Luku 1. Johdanto
Voimaantumisen (empowerment) tarve on tullut yhä ajankohtaisemmaksi työuupumuksesta ja jaksamisesta esitettyjen tutkimusten ja selvitysten ilmestymisen myötä. Erityisesti 1990-luvun alusta lähtien lukuisat työntekijät ovat joutuneet työskentelemään uuvuttavien muutospaineiden alla turvattomuutta ja voimattomuutta tuntien. Viinamäen (1997) tutkimuksen mukaan opettajat ja sosiaalityöntekijät ovat psyykkisesti huomattavasti rasittuneempia kuin perusväestö. Työterveyslaitoksen laajassa tutkimuksessa ilmeni, että yli puolet tutkimusjoukosta koki jonkinlaista työuupumusta ja noin seitsemällä prosentilla työuupumus oli vakava kaikkine oireineen (Kalimo & Toppinen 1997). Koskisen (1997) mukaan työuupumuksen aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat suuria, mutta ihmisten työsitoutumisen heikkeneminen ja ammatillisen itsetunnon aleneminen uhkaavat työelämää ja ennen kaikkea ihmisiä itseään. Jaksamisen ongelmasta ovat huolestumisensa julkisesti esittäneet niin johtavat poliitikot ja hallintohenkilöt kuin työnantajien ja työntekijöidenkin edustajat. Työkyvyn ylläpitämiseksi ja työuupumuksen estämiseksi on yritetty löytää julkisen vallan toimenpiteiden avulla ratkaisuehdotuksia. Voimaantumisen tarve on tiedostettu.
Jaksamisongelman ja työuupumuksen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi tarvitaan hienovaraisia yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia tukevia toimenpiteitä, mutta myös yhteiskunnan antamaa turvaa. Tässä tutkimuksessa konstruoidun voimaantumisteorian toivotaan antavan pohtimisen aihetta erityisesti työnantajille, johtotehtävissä oleville, työnohjaajille, ammatillisen kasvun ohjelmien suunnittelijoille, täydennyskouluttajille ja työkulttuurin muutosta tutkiville. Voimaantumisen tarve ei koske vain työssäolevia. Päättäjien tulisi olla huolissaan myös kotona asuvien vanhusten ja vammaisten voimaantumisesta (mm. Myers 1991), samoin opiskelijoiden (mm. Liuska 1998; Sumsion 1994), oppilaiden (mm. Kincheloe & Steinberg 1998; Robinson 1998), pitkäaikaissairaiden nuorten (mm. Kyngäs 1995), syrjäytyneiden ja työttömien voimaantumisesta jo pelkästään kustannussyistä, mutta ennen kaikkea ihmisten oman elämänhallinnan, kyky- ja tehokkuususkomusten sekä positiivisen yhteiskunnallisen käsityksen rakentumisen vuoksi.
Ihmisen voimaantumisesta on esitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana lukuisia tutkimuksia, teorioita, kirjoituksia ja selvityksiä. Osa tutkimuksista on ollut perusteellisia ja osa lähinnä mielipiteitä esittäviä. Useimmissa voimaantumista koskevissa tutkimuksissa korostuu pyrkimys auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa ja ottamaan vastuu omasta kasvusta. Joissakin kirjoituksissa painotetaan johtajan oman voimaantumisen merkitystä ennen kuin hän yrittää auttaa toisen voimaantumista. Tutkijat antavat varoen yleispäteviä vastauksia kysymykseen, miten toisen voi voimaannuttaa. Voimaantumiskysymyksen tekee haasteelliseksi ja samalla ongelmalliseksi se, että voimaantuminen lähtee ihmisestä itsestään — voimaa ei voi antaa toiselle. Toisaalta mahdollisuudet ja haasteellisuus on siinä, että toimintaympäristön olosuhteet ovat merkityksellisiä, ja tämän vuoksi voimaantuminen voi olla jossain tietyssä ympäristössä todennäköisempää kuin toisessa. Voimaantumista jäsentävien osaprosessien tiedostamisella, tilanteen arvioimisella ja voimaantumista edistävillä hienovaraisilla ratkaisuilla voidaan yrittää edistää ihmisten hyvinvoinnin rakentumista.
Tämän tutkimuksen opettajaksi opiskelevien voimaantumista jäsentävien empiiristen löydösten (sisäinen voimantunne kategorioineen) ohella voimaantumista valaistaan selvityksellä siitä, mitä muut tutkijat tarkoittavat voimaantuminen-käsitteellä. Näiden lisäksi esitetään yleinen formaali voimaantumisteoria, jota voidaan pitää tämän grounded theory -tutkimusprosessin lopputuloksena.
Tutkimuksen vaiheet
Tutkimuksen raportointi noudattaa toteutuneen grounded theory -tutkimuksen vaiheita:
Toisessa luvussa, Tutkimustehtävän muotoutuminen, esitellään tutkimuskohde ja tutkimustehtävät. Alkuperäisenä tutkimuskohteena oli opettajaksi opiskelevien ammatillinen kasvu. Aihe nousi tutkijan aikaisemmasta opettajankoulutuksen opinto- ja harjoittelujärjestelmän kehittämiseen liittyvästä haastattelu- ja kyselytutkimuksesta. Ammatillisen kasvun tutkimisen teoreettiseksi viitekehykseksi tutkija valitsi Niemen ja Kohosen (1995) uusprofessionaalisen käsityksen opettajan kasvusta.
Opettajaksi opiskelevien ammatillisen kasvun empiirisessä tutkimisessa I tutkimustehtävänä oli syventää ja tarkastella kriittisesti Niemen ja Kohosen mallin kategorioita. II tutkimustehtävä perustui tutkimuksen grounded theory -metodologian aineistopohjaiseen orientaatioon: tavoitteena oli tutkia opettajaksi opiskelevien ammatillista kasvua ja etsiä keskeisiä perussosiaalisia prosesseja, ilmiöitä sekä niiden välisiä suhteita. III tutkimustehtävänä oli selkiyttää grounded theory -metodologian käyttöä ja tarkastella kriittisesti grounded theory -metodologiaa toteutuneen prosessin pohjalta. Lopullinen tutkimuksen päätavoite muotoutui vasta empiirisen vaiheen jälkeen teoreettisen integraation vaiheessa, jossa tutkija pyrki syventämään näkemystään empiirisessä vaiheessa nousseesta ydinkäsitteestä, voimaantumisesta.
Tutkimuksen päätavoite:
Pyrkimys luoda voimaantumisteoria ihmisen voimaantumista jäsentävistä osaprosesseista ja niiden välisistä merkityssuhteista sekä voimaantumisen yhteydestä sitoutumiseen.
Kolmannessa luvussa keskitytään tutkimuksen metodologian tarkasteluun ja arvioidaan grounded theory -metodologian soveltuvuutta ammatillisen kasvun tutkimiseen. Tarkastelussa pohditaan toteutunutta tutkimusprosessia toisistaan eriytyneiden straussilaisen ja glaserilaisen suuntauksen näkökulmasta. Luvussa esitetään vertaileva analyysi induktiivis-deduktiivisen straussilaisen ja induktiivisen glaserilaisen koulukunnan eroista ja yhtäläisyyksistä. Lisäksi pohditaan abduktiivisen päättelyn ja grounded theoryn suhdetta.
Neljännessä luvussa, Tutkimuksen toteuttaminen ja tulokset, kuvataan aineiston keruun ja jatkuvan vertailun analyysiprosessin vaiheet, sekä empiirisen vaiheen tuloksena rakentunut kategoriajärjestelmä, ydinkategoria alakategorioineen ja niiden välisine suhteineen. Grounded theory -metodologialla tehdyssä tutkimuksessa ammatillisen kasvun ydinilmiöksi (ydinkategoriaksi) nousi sisäinen voimantunne eli voimaantuminen. Toinen merkittävä havainto oli se, että voimaantuminen johtaa sitoutumiseen. Tästä havainnosta kehittyi idea voimaantumisen toimimisesta katalyyttina sitoutumisprosessissa (ks. Luku 6.2.).
Viidennessä luvussa, Teoreettinen integraatio, keskitytään empiirisessä vaiheessa löytyneen ydinkäsitteen ja siihen liittyvien keskeisimpien käsitteiden ymmärtämiseen olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden kautta. Teoreettisen integraation vaiheen haasteellisin tehtävä oli pyrkiä saamaan voimaantuminen (empowerment) -käsitteestä mahdollisimman monipuolinen ja perusteellinen näkemys. Muodostuneella näkemyksellä oli erittäin tärkeä merkitys voimaantumisteorian ideoimisessa ja tuottamisessa.
Luvussa 5.1 esitetään teoreettisen integraation vaiheessa muodostunut näkemys voimaantumisesta. Sen määritteleminen ihmisestä itsestään kasvavana prosessina perustuu tutkimuskirjallisuuteen ja ajankohtaiseen keskusteluun. Määritelmän lisäksi selvitetään voimaantuminen-käsitteen käyttöä. Toisen ihmisen voimaannuttamisen ongelmallisuutta pohditaan tässä tutkimuksessa esitetyn voimaantumisen määritelmän näkökulmasta. Lisäksi pohditaan lyhyesti voimaantumisen ja motivaation keskinäistä suhdetta.
Luvussa 5.2 pohditaan eri tutkijoiden käsityksiä sitoutumisesta. Muodostunutta näkemystä tutkija hyödynsi voimaantumisteorian ideoimisessa, erityisesti voimaantumisen ja sitoutumisen suhteen pohtimisessa.
Luvussa 5.3 syvennytään motivoivien järjestelmien teorian (Motivational Systems Theory, lyhennetään MST; Ford 1992) ymmärtämiseen. MST:n motivaatiokäsityksen pääkohtia (päämäärät, kyky- ja kontekstiuskomukset sekä emootiot) on sovellettu kehitettävän voimaantumisteorian rakenteellisena kehyksenä. Tähän kehykseen sijoittuvat keskeiset voimaantumista jäsentävät osaprosessit käsitteellisen luonteensa mukaisesti.
Kuudennessa luvussa esitellään empiiristen tulosten ja teoreettisen integraation pohjalta konstruoitu yleinen formaali voimaantumisteoria, jonka keskeinen ajatus on, että voimaa ei voi antaa toiselle; voimaantuminen on henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi. Voimaantuminen-käsite on luonteeltaan prosessikäsite samalla tavalla kuin pedagogisen toiminnan teorian sivistyskäsite: se viittaa jatkumoon, jolle on vaikeaa löytää mitään alku- tai loppupistettä (ks. Peltonen 1998). Voimaantumisen osaprosesseja voidaan osoittaa, mutta voimaa ei kuitenkaan voida antaa toiselle tietystä hetkestä alkaen tai tietyn toimenpiteen seurauksena. Voimaantumisteoriassa jäsennetään voimaantumisen osaprosesseja, mutta siinä ei osoiteta syy-seuraussuhteita:
Luvussa 6.1 keskitytään päämäärien pohdintaan. Kehitetyssä teoriassa ihmistä pidetään aktiivisena, luovana ja vapaana toimijana, joka asettaa jatkuvasti itselleen päämääriä (pyrkimyksiä, toiveita, intentioita, haluja) omassa elämänprosessissaan. Päämäärien asettaminen on yhteydessä mm. koettuun vapaudentunteeseen, johon liittyy oleellisesti vapaaehtoisen valinnan mahdollisuus.
Luvussa 6.1.2 pohditaan kykyuskomusten merkitystä voimaantumisprosessissa. Päämääriin pyrkiminen on yhteydessä ihmisen itseluottamukseen ja luottamukseen omiin kykyihinsä toimia erilaisissa työ-, toiminta-, kasvu- ja oppimisympäristöissä. Ihminen pohtii myös, onko hän kykenevä saavuttamaan asettamansa päämäärät. Käsitykset itsestä, omista toimintamahdollisuuksista ja omasta jaksamisesta ovat yhteydessä koettuun oman kontrollin mahdollisuuteen. Itse asetetut päämäärät ja kykyuskomukset (kontekstiuskomusten ja emootioiden vaikutusta unohtamatta) ovat yhteydessä siihen, miten ihminen ottaa vastuun oman toimintansa ja ajattelunsa mukaisesta elämänprosessista.
Luvussa 6.1.3 tarkastellaan kontekstiuskomuksia. Ihminen pohtii muodostuneiden ja muodostuvien kontekstiuskomusten pohjalta, mahdollistaako konteksti (työ-, toiminta-, kasvu- ja oppimisympäristö) asetettujen päämäärien saavuttamisen. Erityisesti koettu toimintavapaus, turvallisuudentunne, avoimuus, ennakkoluulottomuus, arvostus, luottamus, tasa-arvoisuus ja hyväksymisen kokeminen ovat yhteydessä voimaantumiseen, sisäisen voimantunteen rakentumiseen ja voimavarojen vapautumiseen. Näillä prosesseilla on keskeinen merkitys vapautta arvostavan ja vapaaksi toimijaksi oletetun ihmisen elämässä. Ihmisen kontekstiuskomukset ja kykyuskomukset ovat merkityksellisiä, kun ihminen pyrkii toimimaan päämääriensä pohjalta elämässään.
Luvussa 6.1.4 pyritään valaisemaan emootioiden merkitystä voimaantumisprosessissa. Emootiot tarjoavat evaluatiivista informaatiota ihmisen vuorovaikutuksesta. Emootiot antavat johtolankoja, joita ihminen käyttää arvioidessaan toimintaympäristönsä reaktioita pyrkimyksissään, olemisessaan ja toiminnassaan. Emootiolla on tärkeä tehtävä kyky- ja kontekstiuskomusten kautta ihmisen energisoimisessa. Esimerkiksi toiveikkuus, positiivinen lataus ja onnistumisen kokemukset ovat yhteydessä voimavarojen vapautumiseen.
Voimaantumisteoria ei osoita selviä voimaantumisen tasoja tai vaiheita, toisin kuin esimerkiksi monet ammatillisen kasvun ura- ja vaiheteoriat (mm. Skovholt & Rønnestad 1995) tai Kohlbergin teoria ihmisen moraalisen sivistyksen etenemisestä toisistaan laadullisesti eroavien kehitysvaiheiden sarjana.
Voimaantumisteoria lähtee siitä oletuksesta, että mitään yleispäteviä kaikkia ihmisiä samalla tavalla koskevia voimaantumiseen vaikuttavia kausaalitekijöitä ja voimaantuneen ihmisen ominaisuuksia ei voida osoittaa. Ihmisten omia kokemuksia kysymällä, toimintaa seuraamalla ja vastauksia kausaalianalyysilla tulkitsemalla ehkä saataisiin selville heidän oma näkemyksensä voimaantumiseen vaikuttavista tekijöistä. Kuitenkin yleistettävyyden osoittaminen ja verifioiminen olisi ongelmallista. Tässä tutkimuksessa esille tulevista voimaantumista jäsentävistä aspekteista voitaisiin korkeintaan luoda muuttujia ja muuttujien välisiä suhteita koskevia hypoteeseja perinteisen kokeellisen tutkimuksen lähestymistapaa käytettäessä. Toivottavampi lähestymistapa voimaantumista jäsentävien osaprosessien tutkimisessa on laadullinen (sosiaali)tutkimus, jossa tutkitaan sekä pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan merkityksiä, eikä kokeellisesti mitattavissa olevia faktoja.
Luvussa seitsemän arvioidaan grounded theory -tutkimuksen luotettavuutta. Grounded theory -tutkimuksen luotettavuuden arvioimisen tulee Glaserin ja Straussin (1967) mukaan perustua teorian luomisen prosessin kuvaukseen ja erityisesti empiirisen aineistonkeruun, koodauksen ja analyysin arvioimiseen. Glaser ja Strauss suhtautuvat kriittisesti perinteisen kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuuskriteereiden (mm. validiteetin ja reliabiliteetin) soveltuvuuteen grounded theory -tutkimuksen arvioinnissa. Empiirisen vaiheen arvioinnissa keskeistä on jatkuvan vertailun prosessin kuvaaminen. Lukijalle pyritään antamaan kuva toteutuneen havainnointiaineiston keräämisen, analysoinnin, tulkinnan, koodauksen ja kategorioinnin vaiheista. Empiirisen vaiheen tuloksena rakentunut kategoriajärjestelmä (ydinkategoria ”sisäinen voimantunne” alakategorioineen) ja kategorioiden keskinäiset yhteydet on havainnollistettu käsitemallin avulla ja myös ilmaistu tekstimuodossa. Empiiristen tulosten ja ydinkäsitteen teoreettisen integraation pohjalta tuotetun teorian (voimaantumisteoria) arvioimisen kriteerit ovat Glaserin ja Straussin (1967; ks. myös Glaser 1978; 1992; Lowe 1996; Strauss & Corbin 1990) mukaan sopivuus, toimivuus, relevanttius ja muunneltavuus. Lisäksi arvioidaan kriittisesti tutkimusprosessin eri vaiheiden (metodologisen ratkaisun, empiirisen analyysiprosessin, teoreettisessa integraatiossa lähteiden valinnan, tuotetun teorian kattavuuden) luotettavuutta.
Luvussa kahdeksan, Johtopäätökset, pohditaan ammatillisen kasvun substanssialueelta nousseiden empiiristen tulosten ja kehitetyn voimaantumisteorian mahdollista antia opettajankoulutukselle, opetusharjoittelulle ja opettajatutkimukselle. Generoidun voimaantumisteorian mahdollisuuksia pohditaan myös ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisen näkökulmasta. Tutkimuksen pohjalta esitetään kriittisiä huomioita voimaannuttavien interventioiden, ammatillisen kasvun ohjelmien ja koulutusohjelmien suunnittelijoille, mutta erityisesti voimaantumisen tutkimuksesta kiinnostuneille. Jatkotutkimusehdotukset koskevat grounded theory -metodologian kehittämistä, voimaantuminen-käsitteen juurien tutkimista, voimaantumisen tutkimisen koordinoimista, voimaantumisen tutkimista eri ihmisryhmissä, organisaatioissa ja kulttuureissa, sekä voimaantumisteorian kehittämistä monitieteellisen tutkimuksen pohjalta.
Kuviossa Kuva 1-1 pyritään havainnollistamaan, mitä tutkimusprosessin eri vaiheet sisälsivät ja miten ne käytännössä etenivät.
