1.1. Tutkimustehtävä ja rajaukset

Tutkimukseni aiheena on alkoholin salakuljetus ja sen valvonta Perämeren rannikolla kieltolain aikana. Salakuljetus on rikos, jossa ei täytetä vaadittavia määräyksiä tavaraa maahan tuotaessa tai maasta vietäessä. Tässä tutkimuksessa keskitytään alkoholin laittomaan maahantuontiin, salakuljetukseen, ja alkoholin välittämiseen eli trokaukseen mantereella. Olen yhdistänyt alkoholin välittämisen salakuljetus-termin alle, koska lähdeaineisto tuntee vain kuljettamisen. Tutkimuksen ulkopuolelle rajaan muut kieltolakirikokset: alkoholin myynnin, hallussapidon, varastoinnin ja valmistamisen. Tutkimukseni keskeisimpiä kysymyksiä on selvittää, miten alkoholin salakuljetusta harjoitettiin, ketkä sitä tekivät ja miksi. Tarkoitus on osoittaa, miten toiminta pyrittiin salaamaan ja miten salakuljetus muuttui kieltolain aikana. Tuon myös esille, miten salakuljetus näkyi tutkittavalla alueella viranomaisten työssä ja seudun elämässä. Salakuljettajiin perehdyn ammatin, iän ja kotipaikkakunnan mukaan. Näin pyrin luomaan kuvan “tyypillisestä“ kieltolain aikaisesta salakuljettajasta. Samassa yhteydessä pohdin mikä sai ihmiset niin laajasti ja räikeällä tavalla rikkomaan lakia? Tutkimuksessa perehdyn salakuljetukseen siis laajasti yhteiskunnallisena ilmiönä.

Pyrin etsimään salakuljetusta selittäviä historiallisia tekijöitä, mutta en pyri saamaan esille mitään yleispätevää rikollisuuden syytä. ANTTILA ja TÖRNUDD ilmaisevatkin kriminologin pyrkivän syysuhteiden paikantamiseen, mutta ”hän tuskin voi otaksua pystyvänsä luonnontieteilijöiden tavoin löytämään jotakin konkreettista ja yleispätevää rikollisuuden syytä.”[1] Rikollisuuteen vaikuttavatkin niin monet tekijät, ettei kaiken kattavaan selitykseen koskaan päästä.

Kieltolain valvonta kuului poliisi- ja tulliviranomaisille. Tarkoitukseni onkin tutkia, mitä viranomaiset tekivät salakuljetuksen estämiseksi ja miten se heiltä onnistui. Toisaalta tuon esille viranomaisten mahdollisuudet oman työnsä hoitamiseen: pyrkikö valtiovalta edistämään valvontaviranomaisten edellytyksiä onnistua työssään vai suhtautuiko se siihen välinpitämättömästi? Kysymys on siis siitä, kuinka vakavasti salakuljetukseen suhtauduttiin. Lisäksi selvitän, miten kiinnijääneitä salakuljettajia oikeudessa rangaistiin. Vastasivatko seudulla langetetut sakot ja vankilatuomiot säädettyjä rangaistuksia? Tuon myös pinnallisesti esille rannikon salakuljetuksen vaikutuksia sisämaassa.

Tutkimusalueeni valintaan ovat vaikuttaneet REIJO AHTOKARIN, JORMA KALLENAUTION ja RAIMO PULLATIN maininnat salakuljetuksen laajuudesta Pohjanlahdella. Lisäksi OSSI HEDMAN kirjoittaa Kemin olleen pirtuvirran porttina, josta pirtu löysi tiensä kaikkialle Pohjolaan. Valintaan vaikutti myös salakuljetuksen kiinnostavuus: siihen liittyy värikkyyttä ja yleistä mielenkiintoa. Tutkimusalueeni muodostuu seuraavista kunnista: Tornio, Alatornio, Kemin maalaiskunta, Kemi, Simo, Kuivaniemi, Ii, Haukipudas, Oulu, Oulujoki, Oulunsalo, Liminka, Kempele, Lumijoki, Hailuoto ja Siikajoki (ks. liitteet 1a ja 1b). Tullivalvonta tällä alueella kuului Tornion, Kemin ja Oulun tullikamareille. Tutkittavan ajanjakson rajaa kieltolain voimassaoloaika. Kieltolaki astui voimaan 1.6.1919 ja kumottiin 5.4.1932.

Salakuljetuksen kehityksen tutkimiseksi olen jokaisen pääluvun aluksi selvittänyt alkoholin takavarikoinnit tullikamaripiireittäin (Oulu, Kemi ja Tornio). Takavarikkomäärät ja -paikat olen koonnut tulli- ja poliisiviranomaisten lähteistä sekä oikeuslaitoksen pöytäkirjoista. Taulukoihin olen merkinnyt takavarikkopaikoiksi satamat, rautatieasemat, saaret, mantereen ja meren. Näin olen voinut verrata salakuljetuksessa tapahtuneita muutoksia eri ajanjaksoilla. Lisäksi olen laatinut yhteenvetotaulukot, joiden avulla voin vertailla tullikamaripiirien alueita toisiinsa. Huomioonotettava on, että kyseessä on viranomaisten takavarikkojen avulla syntynyt jaottelu. Heidän onnistuneiden takavarikkojensa sattumanvaraisuus on ratkaissut paikkajaottelun.

Salakuljetuksen laajuutta eri seuduilla kuvaan myös juopumistilastoilla ja salakuljetetun alkoholin hinnalla. Diagrammien tiedot olen kerännyt poliisiviranomaisten lähteistä. Juopumistilastot kuvaavat mielestäni hyvin elämää alkoholin kanssa tutkimusalueella. Näillä tilastoilla voidaan seurata juopumisrikollisuuden osuutta kaikista poliisien tietoon tulleista rikostapauksista. Alkoholin hinnan kehityksen seuraamisella pystyn osoittamaan tarjonnan määrän vaikutuksen alkoholin hintaan. Lisäksi olen verrannut poliisin tietoon tulleiden rikos- ja juopumistapausten määrää Oulun, Kemin ja Tornion kaupunkien asukasmääriin. Näin olen saanut vertailukelpoisen kuvan rikos- ja juopumistapausten muutoksista. Taulukot ja diagrammit olen koonnut viranomaisten lähteistä.

Rikostilastoja tarkastellessa pitää muistaa, että kaikki rikokset eivät tulleet viranomaisten tietoon. Tilastoihin tulee luonnollisesti vain ilmitullut rikollisuus; sen ulkopuolelle jää piilorikollisuus. Esimerkiksi salakuljettajien joutuminen viranomaisten käsiin saattoi johtua salakuljetuksen yleisyyden lisäksi monista satunnaisista seikoista. Yleisin syy piilorikollisuuteen on se, etteivät valvontaviranomaiset syystä tai toisesta ole havainneet rikollista tekoa. Viranomaiset takavarikoivat alkoholit saamatta salakuljettajia syytteeseen. Tutkimuskysymyksiini saadut vastaukset ovatkin syntyneet piilorikollisten sekä ilmirikollisuuden pohjalta. Selvittämättä jäävät varsinaiset salakuljetustapaukset, koska niistä ei ole tietoa.

Rikostilastot ovat siis ainoastaan näytteitä rikollisuudesta. Tiedossa on, että monien rikosten rikollisuustilastot antavat kokonaisrikollisuudesta varsin puutteellisen kuvan. Tutkimuksessani käytettyjen rikollisuustilastojen perusteella voidaan kuitenkin nähdä rikollisuuden ja salakuljetuksen kehityssuuntia ja myös pyrkiä selittämään muutosten syitä.

On tietysti ongelmallista tutkia alkoholin salakuljetusta valvontaviranomaisten lähteiden avulla. Onko näin saatu kuva salakuljetuksesta lähellekään todellinen? Viranomaisten näkökulmasta kuva on todellinen, mutta salakuljettajien puolelta puutteellinen. Heidän omia lähteitään salakuljetuksesta on säilynyt hyvin vähän. Ongelmaa kuvastaa se, että tulliviranomaiset arvioivat takavarikoidun ainoastaan kymmenen prosenttia maahan salakuljetetusta alkoholista. Toki on huomioitava, että alueellista vaihtelua varmasti esiintyi. Viranomaisten oma mielenkiinto työtehtävien hoitamiseen samoin kuin sattuma takavarikkoja tehtäessä vaikutti kiinnijäämiseen ja myös lähteiden syntymiseen. Lisäksi tulee muistaa inhimillisten tekijöiden vaikutus lähdemateriaalin syntymiseen; kaikkia tapauksia ei varmaankaan kirjattu rikostilastoihin. Mitään muuta menetelmää päästä kiinni salakuljetukseen ei kai ole kuin viranomaisten toiminta ja salakuljettajien kiinnijääminen.

Saamiani tutkimustuloksia vertailen mahdollisuuksien mukaan koko Suomen ilmiöihin. Vertailu rajoittuu pääasiallisesti vain salakuljettajien ammattiin ja ikään. Lisäksi annettuja rangaistuksia voi muutamana vuotena verrata koko maahan. Niinpä vertailen erityisesti oman tutkimusalueeni sisällä tullikamaripiirejä toisiinsa. Tullikamaripiirien sisällä tutkin vielä omana ryhmänään salakuljetusta Oulun, Kemin ja Tornion poliisilaitoksien alueilla. Näin voin verrata näitä tutkimusalueeni kolmea kaupunkia keskenään. Tämä vertailtavuus näillä kahdella eri osa-alueella mahdollistaa eroavaisuuksien löytämisen, ja voin hakea syitä eroihin. Tosin eri paikkakuntien välistä salakuljetuksen vertailua vaikeuttaa muun muassa valvontaviranomaisten toimintatehon erilaisuus. Se saattoi johtua esimerkiksi viranomaisten määrästä. Varsinkin pienillä paikkakunnilla erilaiset ”inhimilliset tekijät”, kuten viranomaisten ja yleisön väliset verraten tuttavalliset suhteet, saattoivat vaikuttaa viranomaisten toimintaan rikollisuuden ehkäisemiseksi.

Tutkimukseni rakentuu pääluvuittain kronologisesti. Ajallinen jaksotus on syntynyt tutkimuksessa ilmenneiden kehityspiirteiden pohjalta. Kronologisen käsittelytavan avulla pystyn vertailemaan eri vuosijaksoissa tapahtuneita muutoksia toisiinsa. Alaluvuissa käsittelytapa on systemaattinen. Näin voidaan eri vuosijaksoja verrata toisiinsa ja havaita mahdolliset muutokset. Alaluvut käsittelevät salakuljetusta, salakuljettajia, tulli- ja poliisiviranomaisia, salakuljetuksen vaikutuksia eri seudulla ja salakuljetuksesta langetettuja tuomioita.