Voimaantumisen käsitteen filosofisten, psykologisten ja sosiologisten juurien tutkiminen ja toisistaan erottaminen on tärkeä jatkotutkimuskohde. Käsitteen juurien tutkimiseen tarvittaisiin eri tieteiden teoreettisia perusteita tunteva tutkijaryhmä, jolloin tutkittavan käsitteen eri puolien taustat tulisivat ymmärretyiksi. Voimaantumiseen liittyvää tutkimusta suunniteltaessa voitaisiin tällöin määritellä, mistä näkökulmasta voimaantumista lähestytään kyseisessä hankkeessa. Juurien perusteellinen tutkiminenkaan ei anna oikeutusta voimaannuttamiseen pyrkiville interventioille.
Käsitteen juurien ja taustojen selvittäminen kuitenkin antaisi hyvän lähtökohdan kokonaisvaltaisen voimaantumisteorian kehittämiselle. Tällaisen teorian kehittämisessä voitaisiin asettaa päämääräksi sellainen voimaantumisteoria, joka mahdollistaisi teoreettisen keskustelun käymisen voimaantumisen eri osa-alueiden (prosessit ja tuotokset) välillä. Kokonaisvaltaisessa voimaantumisteoriassa voitaisiin yrittää vastata siihen, miten ihmiset ja yhteisöt voimaantuvat, sekä vastata siihen, millaisia ovat voimaantumisprosessien tuotokset. Kokonaisvaltaisen voimaantumisteorian kehittämisessä voitaisiin asettaa kaukaiseksi päämääräksi voimaantumiseen vaikuttavien mitattavissa olevien tekijöiden tai ilmiöiden määritteleminen. Vasta tämän jälkeen olisi mahdollista tehdä voimaantumista selittävää empiiristä tutkimusta ja kertoa, miten interventio pitää suunnitella, jotta ihminen voimaantuisi.
Voimaantumisen käsite on tullut suosituksi monessa eri tieteessä. Yksi jatkotutkimuksen haaste on koota yhteen eri tieteenaloilla, ihmisryhmissä, organisaatioissa ja kulttuureissa tehtävää voimaantumisen tutkimusta. Tällaisen selvityksen jälkeen voimaantumisen tutkimuksen maakohtainen ja kansainvälinen koordinoiminen olisi mahdollista. Se helpottaisi myös voimaantumisen tutkimuksellisten suuntausten selvittämistä ja sen ymmärtämistä, miten empowerment-käsitteen määrittely ja käyttö muuttuu yhteiskuntien kehittyessä. Voimaantumisen tutkijoiden olisi teoreettisen keskustelun syventämisen vuoksi tärkeää päästä näkemään, miten eri lähtökohdista ongelmia lähestytään ja millaisia kysymyksiä milloinkin pohditaan. Voimaantumisen tutkimuksen koordinoiminen todennäköisesti tukisi vähitellen eri kulttuureissa ja yhteisöissä toimivien ihmisten hyvinvointia, jaksamista ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Motivaation tutkimuksella, toisin kuin voimaantumisen tutkimuksella, on pitkä ja vahva traditio. Monia työorganisaatioita on pyritty kehittämään motivaatiotutkimusten kautta. Heikkilä-Laakson ja Heikkilän (1997, 343–344) mukaan voimaantumisprosessi on kuitenkin koko ajan nousemassa keskeiseksi ja tavoiteltavaksi asiaksi, uudella tavalla määritellyksi voimaksi edistyksellisissä työorganisaatioissa. ”Aivan kuten sodanjälkeisenä aikana vannottiin motivaation kaikkivoipaisuuteen, nyt vannotaan empowerment-prosessiin” (emt., 343–344). Olisikin ajankohtaista tutkia, missä määrin työorganisaatioissa ja muissa yhteisöissä on siirrytty motivaatio- (motivointi-) kulttuurista voimaantumisen kulttuuriin. Tärkeää olisi myös tutkia, mitä eri organisaatioissa ja yhteisöissä tarkoitetaan motivaation ja voimaantumisen käsitteillä. Tämän tutkimuksen teoreettisen integraation vaiheessa tuli esille, että voimaantumisen ja motivaation tutkimuksessa käytetään hyvin paljon samaa käsitteistöä. Voimaantumisen ja motivaation käsitteiden ja määritelmien yhtäläisyydet ja erot olisikin hyvä analysoida perusteellisesti.
Tämä tutkimus toteutettiin Barney Glaserin ja Anselm Straussin 1960-luvulla kehittämällä grounded theory -metodologialla. Vuosien varrella heidän näkemyksensä monien metodologisten peruskysymysten osalta ovat eriytyneet toisistaan. Strauss on luopunut alkuperäisestä induktiivisesta aineistopohjaisuuden vaatimuksesta kehittämällä metodologiaansa induktiivis-deduktiiviseen suuntaan. Glaser on pysynyt induktiivisen päättelyn vaatimuksessa. Jotkut tutkijat ovat määritelleet oman grounded theory -tutkimuksensa abduktiiviseen päättelyyn perustuvaksi (mm. Karila 1997, 31–33). Abduktion keskeisimpänä kehittäjänä pidetään amerikkalaista filosofia Charles S. Peircea. Abduktion tehtävänä on löytää ilmiö ja sen rakenne sekä ehdottaa uskottava hypoteesi. Glaserin mukaan tämä on myös induktiivisen päättelyn tehtävä. Tämän vuoksi abduktiivisen päättelyn ja/tai Peircen loogisen päättelyn järjestelmän syvällinen tieteenfilosofinen tutkiminen ja vertailevan analyysin tekeminen grounded theoryn eri suuntausten kanssa olisi asian selkiyttämisen vuoksi tarpeellista. Jatkotutkimuksessa voitaisiin myös jatkaa tässä tutkimuksessa aloitettua straussilaisen ja glaserilaisen koulukunnan näkemyserojen analyysiä. Alkuperäislähteiden lisäksi aineistoa olisi hyvä kerätä kansainvälisesti tunnetuilta grounded theory -tutkijoilta — grounded theory -metodologiaa käyttäen.
Voimaa etsin, ja me kaikki sitä haemme.Minussa,syvällä!Kuunsirpin leikatessa elokuun yötätarinoin kanssasija matkani varrelta tulivat vastaan kohtaamisten muistot,ne,joissa hyvä olla,joissa tilaa,aikaa. Luottamus ja siinä syntyi uutta,sen turvissa,jotka ajatuksina päästimme tulevaisuuteen.Hiljaisuus, pysähtyminen. Kuuntelen ja minä löydän voimaani ja annan toistenkin löytää... omaansa,enkä kiirehdi, … olen onnellinen.(Kärkkäinen 1999)