseviin käsitteisiin, lainalaisuuksiin ja säännönmukaisuuksiin. Tutkimuksen metodologinen valinta mahdollisti tulosten esittämisen empiirisinä väittäminä, joita tuettiin tutkimusaineistosta otetuilla esimerkeillä. Empiiristen väittämien lisäksi ensimmäisen tapauksen tulokset sisältävät tutkimusaineistosta esiin nousseita luokituksia analyysin kohteena olevista painotuksista. Sekä empiirisiä väittämiä, että luokituksia tuettiin tutkimusaineistosta otetuilla esimerkeillä. Esimerkit myös tulkittiin tutkimusongelmien näkökulmasta katsottuna.

Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että teknologiakasvatuksessa on tärkeää antaa lapsille mahdollisuuksia työskennellä ja oppia tavalla, joka kehittää innovatiivista avointa ongelmanratkaisua ja divergenttiä ajattelua. Tässä mielessä annetut tehtävät tulisi olla niin avoimia, että lapsien olisi mahdollista löytää omasta elinpiiristään ratkaisua vaativia ongelmia. Itse asiassa teknologiakasvatuksessa, teknologian perusolemuksen mukaisesti, ei tulisi ollakaan vastauksia esitettyihin kysymyksiin, vaan tarkoituksemukaisia ratkaisuja esiintyviin ongelmiin. Lisäksi teknologian perusluonteen mukaiset opetusmenetelmät huomioivat lapsen sisäisesti toimintaan halukkaaksi motivoituneena ja aktiivisena sekä tarkoitus-ja päämäärähakuisena ihmisenä.