Luku 1. Johdanto

Suomessa sydän- ja verisuonisairaudet aiheuttavat yli puolet 64-vuotiaiden ja sitä vanhempien kuolemantapauksista (Tilastokeskus 1996), ja iskeeminen sydänsairaus, pääasiassa akuutti sydäninfarkti, aiheuttaa joka kolmannen kuolemantapauksen (Tilastokeskus 1993). Yhä useampi sepelvaltimotautipotilas elää kuitenkin pidempään, sillä sepelvaltimotautikuolleisuus on laskussa sekä keski-ikäisillä että iäkkäillä kehittyneissä maissa (Reunanen et al. 1994, WHO Technical Report Series 1995). Sepelvaltimotauti on tavallisin ikääntyvien sydäntaudeista, ja se on edelleen kansantautimme, mutta sen kliinisten ilmenemismuotojen ilmaantuvuus on siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin. Akuutin sydäninfarktin sairastaa vuosittain Suomessa noin 12 000 henkilöä, heistä yhä suurempi osa on iäkkäitä. Suomessa 1980- ja 1990-luvulla tehtyjen epidemiologisten tutkimusten mukaan sepelvaltimotaudin vallitsevuus on iäkkäillä suuri (Aromaa et al.1989, Tervahauta et al. 1993, Lehtonen & Tilvis 1994).

Sepelvaltimotaudin keskeisiä ilmenemismuotoja ovat angina pectoris eli rasitusrintakipu ja akuutti sydäninfarkti. Taudin oireet ja löydökset iäkkäällä saattavat kuitenkin olla vähäiset tai epätavalliset. Tavallisesti avoterveydenhuollon lääkärillä sepelvaltimotautia diagnosoidessaan on käytettävissään esitiedot potilaasta, kliinisen tutkimuksen löydökset, laboratoriotutkimustulokset ja EKG. Tarvittaessa tehdään jatkotutkimuksia, joista tavallisimpina rasitus-EKG, sydämen vuorokausi-EKG-rekisteröinti ja ultraäänitutkimus. Sen sijaan sepelvaltimotaudin epidemiologisissa vallitsevuustutkimuksissa iäkkäillä taudin diagnostiset kriteerit perustuvat tavallisimmin angina pectoris -oireen, aiemmin sairastetun sydäninfarktin ja iskeemisten EKG-löydösten olemassaoloon.

Suomalainen ikääntyvä väestönosa kasvaa voimakkaasti ja täten yhä useampi iäkäs henkilö sairastaa pitkäaikaisia sairauksia (STAKES 1994). Sepelvaltimotautia sairastaa tulevaisuudessa todennäköisesti yhä suurempi osa iäkkäistä, mikä johtuu taudin kehittyneistä hoitomuodoista, alentuneesta tautikuolleisuudesta ja ikääntyneiden määrän kasvusta. Tehokkaat ehkäisy- ja hoitotoimenpiteet ja väestön koulutustason nousu myötävaikuttavat keski-ikäisten sepelvaltimotaudin komplikaatioiden vähenemiseen, jolloin tauti siirtyy vanhempiin ikäluokkiin. On mahdollista, että toimintakykyisyyden ongelmia tulee esiintymään entistä enemmän. Keskeisimmin esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen vaikuttavat korkean iän lisäksi tavallisimmat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä sydän- ja verenkiertoelinsairaudet. Jokapäiväisistä toiminnoista selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä iäkkäillä ovat mieliala, kognitiivinen kapasiteetti ja fyysinen toimintakykyisyys. (Berkman et al. 1986, Laukkanen et al. 1993, 1994.) Eri toimintakykyisyyksien ongelmat voivat vaikuttaa toisiinsa monisuuntaisesti, esimerkiksi sillä tavoin, että fyysisen tai kognitiivisen suorituskyvyn heikkeneminen aiheuttaa mielialan laskua. Näiden tekijöiden vaikuttaessa toinen toisiinsa sosiaalinen toimintakykyisyys ja elämänlaatu saattavat heikentyä. Sepelvaltimotaudin on kuvattu olevan itsenäisesti yhteydessä fyysisen (Ettinger et al.1994), psyykkisen (Nickel et al. 1990), kognitiivisen (Breteler et al. 1994) ja sosiaalisen (Visser et al. 1994) toimintakyvyn heikentymiseen iäkkäillä. Kuitenkin tutkimustulokset sepelvaltimotautia sairastavien iäkkäiden elämänlaadusta vaihtelevat riippuen henkilön iästä, sukupuolesta, kulttuurista sekä siitä, mitä mittaristoja tutkimuksisssa on käytetty.

Iäkkään ihmisen heikentyneen toimintakyvyn taustalla eivät pelkästään ole pitkäaikaiset sairaudet ja ikääntymisprosessin aiheuttamat muutokset, vaan myös fyysisen harjoittelun puute ja yleinen inaktiivisuus (Laukkanen et al. 1993, 1994). Sairauden vaikeusasteella sekä rintakivun tai sydämen vajaatoiminnan oireiden esiintymisellä voi olla merkittävä vaikutus iäkkään sepelvaltimotautia sairastavan henkilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn (Pinsky et al. 1990, Nelson et al. 1991, Wiklund et al. 1993), mutta toimintakykyyn vaikuttavat iäkkäillä kaikki edellä mainitut seikat kokonaisuutena eikä pelkästään sairauden kliininen diagnoosi. Iäkkäillä pitkäaikaista sairautta potevilla elämänlaatuun ja subjektiiviseen hyvinvointiin vaikuttavat myös monet, usein ei-lääketieteelliset tekijät, kuten taloudellinen tilanne, ystävyyssuhteet, psyykkiset oireet, kuten ahdistus ja masennus, yleinen terveydentila sekä sairaanhoito (Pearlman & Uhlmann 1988). Nämä seikat aiheuttavat vaikeuksia yksittäisen sairauden vaikutuksen arvioinnissa iäkkään henkilön kohdalla. Lääkärit arvioivat usein potilaiden elämänlaadun huonommaksi kuin potilaat itse (Pearlman & Uhlmann 1986).

Elämänlaatua voidaan kuvata analysoimalla ihmisen subjektiivista hyvinvointia, objektiivista terveydentilaa ja toimintakykyisyyttä ja/tai kokonaisvaltaista hyvinvointia ottaen huomioon ympäristöseikat, sosioekonomiset seikat ja objektiivinen toimintakykyisyys sekä subjektiivinen hyvinvointi (Dimenäs et al. 1990). Elämänlaatua voidaan tutkia monimuotoisena käsitteenä lääketieteellisestä, sosiologisesta ja kulttuurisidonnaisesta viitekehyksestä. Terveyteen liittyvässä elämänlaadun kuvauksessa analysoidaan henkilön kokonaisvaltaista toimintakykyisyyttä ottamalla huomioon sairaus tai sairaudet, jotka tähän vaikuttavat ja mahdollisesti potilaan subjektiivinen kokemus elämänlaadustaan (Spitzer 1987).

Elämänlaadun kuvaus tässä tutkimuksessa yleislääketieteellisestä viitekehyksestä tarkasteltuna tarkoittaa laaja-alaista terveyteen liittyvän elämänlaadun kuvausta siinä ympäristössä, jossa henkilö asuu. Tässä tutkimuksessa tarkoitus on ottaa keskeisesti huomioon sepelvaltimotaudin vallitsevuus, sen oirekuva ja monimuotoisuus, tutkittavien ikä, fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky, ulkopuolisen avun tarve, ihmissuhteet, mahdolliset useat samanaikaiset sairaudet ja lääkehoidot. Näitä seikkoja tarkastellaan objektiivisesta näkökulmasta vertaamalla potilaiden ja verrokkihenkilöiden toimintakykyisyyttä. Tunnetuin tilastomatemaattisin keinoin sekä tapaus-verrokkiasetelman avulla yritetään hallita sekoittavia tekijöitä. Koska tämä tutkimus on tehty yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon tutkimuksen piirissä, sepelvaltimotautipotilaiden elämänlaatu perusterveydenhuollon näkökulmasta nousee hallitsevaksi kuvattavaksi aihepiiriksi.