| Sepelvaltimotauti ja elämänlaatu iäkkäillä: Sepelvaltimotaudin vallitsevuus, ilmenemismuodot ja yhteydet fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn | ||
|---|---|---|
| Edellinen | Luku 2. Kirjallisuuskatsaus | Seuraava |
Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti iän myötä. Yli 65-vuotiailla miehillä tauti manifestoituu yleensä akuuttina sydäninfarktina, naisilla lisäksi angina pectoriksena yhtä yleisesti (Kannel & Vokonas 1992). Iäkkäillä suuri osa akuuteista sydäninfarkteista jää tunnistamatta (Nadelmann et al. 1990, Kannel & Vokonas 1992, de Bruyne et al. 1997). Iän myötä niiden osuus, joilla äkkikuolema on ensimmäinen sepelvaltimotaudin ilmenemismuoto, kasvaa (Kannel & Vokonas 1992).
Sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt viimeisen 25 vuoden aikana erityisesti keski-ikäisillä mutta myös iäkkäillä Suomessa kuten muissakin länsimaissa (Tuomilehto et al. 1989, WHO Technical Report Series 1995). Sydän- ja verisuonisairaudet ovat silti edelleen suomalaisten keski-ikäisten miesten ja iäkkäiden miesten ja naisten yleisin kuolinsyy. Yli puolet kaikista 65 ja 80 ikävuoden välillä tapahtuneista kuolemista johtuu sydän- ja verisuonisairauksista (Tilastokeskus 1996).
Sepelvaltimotaudin vaihtelevien epidemiologisten diagnostisten kriteerien ja aineistoissa tutkittujen vaihtelevan iän vuoksi vallitsevuuslukuja on vaikea vertailla iäkkäillä. Sepelvaltimotaudin vallitsevuus näyttää kuitenkin kasvavan iän myötä (Lernfelt et al. 1989, Simons et al. 1991, Bild et al. 1993, Ettinger et al. 1994), paitsi yli 80-vuotiailla miehillä (Simons et al. 1991, Bild et al. 1993, Ettinger et al. 1994) ja aivan vanhimmissa ikäluokissa eli yli 90-vuotiailla henkilöillä se laskee (Wei & Gersh 1987). Obduktioaineistot osoittavat, että yli 60-vuotiailla vähintään 60 %:lla on merkittävää ahtaumaa vähintään yhdessä sepelvaltimossa (Elveback & Lie 1984). Kuitenkin kliinisesti manifestin sepelvaltimotaudin vallitsevuus on pienempi.
Taulu 1. Sepelvaltimotaudin ja sen eri ilmenemismuotojen vallitsevuus iäkkäillä aikaisempien tutkimusten mukaan.
| Tekijät, julkaisuvuosi | Paikka | Tutkimuksen luonne ja väestö | Tutkittujen lukumäärä ja ikä | Sepelvaltimotaudin ja/tai sen eri ilmenemismuotojen vallitsevuus |
|---|---|---|---|---|
| [a]Sourander et al. 1967 | Turku, Suomi | Poikittainen väestötutkimus | 201 miestä, 204 naista, > 65-v. | Sepelvaltimotauti:miehet 11 %, naiset 10 % |
| [b]Kitchin et al. 1973 | Edinburgh, Skotlanti | Poikittainen väestötutkimus | 215 miestä, 272 naista, yhteensä 487 henkilöä, 62–90-v. | Sepelvaltimotauti: 18 %, jos anamneesissa AP tai voimakas, pitkäkestoinen rintakipuoireisto viitaten sairastettuun sydäninfarktiin ja/tai EKG:ssä suuri Q/QS-kompleksi tai LBBB; 28 %, jos edellisten lisäksi pienet EKG-muutokset; AP: miehet 10 %, naiset 12 % |
| [c]Caird et al. 1974 jaCampbell et al. 1974 | East Kilbride, Skotlanti | Poikittainen analyysi pitkittäisestä väestötutkimuksesta | 2254 miestä ja naista, > 65-v. | Rasitusrintakipu: 14 %;Sairastettu sydäninfarkti 9 % |
| [d]Kennedy et al. 1977 | Kilsyth ja Glasgow, Skotlanti | Poikittainen väestötutkimus | 181 miestä, 320 naista, > 65-v. | Sepelvaltimotauti:miehet 25 %, naiset 21 %;AP: miehet 16 %, naiset 8 % |
| [e]Castelli et al. 1977 | Albany, New York; Evans County, Georgia; Framingham, Massachusetts; Honolulu sekä San Fransisco, Yhdysvallat | Poikittainen väestötutkimus (Cooperative Lipoprotein Phenotyping Study) | 2377 miestä (joista Honolulussa ja San Fransiscossa tutkitut olivat japanilaissyntyisiä) ja 1028 naista, > 60-v. | Sepelvaltimotauti:miehet 19% , naiset 14 %, molemmat yhdessä 17 % |
| [f]Agner 1981 | Glostrup, Tanska | Pitkittäinen väestötutkimus (10 v.) (Glostrup Population Studies) | 230 miestä ja 210 naista, 70-v. ja uudelleen tutkitut 80-v. | AP: 70-v.: miehet 10 %, naiset 5 %, 80-v.: miehet 10 %, naiset 9 %;Mahdollinen aikaisempi sydäninfarkti: 70-v.: miehet 5 %, naiset 3 %, 80-v.: miehet 7 %, naiset 10 % |
| [g]Jensen 1984 | Kööpenhamina, Tanska | Poikittaisanalyysi pitkittäisestä väestötutkimuksesta (Copenhagen City Heart Study) | 1579 miestä ja 1656 naista, 60-69-v. | AP:miehet 4 %, naiset 2 % |
| [h]Aronow et al. 1986 | New York, Yhdysvallat | Poikittaistutkimus, valikoitunut väestö, pitkäaikais- potilaita | 138 miestä, 63-97-v., 380 naista, 62-103-v. | Sepelvaltimotauti:miehet 31 %, naiset 2 % |
| [i]Lernfelt et al. 1989 | Göteborg, Ruotsi | Poikittainen analyysi pitkittäisestä väestö-tutkimuksesta (H-70) | 449 miestä ja 524 naista, 70-79v. | Sepelvaltimotauti:70-v.: miehet 17 %, naiset 22 %,79-v.: miehet 35 %, naiset 29 % |
| [j]Aromaa et al. 1989 | Suomi, 40 tutkimuspaikkakuntaa | Poikittainen väestötutkimus (Mini-Suomi-tutkimus) | 3637 miestä ja 4363 naista, 30-99-v. | AP: 65-99-v.: miehet 20 %, naiset 17 %;EKG-muutokset sopien sydäninfarktiin: 65-99-v.: miehet 6 %, naiset 3 %;Muut EKG-muutokset sopien sepelvaltimotautiin: 65-99-v.: miehet 36 %, naiset 41 %;Sepelvaltimotauti (lääkärin tekemä diagnostinen arvio): 65-99-v.: miehet 22 %, naiset 13 % |
| [k]Nadel- mann et al. 1990 | Bronx, New York, Yhdysvallat | Poikittainen analyysi pitkittäisestä väestötutkimuksesta (Bronx Aging Study) | 390 miestä ja naista, 75-85-v. | Sydäninfarkti: 19 % |
| [l]Curb et al. 1990 | Honolulu, Hawaiji | Poikittainen analyysi pitkittäisestä väestötutkimuksesta (Honolulu Heart Program) | 1379 alkuperältään japanilaista miestä, 60-81-v. | AP: 3 %;Sydäninfarkti: 2 % EKG:n ja 6 % anamneesin perusteella |
| [m]Simons et al. 1991 | Dubbo, NSW, Australia | Poikittainen väestötutkimus (Dubbo Study) | 1237 miestä, 1568 naista, > 60-v. | 60-69-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 21 %, naiset 12 %; Sydäninfarkti: miehet 8 %, naiset 3 %70-79-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 30 %, naiset 24 %; Sydäninfarkti: miehet 9 %, naiset 8 %> 80-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 23 %, naiset 25 %; Sydäninfarkti: miehet 2 %, naiset 6 %> 60-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 24 %, naiset 18 % |
| [n]Dewhurst et al. 1991 | Southampton, Englanti | Poikittainen väestötutkimus | 143 miestä, 116 naista, 65-95-v. | Sepelvaltimotauti (itse ilmoitettu): miehet 15 %, naiset 13 %;AP (Rosen lomake): miehet 16 %, naiset 11 %;Sydäninfarkti (Rosen lomake): miehet 9 %, naiset 5 % |
| [o]Bild et al. 1993 jaEttinger et al. 1994 | Forsyth County, North Carolina, Sacramento C., California, Washington C., Maryland ja Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat | Poikittainen väestötutkimus (Cardiovascular Health Study) | 5201 miestä ja naista, > 65-v. | 65-74-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 28 %, naiset 19 %; AP: miehet 15 %, naiset 9 %; Sydäninfarkti: miehet 11 %, naiset 4 %,75-84-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 35 %, naiset 26 %; AP: miehet 18 %, naiset 12 %; Sydäninfarkti: miehet 16 %, naiset 6 %,> 85-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 32 %, naiset 37 %; AP: miehet 10 %, naiset 13 %; Sydäninfarkti: miehet 7 %, naiset 9 %> 65-v.: Sepelvaltimotauti: miehet 29 %, naiset 19 % |
| [p]Woo et al. 1993 | Hong Kong | Poikittainen väestötutkimus | 96 kiinalaista miestä, 101 kiinalaista naista, > 70-v. | Todennäköinen sepelvaltimotauti: miehet 26 %, naiset 27 %;Mahdollinen sepelvaltimotauti:miehet 17 %, naiset 14 % |
| [q]Terva- hauta et al. 1993 | Ilomantsi, Itä-Suomi, Pöytyä ja Mellilä, Lounais-Suomi | Poikittainen analyysi pitkittäisestä väestötutkimuksesta (Seven Countries Study -tutkimuksen suomalainen kohortti) | 413 miestä, 70-89-v. | Sepelvaltimotauti: 45 %;Sydäninfarkti: 12 %;AP: 14 %;Muut sepelvaltimotautiin viittaavat EKG-muutokset: 20 % |
| [r]Krumholz et al. 1994 | New Haven, Connecticut, Yhdysvallat | Poikittainen analyysi pitkittäisestä väestötutkimuksesta (EPESE kohortti) | 997 miestä ja naista, ei laitoshoidossa olevia, > 65-v. | Sairastettu sydäninfarkti: miehet 20 %, naiset 13 %, molemmat yhdessä 15 %;Rasitusrintakipu: miehet 12 %, naiset 10 %, molemmat yhdessä 10 % |
| [s]de Bruyne et al. 1997 | Rotterdam, Hollanti | Poikittainen väestötutkimus (Rotterdam Study) | 3272 miestä ja naista, > 55-v. | Sairastettu sydäninfarkti: miehet 16 %, naiset 7 %, molemmat yhdessä 11 % |
| : a. Diagnostiset kriteerit: EKG:ssä Minnesota-koodit 1.1 tai 1.2, tai aiemmin sairastettu sydäninfarkti, jos EKG:ssä samanaikaisesti tähän viittaava muutos (koodi 1.3), tai rasitusrintakipu, joka helpottuu levolla tai nitron otolla. b. Angina pectoris (AP)- tai sydäninfarktioireisto Rosen kyselylomakkeen mukaan (Rose 1962, Rose & Blackburn 1968), ja/tai EKG:ssä suuri-keskisuuri Q/QS-kompleksi (Minnesota-koodit 1.1 – 1.2) tai LBBB (koodi 7.1), tai EKG:ssä pieni Q/QS-kompleksi (koodi 1.3) tai vähäisiä ST-T-tai T-aaltomuutoksia (koodit 4.1 – 4.3 tai 5.1 – 5.3), jotka eivät verenpainetaudin tai läppävian aiheuttamia. c. Rasitusrintakipu ja tieto sairastetusta sydäninfarktista tiedusteltu kyselylomakkeen avulla. d. AP Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose & Blackburn 1968), ja/tai anamneesissa sairastettu sydäninfarkti, ja/tai EKG:ssä patologiset Q/QS-kompleksit. e. AP Rosen haastattelulomakkeen tai kliinisen tutkimuksen ja haastattelun mukaan, tai EKG:ssä sydäninfarktin löydökset. f. AP- ja sydäninfarktioireisto Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose 1962, Rose & Blackburn 1968). g. AP Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose & Blackburn 1968). h. Anamneesissa sairastettu sydäninfarkti, tai EKG:ssä Q-aalto sopien sairastettuun sydäninfarktiin (kestoltaan vähintään 0.04 sekuntia), tai anamneesissa kardiologin vahvistama AP-oireisto. i. AP Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose & Blackburn 1968, Rose 1962) tai anamneesissa sydäninfarkti tai EKG:ssä aikaisempaan sydäninfarktiin sopivat muutokset (Minnesota-koodit 1.1 – 1.2), tai EKG:ssä muita sepelvaltimotautiin sopivia muutoksia (koodit 7.1, 4.1 - 4.2, 5.1 - 5.2). j. AP Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose & Blackburn 1968), tai sairastettu sydäninfarkti epikriisitietojen mukaan, tai EKG:ssä sydäninfarktiin sopivat muutokset (Minnesota-koodi 1.1 yksin tai 1.2 plus 5.1 - 5.2), tai jokin muu EKG-muutos sopien sepelvaltimotautiin kuten koodit 1.2 (ei yhdessä negatiivisten T-aaltomuutosten kanssa), 1.3, 4.1 - 4.3, 5.1 - 5.2, 6.1 - 6.2, 7.1 - 7.2, 7.4 tai 8.3. Lääkärin tekemä diagnostinen arvio kliinisen tutkimuksen, anamneesin ja tutkimustulosten perusteella. k. Sairastettu sydäninfarkti: EKG:ssä patologinen Q-aalto, joka kestoltaan > 0.04 s tai R-aaltojen katoaminen, tai sairauskertomuksessa ja sairaalan epikriisissä diagnoosi sairastetusta sydäninfarktista. l. AP haastattelulomakkeen mukaan, EKG:ssä suuri Q/QS-kompleksi sopien sydäninfarktiin, kliininen tutkimus ja haastattelu. m. Sydäninfarktioireisto haastattelulomakkeen (Rose et al. 1982) ja anamneesin mukaan, tai sydäninfarktioireisto haastattelulomakkeen mukaan + EKG-muutokset (Q-aallot/negatiiviset T-aallot), tai mahdolliseen sydäninfarktiin ja todennäköiseen AP:een sopiva oireisto haastattelulomakkeen mukaan, tai AP:een sopiva oireisto haastattelulomakkeessa, tai sepelvaltimotautiin sopivat EKG-muutokset (Q-aallot, negat. T-aallot tai ST-laskut ilman LVH:ta). n. AP-oireisto tutkittavan ilmoittamana, tai esitiedoissa sairastettu sydäninfarkti. AP- ja sydäninfarktioireisto tutkittu myös Rosen haastattelulomakkeen avulla (Rose et al. 1982) ja lääkäri tehnyt näistä diagnoosit kliinisesti. o. AP tai sairastettu sydäninfarkti tutkittavan ilmoittamana, mutta varmistettuna sairauskertomuksesta tai lääkärin haastattelussa (esim. nitroglyseriinin käyttö), tai sepelvaltimoiden ohitusleikkaus tai angioplastia anamneesissa, tai EKG:ssä sairastettuun sydäninfarktiin sopivat muutokset (Cardiac Injury Score). p. Todennäköinen sepelvaltimotauti: AP- tai sydäninfarktioireisto Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose & Blackburn 1968), sepelvaltimotautihistoria yhdessä taudin lääkityksen kanssa ja EKG:ssä muutokset sopien todennäköiseen sepelvaltimotautiin (Minnesota-koodit 1.1 - 1.2); Mahdollinen sepelvaltimotauti: Anamnestisesti ei sepelvaltimotautia tai siihen sopivia oireita, mutta EKG:ssä muutokset sopien mahdolliseen sepelvaltimotautiin (Minnesota-koodit 1.3, 4.1 - 4.4, 5.1 - 5.3, 7.1). q. Sydäninfarkti: sairastettu sydäninfarkti viimeisen 5 v:n aikana tai EKG:ssä muutokset sopien sairastettuun sydäninfarktiin (Minnesota-koodit 1.1 tai 1.2 plus 5.1 - 5.2), tai AP Rosen haastattelulomakkeen mukaan (Rose & Blackburn 1968), mutta ei sairastettua sydäninfarktia, tai muut sepelvaltimotautiin viittaavat EKG-muutokset (Minnesota-koodit 1.2, 5.1 - 5.2, 7.1, 7.4, 8.3 tai horisontaalinen tai alaspäin vievä ST-tason lasku vähintään 0.5 mm), mutta ei sairastettua sydäninfarktia tai tyypillistä AP:sta. r. Sairastettu sydäninfarkti (tutkittavan ilmoittamana, mutta tieto varmistettu sairauskertomuksista sydäninfarktin tai epästabiilin angina pectoriksen ajanjaksolta sairaalassa ja 5 v. aiemmalta ajanjaksolta), tai rasitusrintakipu. s. Sairastettu sydäninfarkti (tutkittavan ilmoittamana tai varmistettu hoitavalta lääkäriltä), tai EKG:ssä sairastetun sydäninfarktin muutokset (patologinen Q-aalto tai R-aaltojen merkittävä pieneneminen prekordiaalisissa kytkennöissä), jotka kardiologi tai Modular ECG Analysis System-tietokoneohjelma analysoi. | ||||
Turkulaisilla 70-vuotiailla esiintyy sepelvaltimotautia miehistä 29 %:lla ja naisista 21 %:lla lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen perusteella. Sydäninfarktin oli sairastanut 16 % miehistä ja 6 % naisista (Lehtonen & Tilvis 1994). Muiden suomalaisten väestötutkimusten mukaan sepelvaltimotaudin vallitsevuus vaihtelee iäkkäillä miehillä 11 %:n ja 45 %:n välillä ja iäkkäillä naisilla 10 %:n ja 13 %:n välillä (Taulukko 1). Pienimmät vallitsevuudet esiintyvät Souranderin ja hänen työtovereidensa (1967) tutkimuksessa, jossa sepelvaltimotaudin diagnostisiksi kriteereiksi ei valittu lepo-EKG:n ST-laskuja, negatiivisia T-aaltoja tai vasenta haarakatkosta vallitsevuutta määritettäessä. Muissa maissa tehtyjen tutkimusten mukaan sepelvaltimotaudin vallitsevuus vaihtelee iäkkäillä miehillä 15 %:n ja 31 %:n välillä ja iäkkäillä naisilla 13 %:n ja 27 %:n välillä. Länsieurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa väestöissä vallitsevuus on lievästi suurempi kuin australialaisessa väestössä (Taulukko 1). Pienimmät vallitsevuudet esiintyvät Dewhurstin ja hänen työtovereidensa (1991) tutkimuksessa, jossa lepo-EKG-muutoksia ei valittu sepelvaltimotaudin diagnostisiksi kriteereiksi vallitsevuutta määritettäessä.
Angina pectoriksen vallitsevuus vaihtelee eri tutkimusten mukaan iäkkäillä miehillä 3 %:n ja 20 %:n välillä ja iäkkäillä naisilla 2 %:n ja 17 %:n välillä (Taulukko 1). Sekä miehillä että naisilla suurimmat vallitsevuusluvut esiintyvät Mini-Suomi-tutkimuksessa (Aromaa et al. 1989). Matalimmat luvut esiintyvät japanilaisilla ja tanskalaisilla. Sydäninfarktin vallitsevuus vaihtelee iäkkäillä miehillä 2 %:n ja 20 %:n välillä ja iäkkäillä naisilla 3 %:n ja 13 %:n välillä (Taulukko 1). Korkeimmat vallitsevuusluvut esiintyvät yhdysvaltalaisilla tutkituilla, matalimmat japanilaisilla, tanskalaisilla sekä yli 80-vuotiailla australialaisilla.