Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää herännäispappi Jonas Laguksen (1798-1857) käytännön kasvatus- ja opetustoimintaa, sitä koskevia suunnitelmia sekä niiden saamaa vastaanottoa. Tehtävä käsittelee kansanopetusta Suomen 1830-1850-luvun yhteiskunnassa, johon Jonas Lagus osaltaan vaikutti. Tutkimus on empiirinen kasvatuksen historian työ, jossa pyritään lähdeaineiston avulla avaamaan näkökulmaa Laguksen kasvatustyön kohteisiin, tavoitteisiin, menettelytapoihin ja tuloksiin sekä taustavaikuttajiin.

Valistuneen kodin kasvatuksen ja opetuksen perusteella Jonas Lagus kiinnostui jo varhain filosofiasta ja kirjallisuudesta, joiden opiskelua jatkoi nuorukaisena Turun yliopistossa valistuksen, neologian ja esiromantiikan ilmapiirissä. Hän aloitti sitten 19-vuotiaana papin tehtävät Vöyrillä, jossa 1820-luvun puolivälissä hänen kristillisyyden käsityksensä vakavoitui työn ja ystävien vaikutuksesta. Vuonna 1828 hän muutti kappalaiseksi Ylivieskaan. Siellä alkoi 1830-luvun alussa voimakas herätys, jota Lagus ohjasi kirkollisena liikkeenä.

Perinteisen perheen ja seurakunnan kasvatuksen ja opetuksen ohella Jonas Lagus suoritti herännäisliikkeen hoitamista. Hän oli mukana kehittämässä heränneille ominaiseksi tulleita hartauskokouksia, seuroja, yhdeksi seurakunnan toimintamuodoksi. Lagus oli vuosina 1834-1838 yhtenä merkittävänä alullepanijana, toimittajana ja avustajana heränneitten lehtityössä sekä aktiivisena puuhamiehenä yrittämässä maahan 1830-luvun lopulla lähetysseuraa, mutta tuloksetta. Hän puolusti herännäisliikettä ja sen työtapoja puheiden, lausuntojen, kirjeiden, kirjoitelmien, näytelmän ja lehtiartikkelien avulla, kun sitä vastaan hyökättiin. Näiden toimien lisäksi hän osallistui meneillään olevaan lastenopetuksen kehittämiseen. Jo vuonna 1828 hän otti kantaa Ahlmanin koulujen uudistamiseen, ja vuonna 1839 hän esitti hyvin uudenaikaisen köyhäinkoulun perustamista Ylivieskaan. Se oli tarkoitettu maaseudun oppilaitokseksi, joka toimi työkouluperiaatteella, mutta koulu ei kuitenkaan saanut tuomiokapitulin hyväksymistä.

Samaan aikaan, kun hän koki ulkoisten vastoinkäymisten rinnalla perhepiirissä menetyksiä, hän ystävystyi Paavo Ruotsalaisen kanssa ja hänen opetuksensa sai uutta sisältöä. Samalla ulospäinsuuntautuva toiminnan henkilö alkoi kääntyä sisäänpäin. Hän muutti 1845 Pyhäjärvelle Oulun lääniin kappalaiseksi, jota tehtävää hoiti kuolemaansa, vuoteen 1857 saakka. Vaikka hän nyt keskittyi entistä enemmän seurakuntaansa ja perheeseensä, harrasti hän kirjeitse laajaa yksilöllistä sielunhoitoa, kasvatus- ja opetustyötä. Siihen kuului myös normatiivinen ohjaus ystävien pitämiseksi hänen oikeaksi katsomassaan opissa herännäisliikettä ravistelevissa skismoissa.