Grounded theory -metodologian mukaisessa tutkimuksessa etsittiin opetusharjoittelutilanteessa opettajaksi opiskelevien ammatillisen kasvun alueelta perussosiaalisia prosesseja ja ilmiöitä. Ydinilmiöksi ja keskeiseksi prosessiksi nousi sisäisen voimantunteen rakentuminen, josta angloamerikkalaisessa tutkimuskirjallisuudessa käytetään käsitettä empowerment. Tässä tutkimuksessa ehdotetaan useilla tieteenaloilla viime vuosina suosituksi tulleesta empowerment-käsitteestä suomennosta voimaantuminen.
Opiskelijaopettajien ammatillista kasvua tutkittiin myös Niemen ja Kohosen uusprofessionaalisen mallin kategorioiden näkökulmasta. Vastausta etsittiin ongelmaan, mitkä seikat erityisesti tukevat ja estävät uusprofessionaalisen mallin mukaista ammatillista kasvua. Valitun mallin kategoriat hallitsivat alkuvaiheessa havainnointiaineiston keräämisen ja jatkuvan vertailun analyysiprosessia. Aineistosta nousseet kategoriat osoittautuivat kuitenkin merkityksellisemmiksi ammatillisen kasvun prosesseiksi kuin tutkijan analysoitavaksi tuomat olemassa olevan teorian kategoriat. Aineistopohjaisen ydinkäsitteen, sisäisen voimantunteen, löytymisen jälkeen tutkija keskeytti etukäteen tuotuihin kategorioihin koodaamisen ja päätti selvittää kyselyllä Niemen ja Kohosen mallin mukaista ammatillista kasvua tukevat ja estävät seikat. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että olemassa olevasta teoriasta tuotujen valmiiden kategorioiden analysointi ja niihin koodaaminen tuli ongelmalliseksi, ja turhauttavaksikin sen jälkeen, kun aineistosta noussut ydinkäsite lähikäsitteineen vakuutti tutkijan merkityksellisyydellään ja sillä, että ammatillisen kasvun ydinprosessi ja ydinilmiö oli löytynyt ennakolta valittujen kategorioiden ulkopuolelta.
Tutkimuksen päätehtäväksi muodostui empiirisen vaiheen jälkeen yleisen formaalin teorian kehittäminen ihmisen voimaantumisesta. Tutkija irrottautui ammatillisen kasvun substanssialueesta ja päätti syventyä ydinkäsitteen teoreettiseen tarkasteluun ilman tutkimusalakohtaisia ja ammatti- tai väestöryhmiä koskevia rajoituksia. Yleisen voimaantumisteorian laaja-alaisuuteen ja teoreettiseen syvällisyyteen pyrkimisen vuoksi teorian kehittämiseen olisi kuitenkin tarvittu tutkijaryhmää, joka olisi edustanut mahdollisimman monia tieteenaloja. Tutkimusprosessi osoitti, että yhden tutkijan on lähes mahdotonta paneutua syvällisesti monen tieteenalan kirjallisuuteen ja päästä analysoimaan aihetta koskevaa ajankohtaista keskustelua eri näkökulmista riittävän perusteellisesti.
Voimaantumista käsittelevän kirjallisuuden valinnassa painottuikin tutkijan kasvatustieteilijän perusorientaatio ennakolta suunniteltua enemmän. Kasvatustieteen näkökulman painottumiseen vaikutti myös yhteistyö Bradleyn yliopiston professorin Heljä Robinsonin kanssa. Empowerment-artikkelin kirjoittaminen yhdessä Heljä Robinsonin kanssa kuitenkin syvensi tutkijan näkemystä ja mahdollisti amerikkalaisen keskustelun ajankohtaisuuden huomioon ottamisen voimaantumisteorian kehittämisessä. Myös keskustelut Toronton yliopiston professoreiden Michael Fullanin ja Kenneth Leithwoodin kanssa olivat erittäin merkityksellisiä voimaantumisteorian kehittymisen kannalta, erityisesti voimaantumisen, sitoutumisen ja motivoivien järjestelmän teorian (MST) keskinäisen yhteyden hahmottamisessa.
Voimaantumisteorian kehittämisvaiheessa tutkija pohti, mitkä ovat ihmisen voimaantumista jäsentävät keskeiset osaprosessit ja periaatteet. Voimaantumista käsittelevän tutkimuskirjallisuuden analyysin perusteella tutkija tuli siihen johtopäätökseen, että voimaantumista ei aiheuta mikään ulkopuolinen: voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi. Voimaantuminen on prosessi tai tapahtumasarja, jonka kannalta toimintaympäristön olosuhteet (esim. valinnanvapaus, ilmapiiri, arvostus, turvallisuus) voivat olla merkityksellisiä, ja tämän vuoksi voimaantuminen voi olla jossain tietyssä ympäristössä todennäköisempää kuin toisessa.. Tutkimuskirjallisuuden mukaan voimaantuneen ihmisen ominaisuuksista on erittäin vaikea laatia sellaista määritelmää, jota voitaisiin käyttää perustana voimaantuneen ihmisen ominaisuuksien mittaamisessa tai arvioimisessa. Zimmerman (1995) mukaan tämä johtuu siitä, että voimaantumisen ominaisuudet ilmenevät eri ihmisissä eri ominaisuuksina, käyttäytymisenä, taitoina ja uskomuksina, ja voimaantumisen ominaisuudet voivat vaihdella myös voimakkuusasteeltaan, ympäristön ja ajankohdan mukaan.
Voimaantumisteoria koostuu viidestä premissistä, jotka yhdessä muodostavat teorian ihmisen voimaantumisesta. Esitetyt väitteet perustuvat tämän tutkimuksen empiirisen vaiheen tuloksiin ja muiden tutkijoiden näkemyksiin ja tutkimuksiin voimaantumisesta. Voimaantumisprosessien empiirisen ja teoreettisen tutkimisen perusteella näyttäisi siltä, että toisen ihmisen voimaannuttaminen on erittäin ongelmallista ja se voi olla jopa mahdotonta. Toisen ihmisen voimaantumisesta, ja myös omasta voimaantumisestaan, huolestuneelle suositellaan tutustumista toisessa premississä viitattuihin voimaantumisen osaprosesseihin. Niiden pohtiminen saattaa olla merkityksellistä, kun pyritään hienovaraisesti tukemaan toisen, ja itsensä, voimaantumista kiinnittämällä huomio toimintaympäristössä voimaantumisen mahdollistamiseen. Voimaantumisen todetaan olevan yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Voimaantumisteoriaan liittyy myös tämän tutkimuksen empiirisiin tuloksiin perustuva ns. katalyytti-idea, joka pyrkii selkiyttämään voimaantumisen voimakkuuden vaikutusta ja yhteyttä sitoutumisprosesseihin.
Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua voitaneen pitää puheenvuorona tai keskustelun avauksena ihmisen voimaantumisen määrittelyssä. Voimaantumisesta esitettyjen premissien ei katsota olevan muuttumattomia. Erityisesti toisen premissin sisältämien voimaantumista jäsentävien osaprosessien katsotaan olevan muunneltavissa ja täydennettävissä; tässä tarjotaan varsinaisesti vain luokittelun kehys ja suuntaa antava otos voimaantumiseen yhteydessä olevista lukuisista osaprosesseista. Sen sijaan ensimmäisen, kolmannen, neljännen ja viidennen premissin sisältämien keskeisten ajatusten toiseksi osoittamisen yritykset synnyttäisivät ilmeisen produktiivisen keskustelun. Kaikissa premisseissä esiintyvien puutteellisuuksien osoittaminen olisi kuitenkin toivottavaa voimaantumisteorian sopivuuden, toimivuuden ja relevanttiuden parantamisen vuoksi.