Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua:
Edellinen	Luku 3. Tutkimuksen metodologiana grounded theory	Seuraava

3.2. Koulukuntien näkemyserot

Tämän tutkimuksen empiirisen vaiheen analyysiprosessin tuloksena saatiin aineistosta noussut ydinkategoria (ks. Luku 4), joka on löytymisestänsä alkaen ohjannut tutkimuksen kulkua aina ydinkäsitteeseen integroitavan kirjallisuuden valinnasta teorian kehittelyyn. Jälkikäteen on mielenkiintoista pohtia, mikä olisi ollut tutkimuksen lopputulos, jos tutkija olisi empiiriseen vaiheeseen valmistautuessaan tiedostanut grounded theory -metodologian eriytyneet suuntaukset esimerkiksi Glaserin (1992) teoksen kautta. Lopputuloksesta (toteutuneesta) voidaan todeta se tosiasia, että huolimatta tutkimuksen kaksijakoisesta lähtökohdasta, etukäteen valitut kategoriat jäivät analyysiprosessissa taka-alalle, ja aineistosta nousseet käsitteet ja ydinkategoria vakuuttivat ja innostivat tutkijaa jatkamaan löydöksistä kohti formaalin teorian rakentamista. Sen sijaan grounded theory -metodologian sisäisten koulukuntien tiedostaminen etukäteen olisi todennäköisesti vaikuttanut metodologisten lähteiden valintaan ja mahdollisesti vertailevan analyysin tekemiseen ennen empiiristä vaihetta siitä, kumpi koulukunta paremmin palvelisi tämän tutkimuksen tarkoitusta. Nyt kun kaikki keskeiset grounded theorysta kirjoitetut lähteet ovat saatavilla, glaserilaisen ja straussilaisen suuntauksen painottamien tekijöiden pääpiirteinen koonta on mahdollista. Taulukossa Taulu 3-1 esitetyn grounded theory -suuntausten vertailevan analyysin jälkeen tutkija arvioi tässä tutkimuksessa toteutunutta grounded theory -prosessia glaserilaisen ja straussilaisen suuntauksen näkökulmista.

Taulu 3-1. Grounded theory -metodologian straussilaisen ja glaserilaisen koulukunnan näkemyserojen analyysi.

Straussilainen induktiivis-deduktiivinen grounded theory (Strauss & Corbin 1990; 1994)	Glaserilainen induktiivinen grounded theory (Glaser 1978; 1992)
Yleiskuvaus Grounded theory on teorian kehittämisen yleinen metodologia. Teoria kehittyy tutkimuksen aikana systemaattisen aineiston keruun ja jatkuvan teoreettisen analyysin vuorovaikutuksen kautta. Analyysissa pyrki- myksenä on tuloksena saatavien hypoteesien verifioiminen (käsitteiden väliset selvitykset ja suhteet) läpi tutkimusprosessin kulun. (Strauss & Corbin 1994, 274.)	Yleiskuvaus Grounded theory on aineiston keräämisen ja analyysin yleinen metodologia, jossa käytetään systemaattisesti erilaisia metodeja tuottamaan induktiivista teoriaa substantiaaliselta alueelta (Glaser 1992, 16, 101).
Tarkoitettu sellaisille tutkimusalueille, joista ei ole riittävästi tietoa tai joihin halutaan tuoda uutta näkökulmaa.	Tarkoitettu sama
Teorian kehittyminen perustuu systemaattisesti kerättyyn ja analysoituun aineistoon. painottaa analyysiprosessissa käsitteiden kehittämistä systemaattisten koodausmenettelyjen (open-, axial- and selective coding) kautta, samalla ottaen huomioon koodausparadigman ja konditionaalimatriisin ehdot kehitettävän teorian kaikille tasoille (Strauss & Corbin 1990; 1994). Suhde totuuteen: Teoriat ovat tutkijoiden tutkimista ja omaksumista nimenomaisista näkökulmista tehtyjä tulkintoja. Kun olosuhteet muuttuvat millä tahansa konditionaalimatriisin tasolla, se vaikuttaa teorioiden validiteettiin. Teoriat vanhenevat jatkuvasti ja tarvitsevat pätevöittämistä. (Strauss & Corbin 1994, 279.)	Teorian kehittyminen perustuu systemaattisesti kerättyyn ja analysoituun aineistoon, mutta intuitio ja luovuus on systemaattisuutta oleellisempaa. Grounded theory -tutkimus on abstraktien ongelmien ja niiden prosessien tutkimista, ei osien kuvailevaa tutkimista (Glaser 1992, 24). Glaserilainen suuntaus painottaa aineistosta nousevien havaintojen ja ideoiden ohjaavaa vaikutusta käsitteellistämisessä, samoin ydinkäsitteen ympärille rakentuvan teorian kehittämisessä (Glaser 1992, 75). Tuotettu aineistopohjainen substantiaalinen teoria voidaan laajentaa formaaliksi teoriaksi esim. integroimalla ydinkäsitteen ympärille aineksia olemassa olevista teorioista (Glaser 1978, 142–149). Teorioiden muunneltavuus on keskeinen luotettavuuden kriteeri (sopivuuden, toimivuuden ja relevanttiuden ohella).
Tutkimusongelma Tutkimusongelmien alkuperät grounded theory -lähestymistavassa ovat samat kuin muissakin kvalitatiivisissa tutkimuksellisissa lähestymistavoissa (Strauss & Corbin 1990, 33–36): Ehdotettu tai annettu tutkimusongelma esim. professorin ehdottama ongelma. Kirjallisuuden stimuloima tutkimusongelma; Joskus kirjallisuudesta löytyy suhteellisen tutkimaton alue tai aihe, jota pitäisi edelleen kehittää, tai että uutta lähestymistapaa tarvitaan ratkaisemaan vanha ongelma. Kirjallisuuden lukeminen saattaa osoittautua ristiriitaiseksi tutkijan kokemukseen verrattuna, mikä voi johtaa ratkaisemaan tämän ristiriidan. Kirjallisuus voi myös stimuloida uteliaisuuden aihealuetta kohtaan, ja kysymään ”entäpä jos”, ja huomaamaan, että ei ole vastausta, ja näin tutkija saa ongelman. Henkilökohtainen ja professionaalinen kokemus voivat jo etukäteen tuottaa aihealueelta tutkimusongelman. * Strauss ja Corbin (1990, 37) painottavat, että tutkimusongelmista tehdyt kysymykset auttavat kaventamaan ongelmaa käyttökelpoiseen muotoon.	Tutkimusongelma Etukäteen valittu tutkimusongelma johtaa aineiston pakottamiseen ja voi tuottaa hyvän sosiologisen kuvauksen, mutta usein esioletuksiin rajoittuneen (Glaser 1992, 22). Etukäteen valittu ongelma tekee tutkimusprosessista raskaan (Glaser 1992, 81, 101), koska tutkija joutuu varmistamaan, että valittuun ongelmaan löytyy riittävästi löydöksiä aineistosta. Etukäteen valittuun ongelmaan keskittymällä ohitetaan todelliset ongelmat. Tutkijan ei tarvitse etukäteen huolehtia ongelmanasettelusta, koska ongelma nousee helposti analyysin edettyä tarpeeksi syvälle. Oikeastaan ongelma usein nousee liian aikaisin ja tutkijan täytyy hillitä itseään kunnes varmistuu siitä, että ollaan ytimessä ja voidaan selvittää useimmat tutkittavan alueen toiminnan variaatiot. (Glaser 1992, 21.) Tutkijalla on kyselevä ja ihmettelevä asenne; hän esim. kyselee, mitä on menossa, kuinka se tapahtuu, ja mikä on ydinprosessi. Ongelma ja ydinprosessi ovat integroituneena toisiinsa. Tutkijan on opittava sanomaan, että ”ei tiedä”, kun kertoo itselle tai toisille, mitä on tutkimassa. Älä sano mitään ennen kuin ydinongelma on noussut ja osoittautuu pysyväksi tutkimuksen kohteeksi. (Glaser 1992, 24.) Grounded theory -tutkimus on abstraktien ongelmien ja niiden prosessien tutkimusta, ei elementtien tutkimista (vrt. ero Teschin, 1990, luokitteluun). Elementtianalyysi on kuvailevaa tutkimusta. (emt., 24; ks. myös Glaser 1978, 109–113.) * Esioletuksiin pohjautuvia kysymyksiä ei tehdä, koska ongelmiakaan ei aseteta etukäteen. Lisäksi tutkija ei koskaan kysy kysymyksiä suoraan haastateltavilta, koska ne rajoittaisivat todellista emergenssia (Glaser 1992, 25).
Aineiston keruu ja analyysiprosessi perustuu jatkuvan vertailun sykliseen metodiin. Tutkijan ei ole mahdollista etukäteen täsmällisesti suunnitella aineiston keräämistä ja analyysiprosessia. Tosin mahdollisuus etukäteen määriteltyyn ongelmaan, koodausprosessin selkeät systemaattisuutta tukevat vaiheet, ja koodausparadigma tukevat analyysin lineaarisuutta ja vaiheittaisuutta. Useimmiten kuitenkin eri prosessit ovat samanaikaisesti menossa. Intressinä on kerätä aineistoa siitä, mitä ihmiset tekevät tai eivät tee suhteessa toimintaansa/vuorovaikutukseensa, ja kuinka olosuhteet muuttuvat ja mitä seurauksia toiminnasta on, ja mitä strategioita käytetään. (Strauss & Corbin 1990, 177.) Teoreettinen otanta ohjaa kysymysten ja vertailun kautta analyysia sekä kehittyvää teoriaa. Teoreettisen otannan pyrkimyksenä on poimia tapahtumia, ilmiöitä, jne, jotka viittaavat kategorioihin, niiden ominaisuuksiin ja dimensioihin, niin että tutkija voi kehittää ja käsitteellisesti yhdistää niitä. (Strauss & Corbin 1990, 176–177.) Aineiston koodauksen eri vaiheissa (avoin, aksiaalinen ja selektiivinen) teoreettinen otanta myös eriytyy kolmeksi eri muodoksi, joilla kullakin on omat piirteensä: avoin otanta (open sampling), rationaalinen ja variaatio -otanta (rational and variational sampling), sekä erotteleva otanta (discriminate sampling). (Strauss & Corbin 1990, 188.) Aineistoa tulee kerätä niin kauan, kunnes jokaisen kategorian saturaatio saavutetaan. Muuten teoria jää käsitteellisesti puutteelliseksi. (Strauss & Corbin 1990, 188, 192.)	Aineiston keruu ja analyysiprosessi perustuu jatkuvan vertailun sykliseen metodiin. Tutkijan ei ole mahdollista etukäteen päättää täsmällisestä tutkimuksen tekemisestä, mitä aineistoa ja kuinka paljon tulisi kerätä. Tutkimusprosessissa on useita vaiheita, jotka harvoin lineaarisesti ja kronologisesti seuraavat toisiaan, vaan ne voivat tapahtua jaksottaisesti tai samanaikaisesti. Aineiston analyysi ja synteesi tapahtuvat samanaikaisesti ennemmin kuin jaksollisesti, koska metodologian perusta on prosessin löytämisessä ennemmin kuin elementtien mittaamisessa. Gt:n jatkuvan vertailun prosessissa yhdistyvät avoin koodaus, selektiivinen koodaus, teoreettiset memot, lajittelu, olemassa oleviin teorioihin integroiminen ja kirjoittaminen. Teoreettinen otanta ohjaa aineiston keräämisen prosessia, ja kertoo, minne mennä seuraavaksi. Teoreettinen otanta onkin aineiston keräämisen prosessi teorian tuottamista varten, ja tämä saadaan aikaan taidokkaalla koodauksen, teoreettisten memojen, lajittelun ja jatkuvan vertailun metodin käytöllä. Teoreettinen otanta loppuu, kun kukin kategoria on saturoitu, kehitetty ja integroitu nousevaan teoriaan. (Glaser 1992, 75, 101–102.) Analysoijan ei tarvitse löytää esioletettuja olosuhteita, seurauksia, strategioita, suhteita, jne (Glaser 1992, 103; vrt. Strauss & Corbin 1990 ja 1994 / koodausparadigma, konditionaali matriisi ja teoreettinen otanta).
Suhtautuminen deduktiivisuuteen Aineiston analyysissä ja teorian muodostuksessa voidaan käyttää tukena myös olemassa olevia teorioita Tutkija tuo mukanaan kokemuksensa ja lukeneisuutensa. Olemassa olevilla teorioilla on merkittävä rooli ja selvä etu aineiston analyysiprosessissa. (Strauss & Corbin 1994.) Tuloksena saatavien hypoteesien (käsitteet ja niiden väliset suhteet) verifioiminen tehdään tutkimusprosessin aikana. Analysoija voi kääntyä deduktiiviseen ajatteluun ja tehdä hypoteeseja potentiaalisista muutoksen tilanteista, jos hän ei kykene löytämään prosessin todisteita aineistosta. Näin hän voi mennä aineiston keruuseen ja etsiä todisteita tuekseen, kumotakseen tai muokatakseen hypoteesia. (Strauss & Corbin 1990, 148, ks. myös emt., 111–112.)	Suhtautuminen deduktiivisuuteen Glaser suhtautuu erittäin kriittisesti etukäteen olemassa olevista teorioista johdettujen käsitteiden (kategorioiden) käyttöön (Glaser 1978, 58), ja tulkitsee tämän emergenssista luopumiseksi ja pakottavaksi teorian muodostamiseksi (Glaser 1992, 3). Tutkimuksen aihepiiristä etukäteen lukemista tulisi välttää, koska lukeminen heikentää omien ideoiden tuottamista (Glaser 1978, 31). Sen sijaan aineistosta nousseista käsitteista voidaan laajentaa näkemystä olemassa olevien teorioiden kautta, vaikka aineiston kerääminen ja analysointi olisikin kesken. Deduktiivisuuden tulee olla induktiivisuuteen sisältyvää sisäistä deduktiivisuutta eli aineistosta nousevien havaintojen pohjalta tehdään hypoteeseja, joiden totuutta arvioidaan jatkuvan vertailun menetelmällä tutkimusprosessin aikana (ks. kohta verifioiminen). Deduktiivisuus on grounded theory -metodologiassa sitä, että aineistosta nousseista koodeista johdetaan käsitteellisiä oppaita, jotta tiedetään, minne mennä seuraavaksi. (mm. Glaser 1978, 37; 1992, 16, 102)
Suhtautuminen induktiivisuuteen Liian jyrkkä induktiivisuus saattaa johtaa steriileihin ja tylsiin tutkimuksiin (Strauss & Corbin 1994, 277). Alkuperäisessä grounded theory -metodologiassa Glaser ja Strauss liioittelivat induktiivisten aspektien merkitystä (Strauss & Corbin 1994, 277).	Suhtautuminen induktiivisuuteen Metodologian tarkoituksena on tuottaa induktiivinen teoria substantiaaliselta alueelta.
Verifioiminen Hypoteesit pitää verifioida, validoida ja pätevöittää. Aineiston keruun ja teoreettisen analyysin tyyliin on rakennettu täsmällinen toimeksiantosopimus pyrkiä kohti tuloksena saatujen hypoteesien verifioimiseen (käsitteet ja niiden väliset suhteet). Tämä tehdään läpi tutkimusprosessin kulun, ennemmin kuin oletetaan, että verifiointi on mahdollista ainoastaan seuraavan kvantitatiivisen jatkotutkimuksen kautta. (Strauss & Corbin 1994, 274.)	Verifioiminen Induktiivisen tutkimuksen tarkoituksena on teorian formuloiminen aihealueelta, mikä itse asiassa merkitsee käsitteellisten hypoteesien tuottamista (Glaser 1992, 16). Varsinainen kehitetyn teorian verifioiminen tai testaaminen jätetään toisille tutkijoille. ”Substantiaaliselta alueelta teoreettisen herkkyyden avulla tuotetaan käsitteellisiä hypoteeseja ja niiden yhdistelmiä. Tässä on kaikki. Nämä hypoteesit ovat todennäköisyys-väittämiä, ei faktoja jotka olisivat verifioitavissa. Grounded theory ei ole verifioiva. Sen väittämät ovat todennäköisyyksiä, jotka ovat helposti muunneltavissa, kun uutta aineistoa nousee kategorioiden ominaisuuksista.” (Glaser 1992, 29.)
Aineiston koodaus Avoin koodaus; käsitteiden tunnistaminen ja kehittäminen sekä kategorioiden nimeäminen Aksiaalinen koodaus; kategorioiden ja niiden alakategorioiden erittely täsmällisyyttä lisäävän koodausparadigman avulla (Strauss ja Corbin 1990, 96–115; Strauss 1987, 27–28). Koodausparadigma ohjaa pohtimaan kausaalisia ja toiminnan ehtoja, kontekstia, toiminta- ja vuorovaikutusstrategioita, sekä seurauksia. Toiminnan ja vuorovaikutuksen huomioimisessa auttaa konditionaalimatriisi (the conditional matrix, Strauss ja Corbin 1990, 158–175), joka mahdollistaa analysoijan sekä erottaa että yhdistää eri olosuhteiden ja seurausten tasot. Selektiivinen koodaus; ydinkategorian valinnan prosessi, jossa ilmiön kuvailemisesta siirrytään käsitteelliselle tasolle. Prosessissa pyritään kategorioiden yhtenäistämiseen määrittelemällä ja validoimalla niiden väliset suhteet. Ydinkategoriaksi valitaan keskeinen ilmiö, johon muut kategoriat voidaan yhdistää. (Strauss & Corbin 1990, 116–122.) Muiden kategorioiden suhteuttaminen ydinkategoriaan tehdään jälleen paradigman avulla — olosuhteet, konteksti, strategiat, seuraukset (Strauss & Corbin 1990, 124).	Aineiston koodaus Avoin koodaus; aineistosta eritellään ja koodataan merkittävät tapahtumat, ilmiöt, kysymykset, prosessit tai suhteet ja nimetään ne, jotta myöhemmin nähdään missä kategoriat nousivat. Tutkija lopettaa avoimen koodauksen vasta sitten, kun hän löytää ydinkategorian(t), joka kuvaa perussosiaalista prosessia, ja johon muut kategoriat sijoittuvat alakategorioina. Avoimessa koodauksessa tutkijalta vaaditaan luovuutta ja intuitiivisuutta kuvatessaan teoreettisissa memoissa jatkuvalla vertailulla kategorioita, sekä niiden perusteita, seurauksia ja olosuhteita, joissa prosessi tapahtuu. Selektiivinen koodaus; analysoija pyrkii saturoimaan ydinkategorian sekä rajoittaa koodauksen vain niihin kategorioihin ja indikaattoreihin, jotka koskevat ydinkategoriaa. Ydinkäsitteestä (-kategoriasta) tulee opas aineiston lisäkeräämiseen ja teoreettiselle otannalle. (Glaser 1990, 75; 1978, 61.) Analysoija etsii olosuhteita ja seurauksia, jotka liittyvät ydinprosessiin. Käyttäessään teoreettista otantaa tutkijan tulee seurata, minne aineisto johtaa hänet. Lopullinen teorian tuottaminen tapahtuu ydinkäsitteen ympärille. (Glaser 1992, 75, 102.) * Avoimen ja selektiivisen koodauksen lisäksi ei tarvita erillistä monimutkaista aksiaalista koodausta koodausparadigmoineen ja konditionaalimatriiseineen. Grounded theoryssa kaikki kategoriat ja niiden ominaisuudet löydetään, niitä ei saada pakottamalla ja ennalta oletettavien seikkojen pohtimisen seurauksena. Analyysin tasoja käytetään ainoastaan silloin, kun ne ilmenevät. Vain esioletuksiin pohjautuva ja pakottava metodi (ei grounded theory -metodologia) voi määrätä aineiston käsitteellistämiselle tietyn kehyksen. (mm. Glaser 1992, 97.) Koodausparadigmaa ei tarvita, koska se rajoittaisi emergenssiä. Koodausparadigman käyttö on aineiston pakottamista vastaamaan tutkijan deduktiivisia oletuksia (Glaser 1992, 83). Kritisoidessaan Straussin ja Corbinin (1990) kehittämää koodausparadigmaa, Glaser on samalla ottanut etäisyyttä itsensä aiemmin esille tuomaan käsite-indikaattori -malliin ja siihen liittyviin koodausperheisiin (ks. esim. Glaser 1978, 61–82 ja Glaser 1992); Niillä on nyt apuvälineen rooli. Esimerkiksi syyt, seuraukset ja ehdot otetaan huomioon vain sitä mukaan kuin ne ilmenevät analyysiprosessissa.
Gt-metodologian tutkimuskohtainen muokattavuus Jokainen tutkija kehittää ja soveltaa metodologiaa tutkimuskohtaisesti (ks. Strauss 1987, 8; Strauss & Corbin 1997). Seuraavat perusajatukset on kuitenkin säilytettävä: analyysiprosessin aineistopohjaisuus, jatkuvan vertailun metodin käyttö, pyrkimys teorian kehittämiseen analyysiprosessin seurauksena (mahdollisesti löytyvän ydinkäsitteen ympärille, Glaser 1992). (Strauss & Corbin 1994, 283.)	Gt-metodologian tutkimuskohtainen muokattavuus sama
Aineistolähteet ovat samat kuin yleensä kvalitatiivisissa tutkimuksissa: kenttähavainnoinnit, haastattelut sekä erilaiset dokumentit (mm. päiväkirjat, omaelämäkerrat), myös kvantitatiivista aineistoa voidaan hyödyntää (mm. Strauss & Corbin 1994, 274).	Aineistolähteet samat
Muita huomioita Strauss ja Corbin (1990; 1994; ks. myös Strauss 1987) pyrkivät korjaamaan grounded theory -metodologian liiallista induktiivisuutta mm. hyväksymällä mahdollisuuden asettaa deduktiivisesti tutkimusongelma etukäteen (Strauss & Corbin 1990, 33–36), tunnustamalla tutkijan lukenei suuden ja kokemuksen vaikuttavan analyysiprosessiin (Strauss & Corbin 1994, 277), esittämällä etukäteen tutkijalle analyysia varten alueet, joiden suhteen koodaus tulisi toteuttaa (ks. koodausparadigma / Strauss & Corbin 1990, 99–109, ja konditionaalimatriisi / Strauss & Corbin 1990, 158–175). Straussilaista grounded theorya voidaankin kuvata induktiivis-deduktiivisena. Straussilainen päättely teorianmuodostuksessa lähenee myös (deduktiivisen johtolangan) abduktiivisuutta, jossa amerikkalainen pragmatisti Charles Sanders Peirce painottaa esiymmärryksen vaikutusta havaintojen tekemisessä (ks. Strauss 1987, 12; Honkonen & Karila 1995, 139; Karila 1997, 29; Alasuutari 1989, 36; Grönfors 1982, 33–37; Routila 1986, 39).	Muita huomioita Glaser varoittaa grounded theory -metodologiasta kiinnostuneita tutkijoita Straussin ja Corbinin (1990) kirjasta ”Basics of Qualitative Research”, koska sen ohjeet eivät tuota grounded theory -metodologian mukaista teoriaa. Se tuottaa pakotetun, esioletuksiin pohjautuvan käsitteellisen kuvauksen, joka on hieno, mutta se ei ole aineistopohjainen grounded theory. (Glaser 1992, 3.) Glaser luottaa siihen, että aineiston keräämisen, analysoinnin ja tulkinnan jatkuvan vertailun prosessissa tutkija löytää keskeisiä perussosiaalisia prosesseja. Aineistosta nousseista havainnoista (kategoriat) tutkija voi laajentaa ymmärrystään olemassa olevaa kirjallisuutta lukemalla. Glaser tähdentää, että on turha lukea etukäteen aihealueelta, koska tutkija ei voi tietää etukäteen, mitä ilmiöitä aineistosta nousee. Tutkijan on siten varauduttava aineiston keräämisen ja analyysiprosessin aikana etsimään olemassaolevaa tietoa aineistosta nousseista käsitteistä. Tutkija voi joutua perehtymään itselleen vieraaseen ilmiöön, ja jopa turvautumaan toisten tutkijoiden apuun.

Straussilainen induktiivis-deduktiivinen

grounded theory (Strauss & Corbin 1990; 1994)

Glaserilainen induktiivinen

grounded theory (Glaser 1978; 1992)

Yleiskuvaus

Grounded theory on teorian kehittämisen yleinen metodologia. Teoria kehittyy tutkimuksen aikana systemaattisen aineiston keruun ja jatkuvan teoreettisen analyysin vuorovaikutuksen kautta. Analyysissa pyrki- myksenä on tuloksena saatavien hypoteesien verifioiminen (käsitteiden väliset selvitykset ja suhteet) läpi tutkimusprosessin kulun. (Strauss & Corbin 1994, 274.)

Yleiskuvaus

Grounded theory on aineiston keräämisen ja analyysin yleinen metodologia, jossa käytetään systemaattisesti erilaisia metodeja tuottamaan induktiivista teoriaa substantiaaliselta alueelta (Glaser 1992, 16, 101).

Tarkoitettu

sellaisille tutkimusalueille, joista ei ole riittävästi tietoa tai joihin halutaan tuoda uutta näkökulmaa.

Tarkoitettu

sama

Teorian kehittyminen

perustuu systemaattisesti kerättyyn ja analysoituun aineistoon.
painottaa analyysiprosessissa käsitteiden kehittämistä systemaattisten koodausmenettelyjen (open-, axial- and selective coding) kautta, samalla ottaen huomioon koodausparadigman ja konditionaalimatriisin ehdot kehitettävän teorian kaikille tasoille (Strauss & Corbin 1990; 1994).
Suhde totuuteen: Teoriat ovat tutkijoiden tutkimista ja omaksumista nimenomaisista näkökulmista tehtyjä tulkintoja. Kun olosuhteet muuttuvat millä tahansa konditionaalimatriisin tasolla, se vaikuttaa teorioiden validiteettiin. Teoriat vanhenevat jatkuvasti ja tarvitsevat pätevöittämistä. (Strauss & Corbin 1994, 279.)

Teorian kehittyminen

perustuu systemaattisesti kerättyyn ja analysoituun aineistoon, mutta intuitio ja luovuus on systemaattisuutta oleellisempaa.
Grounded theory -tutkimus on abstraktien ongelmien ja niiden prosessien tutkimista, ei osien kuvailevaa tutkimista (Glaser 1992, 24).
Glaserilainen suuntaus painottaa aineistosta nousevien havaintojen ja ideoiden ohjaavaa vaikutusta käsitteellistämisessä, samoin ydinkäsitteen ympärille rakentuvan teorian kehittämisessä (Glaser 1992, 75).
Tuotettu aineistopohjainen substantiaalinen teoria voidaan laajentaa formaaliksi teoriaksi esim. integroimalla ydinkäsitteen ympärille aineksia olemassa olevista teorioista (Glaser 1978, 142–149). Teorioiden muunneltavuus on keskeinen luotettavuuden kriteeri (sopivuuden, toimivuuden ja relevanttiuden ohella).

Tutkimusongelma

Tutkimusongelmien alkuperät grounded theory -lähestymistavassa ovat samat kuin muissakin kvalitatiivisissa tutkimuksellisissa lähestymistavoissa (Strauss & Corbin 1990, 33–36):
1. Ehdotettu tai annettu tutkimusongelma
  - esim. professorin ehdottama ongelma.
2. Kirjallisuuden stimuloima tutkimusongelma;
  - Joskus kirjallisuudesta löytyy suhteellisen tutkimaton alue tai aihe, jota pitäisi edelleen kehittää, tai että uutta lähestymistapaa tarvitaan ratkaisemaan vanha ongelma.
  - Kirjallisuuden lukeminen saattaa osoittautua ristiriitaiseksi tutkijan kokemukseen verrattuna, mikä voi johtaa ratkaisemaan tämän ristiriidan.
  - Kirjallisuus voi myös stimuloida uteliaisuuden aihealuetta kohtaan, ja kysymään ”entäpä jos”, ja huomaamaan, että ei ole vastausta, ja näin tutkija saa ongelman.
3. Henkilökohtainen ja professionaalinen kokemus
  - voivat jo etukäteen tuottaa aihealueelta tutkimusongelman.

* Strauss ja Corbin (1990, 37) painottavat, että tutkimusongelmista tehdyt kysymykset auttavat kaventamaan ongelmaa käyttökelpoiseen muotoon.

Tutkimusongelma

Etukäteen valittu tutkimusongelma johtaa aineiston pakottamiseen ja voi tuottaa hyvän sosiologisen kuvauksen, mutta usein esioletuksiin rajoittuneen (Glaser 1992, 22). Etukäteen valittu ongelma tekee tutkimusprosessista raskaan (Glaser 1992, 81, 101), koska tutkija joutuu varmistamaan, että valittuun ongelmaan löytyy riittävästi löydöksiä aineistosta. Etukäteen valittuun ongelmaan keskittymällä ohitetaan todelliset ongelmat.
Tutkijan ei tarvitse etukäteen huolehtia ongelmanasettelusta, koska ongelma nousee helposti analyysin edettyä tarpeeksi syvälle. Oikeastaan ongelma usein nousee liian aikaisin ja tutkijan täytyy hillitä itseään kunnes varmistuu siitä, että ollaan ytimessä ja voidaan selvittää useimmat tutkittavan alueen toiminnan variaatiot. (Glaser 1992, 21.)
Tutkijalla on kyselevä ja ihmettelevä asenne; hän esim. kyselee, mitä on menossa, kuinka se tapahtuu, ja mikä on ydinprosessi. Ongelma ja ydinprosessi ovat integroituneena toisiinsa.
Tutkijan on opittava sanomaan, että ”ei tiedä”, kun kertoo itselle tai toisille, mitä on tutkimassa. Älä sano mitään ennen kuin ydinongelma on noussut ja osoittautuu pysyväksi tutkimuksen kohteeksi. (Glaser 1992, 24.) Grounded theory -tutkimus on abstraktien ongelmien ja niiden prosessien tutkimusta, ei elementtien tutkimista (vrt. ero Teschin, 1990, luokitteluun). Elementtianalyysi on kuvailevaa tutkimusta. (emt., 24; ks. myös Glaser 1978, 109–113.)

* Esioletuksiin pohjautuvia kysymyksiä ei tehdä, koska ongelmiakaan ei aseteta etukäteen. Lisäksi tutkija ei koskaan kysy kysymyksiä suoraan haastateltavilta, koska ne rajoittaisivat todellista emergenssia (Glaser 1992, 25).

Aineiston keruu ja analyysiprosessi

perustuu jatkuvan vertailun sykliseen metodiin.
Tutkijan ei ole mahdollista etukäteen täsmällisesti suunnitella aineiston keräämistä ja analyysiprosessia. Tosin mahdollisuus etukäteen määriteltyyn ongelmaan, koodausprosessin selkeät systemaattisuutta tukevat vaiheet, ja koodausparadigma tukevat analyysin lineaarisuutta ja vaiheittaisuutta. Useimmiten kuitenkin eri prosessit ovat samanaikaisesti menossa.
Intressinä on kerätä aineistoa siitä, mitä ihmiset tekevät tai eivät tee suhteessa toimintaansa/vuorovaikutukseensa, ja kuinka olosuhteet muuttuvat ja mitä seurauksia toiminnasta on, ja mitä strategioita käytetään. (Strauss & Corbin 1990, 177.)
Teoreettinen otanta ohjaa kysymysten ja vertailun kautta analyysia sekä kehittyvää teoriaa. Teoreettisen otannan pyrkimyksenä on poimia tapahtumia, ilmiöitä, jne, jotka viittaavat kategorioihin, niiden ominaisuuksiin ja dimensioihin, niin että tutkija voi kehittää ja käsitteellisesti yhdistää niitä. (Strauss & Corbin 1990, 176–177.)
Aineiston koodauksen eri vaiheissa (avoin, aksiaalinen ja selektiivinen) teoreettinen otanta myös eriytyy kolmeksi eri muodoksi, joilla kullakin on omat piirteensä: avoin otanta (open sampling), rationaalinen ja variaatio -otanta (rational and variational sampling), sekä erotteleva otanta (discriminate sampling). (Strauss & Corbin 1990, 188.)
Aineistoa tulee kerätä niin kauan, kunnes jokaisen kategorian saturaatio saavutetaan. Muuten teoria jää käsitteellisesti puutteelliseksi. (Strauss & Corbin 1990, 188, 192.)

Aineiston keruu ja analyysiprosessi

perustuu jatkuvan vertailun sykliseen metodiin.
Tutkijan ei ole mahdollista etukäteen päättää täsmällisestä tutkimuksen tekemisestä, mitä aineistoa ja kuinka paljon tulisi kerätä.
Tutkimusprosessissa on useita vaiheita, jotka harvoin lineaarisesti ja kronologisesti seuraavat toisiaan, vaan ne voivat tapahtua jaksottaisesti tai samanaikaisesti.
Aineiston analyysi ja synteesi tapahtuvat samanaikaisesti ennemmin kuin jaksollisesti, koska metodologian perusta on prosessin löytämisessä ennemmin kuin elementtien mittaamisessa. Gt:n jatkuvan vertailun prosessissa yhdistyvät avoin koodaus, selektiivinen koodaus, teoreettiset memot, lajittelu, olemassa oleviin teorioihin integroiminen ja kirjoittaminen.
Teoreettinen otanta ohjaa aineiston keräämisen prosessia, ja kertoo, minne mennä seuraavaksi. Teoreettinen otanta onkin aineiston keräämisen prosessi teorian tuottamista varten, ja tämä saadaan aikaan taidokkaalla koodauksen, teoreettisten memojen, lajittelun ja jatkuvan vertailun metodin käytöllä. Teoreettinen otanta loppuu, kun kukin kategoria on saturoitu, kehitetty ja integroitu nousevaan teoriaan. (Glaser 1992, 75, 101–102.)
Analysoijan ei tarvitse löytää esioletettuja olosuhteita, seurauksia, strategioita, suhteita, jne (Glaser 1992, 103; vrt. Strauss & Corbin 1990 ja 1994 / koodausparadigma, konditionaali matriisi ja teoreettinen otanta).

Suhtautuminen deduktiivisuuteen

Aineiston analyysissä ja teorian muodostuksessa voidaan käyttää tukena myös olemassa olevia teorioita
Tutkija tuo mukanaan kokemuksensa ja lukeneisuutensa. Olemassa olevilla teorioilla on merkittävä rooli ja selvä etu aineiston analyysiprosessissa. (Strauss & Corbin 1994.)
Tuloksena saatavien hypoteesien (käsitteet ja niiden väliset suhteet) verifioiminen tehdään tutkimusprosessin aikana.
Analysoija voi kääntyä deduktiiviseen ajatteluun ja tehdä hypoteeseja potentiaalisista muutoksen tilanteista, jos hän ei kykene löytämään prosessin todisteita aineistosta. Näin hän voi mennä aineiston keruuseen ja etsiä todisteita tuekseen, kumotakseen tai muokatakseen hypoteesia. (Strauss & Corbin 1990, 148, ks. myös emt., 111–112.)

Suhtautuminen deduktiivisuuteen

Glaser suhtautuu erittäin kriittisesti etukäteen olemassa olevista teorioista johdettujen käsitteiden (kategorioiden) käyttöön (Glaser 1978, 58), ja tulkitsee tämän emergenssista luopumiseksi ja pakottavaksi teorian muodostamiseksi (Glaser 1992, 3).
Tutkimuksen aihepiiristä etukäteen lukemista tulisi välttää, koska lukeminen heikentää omien ideoiden tuottamista (Glaser 1978, 31).
Sen sijaan aineistosta nousseista käsitteista voidaan laajentaa näkemystä olemassa olevien teorioiden kautta, vaikka aineiston kerääminen ja analysointi olisikin kesken.
Deduktiivisuuden tulee olla induktiivisuuteen sisältyvää sisäistä deduktiivisuutta eli aineistosta nousevien havaintojen pohjalta tehdään hypoteeseja, joiden totuutta arvioidaan jatkuvan vertailun menetelmällä tutkimusprosessin aikana (ks. kohta verifioiminen). Deduktiivisuus on grounded theory -metodologiassa sitä, että aineistosta nousseista koodeista johdetaan käsitteellisiä oppaita, jotta tiedetään, minne mennä seuraavaksi. (mm. Glaser 1978, 37; 1992, 16, 102)

Suhtautuminen induktiivisuuteen

Liian jyrkkä induktiivisuus saattaa johtaa steriileihin ja tylsiin tutkimuksiin (Strauss & Corbin 1994, 277).
Alkuperäisessä grounded theory -metodologiassa Glaser ja Strauss liioittelivat induktiivisten aspektien merkitystä (Strauss & Corbin 1994, 277).

Suhtautuminen induktiivisuuteen

Metodologian tarkoituksena on tuottaa induktiivinen teoria substantiaaliselta alueelta.

Verifioiminen

Hypoteesit pitää verifioida, validoida ja pätevöittää.
Aineiston keruun ja teoreettisen analyysin tyyliin on rakennettu täsmällinen toimeksiantosopimus pyrkiä kohti tuloksena saatujen hypoteesien verifioimiseen (käsitteet ja niiden väliset suhteet). Tämä tehdään läpi tutkimusprosessin kulun, ennemmin kuin oletetaan, että verifiointi on mahdollista ainoastaan seuraavan kvantitatiivisen jatkotutkimuksen kautta. (Strauss & Corbin 1994, 274.)

Verifioiminen

Induktiivisen tutkimuksen tarkoituksena on teorian formuloiminen aihealueelta, mikä itse asiassa merkitsee käsitteellisten hypoteesien tuottamista (Glaser 1992, 16).
Varsinainen kehitetyn teorian verifioiminen tai testaaminen jätetään toisille tutkijoille.
”Substantiaaliselta alueelta teoreettisen herkkyyden avulla tuotetaan käsitteellisiä hypoteeseja ja niiden yhdistelmiä. Tässä on kaikki. Nämä hypoteesit ovat todennäköisyys-väittämiä, ei faktoja jotka olisivat verifioitavissa. Grounded theory ei ole verifioiva. Sen väittämät ovat todennäköisyyksiä, jotka ovat helposti muunneltavissa, kun uutta aineistoa nousee kategorioiden ominaisuuksista.” (Glaser 1992, 29.)

Aineiston koodaus

Avoin koodaus; käsitteiden tunnistaminen ja kehittäminen sekä kategorioiden nimeäminen
Aksiaalinen koodaus; kategorioiden ja niiden alakategorioiden erittely täsmällisyyttä lisäävän koodausparadigman avulla (Strauss ja Corbin 1990, 96–115; Strauss 1987, 27–28). Koodausparadigma ohjaa pohtimaan kausaalisia ja toiminnan ehtoja, kontekstia, toiminta- ja vuorovaikutusstrategioita, sekä seurauksia. Toiminnan ja vuorovaikutuksen huomioimisessa auttaa konditionaalimatriisi (the conditional matrix, Strauss ja Corbin 1990, 158–175), joka mahdollistaa analysoijan sekä erottaa että yhdistää eri olosuhteiden ja seurausten tasot.
Selektiivinen koodaus; ydinkategorian valinnan prosessi, jossa ilmiön kuvailemisesta siirrytään käsitteelliselle tasolle. Prosessissa pyritään kategorioiden yhtenäistämiseen määrittelemällä ja validoimalla niiden väliset suhteet. Ydinkategoriaksi valitaan keskeinen ilmiö, johon muut kategoriat voidaan yhdistää. (Strauss & Corbin 1990, 116–122.)

Muiden kategorioiden suhteuttaminen ydinkategoriaan tehdään jälleen paradigman avulla — olosuhteet, konteksti, strategiat, seuraukset (Strauss & Corbin 1990, 124).

Aineiston koodaus

Avoin koodaus; aineistosta eritellään ja koodataan merkittävät tapahtumat, ilmiöt, kysymykset, prosessit tai suhteet ja nimetään ne, jotta myöhemmin nähdään missä kategoriat nousivat. Tutkija lopettaa avoimen koodauksen vasta sitten, kun hän löytää ydinkategorian(t), joka kuvaa perussosiaalista prosessia, ja johon muut kategoriat sijoittuvat alakategorioina. Avoimessa koodauksessa tutkijalta vaaditaan luovuutta ja intuitiivisuutta kuvatessaan teoreettisissa memoissa jatkuvalla vertailulla kategorioita, sekä niiden perusteita, seurauksia ja olosuhteita, joissa prosessi tapahtuu.
Selektiivinen koodaus; analysoija pyrkii saturoimaan ydinkategorian sekä rajoittaa koodauksen vain niihin kategorioihin ja indikaattoreihin, jotka koskevat ydinkategoriaa. Ydinkäsitteestä (-kategoriasta) tulee opas aineiston lisäkeräämiseen ja teoreettiselle otannalle. (Glaser 1990, 75; 1978, 61.) Analysoija etsii olosuhteita ja seurauksia, jotka liittyvät ydinprosessiin. Käyttäessään teoreettista otantaa tutkijan tulee seurata, minne aineisto johtaa hänet. Lopullinen teorian tuottaminen tapahtuu ydinkäsitteen ympärille. (Glaser 1992, 75, 102.)

* Avoimen ja selektiivisen koodauksen lisäksi ei tarvita erillistä monimutkaista aksiaalista koodausta koodausparadigmoineen ja konditionaalimatriiseineen. Grounded theoryssa kaikki kategoriat ja niiden ominaisuudet löydetään, niitä ei saada pakottamalla ja ennalta oletettavien seikkojen pohtimisen seurauksena. Analyysin tasoja käytetään ainoastaan silloin, kun ne ilmenevät. Vain esioletuksiin pohjautuva ja pakottava metodi (ei grounded theory -metodologia) voi määrätä aineiston käsitteellistämiselle tietyn kehyksen. (mm. Glaser 1992, 97.)

Koodausparadigmaa ei tarvita, koska se rajoittaisi emergenssiä. Koodausparadigman käyttö on aineiston pakottamista vastaamaan tutkijan deduktiivisia oletuksia (Glaser 1992, 83).
Kritisoidessaan Straussin ja Corbinin (1990) kehittämää koodausparadigmaa, Glaser on samalla ottanut etäisyyttä itsensä aiemmin esille tuomaan käsite-indikaattori -malliin ja siihen liittyviin koodausperheisiin (ks. esim. Glaser 1978, 61–82 ja Glaser 1992); Niillä on nyt apuvälineen rooli. Esimerkiksi syyt, seuraukset ja ehdot otetaan huomioon vain sitä mukaan kuin ne ilmenevät analyysiprosessissa.

Gt-metodologian tutkimuskohtainen muokattavuus

Jokainen tutkija kehittää ja soveltaa metodologiaa tutkimuskohtaisesti (ks. Strauss 1987, 8; Strauss & Corbin 1997).
Seuraavat perusajatukset on kuitenkin säilytettävä: analyysiprosessin aineistopohjaisuus, jatkuvan vertailun metodin käyttö, pyrkimys teorian kehittämiseen analyysiprosessin seurauksena (mahdollisesti löytyvän ydinkäsitteen ympärille, Glaser 1992). (Strauss & Corbin 1994, 283.)

Gt-metodologian tutkimuskohtainen muokattavuus sama

Aineistolähteet

ovat samat kuin yleensä kvalitatiivisissa tutkimuksissa: kenttähavainnoinnit, haastattelut sekä erilaiset dokumentit (mm. päiväkirjat, omaelämäkerrat), myös kvantitatiivista aineistoa voidaan hyödyntää (mm. Strauss & Corbin 1994, 274).

Aineistolähteet

samat

Muita huomioita

Strauss ja Corbin (1990; 1994; ks. myös Strauss 1987) pyrkivät korjaamaan grounded theory -metodologian liiallista induktiivisuutta mm. hyväksymällä mahdollisuuden asettaa deduktiivisesti tutkimusongelma etukäteen (Strauss & Corbin 1990, 33–36), tunnustamalla tutkijan lukenei suuden ja kokemuksen vaikuttavan analyysiprosessiin (Strauss & Corbin 1994, 277), esittämällä etukäteen tutkijalle analyysia varten alueet, joiden suhteen koodaus tulisi toteuttaa (ks. koodausparadigma / Strauss & Corbin 1990, 99–109, ja konditionaalimatriisi / Strauss & Corbin 1990, 158–175). Straussilaista grounded theorya voidaankin kuvata induktiivis-deduktiivisena. Straussilainen päättely teorianmuodostuksessa lähenee myös (deduktiivisen johtolangan) abduktiivisuutta, jossa amerikkalainen pragmatisti Charles Sanders Peirce painottaa esiymmärryksen vaikutusta havaintojen tekemisessä (ks. Strauss 1987, 12; Honkonen & Karila 1995, 139; Karila 1997, 29; Alasuutari 1989, 36; Grönfors 1982, 33–37; Routila 1986, 39).

Muita huomioita

Glaser varoittaa grounded theory -metodologiasta kiinnostuneita tutkijoita Straussin ja Corbinin (1990) kirjasta ”Basics of Qualitative Research”, koska sen ohjeet eivät tuota grounded theory -metodologian mukaista teoriaa. Se tuottaa pakotetun, esioletuksiin pohjautuvan käsitteellisen kuvauksen, joka on hieno, mutta se ei ole aineistopohjainen grounded theory. (Glaser 1992, 3.)
Glaser luottaa siihen, että aineiston keräämisen, analysoinnin ja tulkinnan jatkuvan vertailun prosessissa tutkija löytää keskeisiä perussosiaalisia prosesseja. Aineistosta nousseista havainnoista (kategoriat) tutkija voi laajentaa ymmärrystään olemassa olevaa kirjallisuutta lukemalla. Glaser tähdentää, että on turha lukea etukäteen aihealueelta, koska tutkija ei voi tietää etukäteen, mitä ilmiöitä aineistosta nousee. Tutkijan on siten varauduttava aineiston keräämisen ja analyysiprosessin aikana etsimään olemassaolevaa tietoa aineistosta nousseista käsitteistä. Tutkija voi joutua perehtymään itselleen vieraaseen ilmiöön, ja jopa turvautumaan toisten tutkijoiden apuun.

Edellinen	Alkuun	Seuraava
Tutkimuksen metodologiana grounded theory	Ylös	Induktiivis-deduktiivinen I tutkimustehtävä