It is a capital mistake to theorise before one has data | |
| (Sherlock Holmes) |
Tesch (1990, 72–73) on tyypitellyt 26 kvalitatiivisen tutkimuksen lajia neljään päätyyppiin ja jaotellut ne edelleen yksityiskohtaisempiin alaluokkiin tutkimuksen mielenkiinnon kohteen mukaisesti. Teschin mukaan grounded theory -tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on säännönmukaisuuksien etsiminen (pääluokka: the discovery of regularities) sekä elementtien tunnistaminen ja kategoriointi sekä niiden suhteiden tutkiminen (alaluokka: identification and categorization of elements, and exploration of their connections; ks. myös Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 1997, 166–167). Teschin luokituksen tarkastelu voi selkiyttää aineistopohjaisen teorian kehittämisestä kiinnostuneen tutkijan ajattelua, varsinkin, kun lisäksi tarkastelee Teschin (1990, 98–99) analyysityyppien ryhmittelyä. Teschin mukaan grounded theory -analyysissa painottuu teorian kehittäminen, kun taas mm. symbolinen interaktionismi ja fenomenografia ovat kuvailevia, mutta enemmän teoriaorientoituneita kuin eri etnografiset lähestymistavat tai fenomenologia. Hänen mukaansa evaluaatio- ja toimintaorientoituneet tutkimustyypit (mm. toimintatutkimus) painottavat ongelman ratkaisua ja ovat vähiten kiinnostuneita teorian kehittämisen analyysista. Teschin (1990, 98–99) laadullisen analyysin luokittelun logiikkaa seuraamalla teorian kehittämisestä kiinnostunut tutkija päätyy väistämättä ”theory-building” -luokan tarkasteluun ja grounded theory -lähestymistavan pohtimiseen.
Grounded theory sopii uudessa tilanteessa tapahtuvan toiminnan tutkimiseen, samoin kuin sellaisen toiminnan tutkimiseen, jossa ennalta arvaamattomien tekijöiden mahdollisuus on suuri. Glaser ja Strauss ovat grounded theoryn kehittämisestä alkaen painottaneet metodologiansa soveltuvuutta sellaisille tutkimusalueille, joista on vähän olemassa olevaa teoriaa. Strauss, oppilaansa Susan Starin (1997, 3.2) mukaan, käytti usein sanontaa study the unstudied. Chenitzin ja Swansonin (1986) mukaan grounded theory -metodologian mukaista tutkimusta pidetään erityisen tärkeänä ja sopivana niille tutkimusalueille, joista ei ole riittävästi tietoa tai joihin halutaan tuoda uutta näkökulmaa. Grounded theory -metodologiaa ei ole kehitetty aikaisempien teorioiden testaamiseen.
Strauss ja Corbin (1990) hyväksyvät sen, että empiiriseen vaiheeseen valmistautuva tutkija voi alustavan tutkimusongelman pohjalta tutustua olemassa olevaan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Tutkija kuitenkin menee tietojenkeruuseen kentälle ilman varsinaista teoriaa. Glaser ja Strauss (1967) pitävät erityisen tärkeänä, että tietojenkeruu tapahtuu mahdollisimman avoimena. Mikäli tutkijalla olisi aikaisemmista tutkimuksista nousevia oletuksia, ne saattaisivat johtaa hänen huomionsa pois siitä, mitä kentällä todella tapahtuu. Chenitz ja Swanson (1986) toteavat: ”Tutkija kuitenkin tuskin koskaan on täysin avoin, sillä sekä luonnollinen tiedonhalu että tutkimussuunnitelman tekeminen pakottavat hänet lukemaan tutkimuskohdetta koskevaa kirjallisuutta. Näin tutkija ei mene kentälle ilman teoriaa, vaan hänellä on mielessään tutkimuksen idea.” Grounded theory on kuitenkin suunniteltu aineistosta nousevien ilmiöiden ja sosiaalisten prosessien pohjalta induktiivisen teorian tuottamiseen. Tämä deduktiivisuuden ja induktiivisuuden kysymys on viime vuosina noussut grounded theory -metodologian kehittäjien välisessä keskustelussa keskeiseksi kysymykseksi.
Vuonna 1967 julkaisivat Barney Glaser ja Anselm Strauss yhdessä kehittämänsä metodologian teoksessa The Discovery of grounded theory. Viime vuosina heidän näkemyksensä peruskysymysten osalta ovat eriytyneet (ks. Glaser 1992). Glaser on pysynyt metodologian alkuperäisessä induktiivisen päättelyn vaatimuksessa aineistopohjaisen teorian tuottamisessa, ja hänen voidaan katsoa jopa tiukentaneen induktiivisuuden linjaansa (Glaser 1978; 1992; 1994). Strauss on luopunut alkuperäisestä induktiivisesta aineistopohjaisuuden vaatimuksesta kehittämällä metodologiaansa induktiivis-deduktiiviseen suuntaan (Strauss 1987; Strauss & Corbin 1990; 1994). Grounded theory -metodologia on viimeisen kymmenen vuoden aikana eriytynyt kahteen suuntaukseen: straussilaiseen induktiivis-deduktiiviseen ja glaserilaiseen induktiiviseen. Stern (1994, 212, ks. myös Bartlett & Payne 1997, 179–180) kylläkin toteaa Straussin ja Glaserin oppilaiden havainneen jo 1960- ja 1970-luvuilla nämä kaksi melko erilaista menettelytapaa (modus operandi). Glaser (1992) kutsuu omaa näkemystään alkuperäisen grounded theory -metodologian mukaiseksi, ja Straussin koulukunnan (erityisesti Straussin ja Corbinin 1990 kirjan pohjalta) metodia hän ei pidä grounded theory -metodologiana, vaan kutsuu sitä metodiksi, joka tuottaa pakotetun, ennakkokäsityksiin pohjautuvan, seikkaperäisen käsitteellisen kuvauksen.
Tämän tutkimuksen empiirisessä vaiheessa (keväällä 1995) käytettiin sekä (straussilaista) induktiivis-deduktiivista päättelyä I tutkimustehtävän osalta että alkuperäisen grounded theory -metodologian mukaista (glaserilaista) induktiivista päättelyä II tutkimustehtävän osalta aineistopohjaisen teorian tuottamiseen (ks. Luku Kohta 4.1.4).
Voidaan kriittisesti kysyä, miksi tutkija valitsi aineiston keräämiseen ja aineistopohjaisen teorian tuottamiseen kaksi toisistaan poikkeavaa metodologiaa? Syy on selvä. Käytettävissä olevan kirjallisuuden (alkuperäisen ja straussilaisen) pohjalta tutkija päätteli grounded theory -lähestymistavan mahdollistavan sekä induktiivis-deduktiivisen että induktiivisen päättelyn rinnakkaisen käytön samassa tutkimuksessa. Käytettävissä olevan kirjallisuuden vuoksi tutkija ei tiennyt kiinnittää erityistä huomiota empiiriseen vaiheeseen valmistautuessaan (syksyllä 1994) grounded theory -metodologian kehittäjien eriytyneisiin teorian muodostuksen näkemyksiin, vaan hän päätteli tutkimustehtävänsä kaksiosaiseksi senhetkisen grounded theory -tuntemuksensa pohjalta. Tutkijan päälähteinä olivat vuonna 1990 ilmestynyt Straussin ja Corbinin kirja Basics of qualitative research sekä Glaserin ja Straussin (1967) alkuperäinen teos, jotka yhdessä johtivat grounded theory -metodologian ymmärtämiseen sekä induktiivisena aineistopohjaisen teorian tuottamisen metodologiana että deduktiivisesti olemassa olevasta teoriasta johdettujen kategorioiden syventelyn mahdollistavana metodologiana. Straussin (1987) teokseen paneutumisen tutkija jätti vähemmälle, koska Straussin ja Corbinin (1990) teos oli uudempi ja selkeämpi. Myöskään kotimaiset, ennen vuotta 1994 ilmestyneet grounded theorya käsittelevät menetelmäoppaat ja artikkelit eivät olleet ottaneet huomioon Glaserin ja Straussin eriytyneitä näkemyksiä (esim. Rostila 1991).
Mielenkiintoista on myös se, että teoksessaan Strauss ja Corbin (1990) eivät itse aktiivisesti tuo esille näkemystensä eriytymistä alkuperäisestä ja Glaserin näkemyksestä. Strauss ja Corbin (1990, 8) vain toteavat, että aikaisempiin grounded theory -oppaisiin (mm. Glaser 1978 ja Strauss 1987) verrattuna he esittävät ”vain joitakin enemmän terminologisia ja menetelmällisiä poikkeamia”. Lisäksi vuoden 1990 teoksessaan Strauss ja Corbin ovat ristiriitaisia siinä mielessä, että he esittelevät kirjaansa ”induktiivisesti rakentuvasta teoriasta kiinnostuneille” (emt., 7) ja he toteavat grounded theory -metodologialla tuotetun teorian ”tutkittavasta ilmiöstä induktiivisesti johdetuksi” (emt., 23). Toisaalla he puhuvat mahdollisuudesta muotoilla aihealueesta etukäteen tutkimusongelmia ja kysymyksiä (emt., 34–38). Lisäksi he puhuvat deduktiivisen ja induktiivisen ajattelun vuorottelusta (emt., 148). Vuoden 1990 teoksessaan he eivät ilmeisesti itsekään tiedosta siirtymistään deduktiiviseen suuntaan, tai sitten he tietoisen vähäeleisesti laajentavat metodologiansa induktiivisuuden raja-aitoja deduktiivisuuden puolelle. Vasta kun Glaser teki syntyneen näkemyseron dramaattisesti selväksi vuonna 1992 teoksessaan Basics of grounded theory analysis, myös Strauss ja Corbin alkoivat perustella siirtymäänsä deduktiiviseen suuntaan. Strauss ja Corbin (1994, 277) toteavat, että ”liian tiukka induktion käsitys saattaa johtaa steriileihin ja tylsiin tutkimuksiin”, ja että ”Glaser ja Strauss (1967) liioittelivat induktiivisen aspektin merkitystä”, ja ”vastaavasti he vähättelivät sekä olemassa olevien teorioiden potentiaaleja rooleja että sitä kyseenalaistamatonta tosiasiaa, että koulutetut tutkijat ovat teoreettisesti herkistettyjä”. Strauss ja Corbin (1997) viestittävät teoksessa Grounded theory in practice oman grounded theory -näkemyksensä joustavuutta metodologisessa soveltamisessa. Toimittamaansa teokseen Strauss ja Corbin ovat valinneet sellaisia useiden tutkijoiden kirjoittamia artikkeleita (lähinnä sosiologian ja hoitotieteen alueelta), joissa tulee esille tutkimuskohtainen metodinen joustavuus, mutta teoksen pääviesti on tulkittavissa straussilaisen näkemyksen oikeaoppisuuden puolustuspuheenvuoroksi (emt., vii–viii). Glaser julkaisi jo vuonna 1994 vastaavanlaisen useiden tutkijoiden grounded theory -tutkimuksia esittelevän artikkeliteoksen. Tähän teokseen, More grounded theory metodology: A Reader, Glaser on valinnut tutkimuksia, joissa hänen näkemyksensä mukaisen grounded theory -metodologian keskeiset periaatteet on otettu huomioon (mm. kategorioiden ja niiden ominaisuuksien nouseminen jatkuvan vertailun ja koodauksen, teoreettisen otannan, memojen kirjoittamisen, lajittelun, integraation, tiivistämisen ja saturaation kautta). Glaser (1994, 1–2) painottaa teoksen jatkavan straussilaisen koulukunnan harhaanjohtavien virheiden oikaisua.
Glaserin ja Straussin & Corbinin erkaantuneiden suuntausten välinen kilpailu on vähitellen tullut tutuksi kaikkialla grounded theory -metodologiaan paneutuneiden tutkijoiden keskuudessa. Suomalaisista grounded theory -tutkijoista esimerkiksi Karila (1997, 26) on tiedostanut nämä eriytyneet suuntaukset, mutta hänkään ei ole syventynyt suuntausten eroihin eikä myöskään analysoi grounded theory -tutkimuksensa vaiheiden toteutumista glaserilaisen ja/tai straussilaisen koulukuntien lähtökohdista. Karila on toteuttanut aineiston keräämisen, analyysi- ja koodausprosessin straussilaisen koulukunnan metodin mukaisesti (Karila 1997, 38–39; ks. myös Honkonen & Karila 1995, 137–138). Tutkimusprosessiaan Karila (1997, 29, 31–33) kuvaa induktiivisen ja deduktiivisuuden logiikan yhdistäväksi abduktiiviseksi tutkimusprosessiksi. Karila kutsuu tutkimustaan grounded theory -tutkimukseksi, vaikka todellisen aineistolähtöisyyden hän itsekin kiistää ja toteaa aiempien teoreettisten hahmotusten vaikuttaneen tutkimusprosessiin (emt., 31). Karilan tutkimusta voidaan pitää straussilaisen suuntauksen mukaisesti toteutettuna niin deduktiivisten ennakko-oletuksiin pohjautuvien ideoiden mukana olemisen osalta, ongelmanasettelun kuin myös analyysi- ja koodausprosessin osalta (ks. yhdenmukaisuus Patrikaisen 1997 tutkimuksen straussilaisen menettelyn kanssa). Karilan tutkimuksessa ei ole otettu huomioon Glaserin (1992) teoksen Basics of grounded theory analysis kriittisiä huomioita, eikä kyseiseen teokseen ole viitattu. Karilan tutkimusta voidaan pitää hyvin toteutettuna grounded theory -tutkimuksena, jos arviointi tehdään straussilaisen koulukunnan näkökulmasta. Glaserilaisen induktiivisen metodologian pohjalta tulos olisi päinvastainen. Sternin (1994, 213) mukaan tällainen grounded theory -koulukuntien kiista voi johtaa grounded theory -metodologian murenemiseen ja eroosioon. Stern pohtii, että toinen koulukunta voi helposti tuomita toisen koulukunnan metodologian mukaisesti tehdyn tutkimuksen. Toisaalta Sternin toteama grounded theory -metodologian eroosio voi tuoda esille ”kultaisen ytimen”, joka voi auttaa tutkijaa kiinnittämään kriittisesti huomiota oleelliseen. Koulukuntien syntymisen tuoma grounded theory -metodologian selkeneminen auttaa tutkijoita valitsemaan täsmällisemmin tutkimuksensa tilanteen ja päämäärän perusteella tutkimukseensa sopivan metodologian suuntauksen. Selkeiden koulukuntien syntyminen poistaa metodologista epävarmuutta grounded theory -tutkijan harteilta, ja se auttaa ennen kaikkea grounded theory -tutkimuksella kehitetyn teorian luotettavuuden arvioinnissa. Tällä voi olla myönteinen vaikutus metodologian leviämiselle. Glaserin ja Straussin eriytyneiden näkemysten stimuloimana Babchuk (1996) on kehittänyt grounded theory -metodologiaa opiskelevia varten arviointikaavakkeen, joka auttaa grounded theory -tutkimuksen arvioinnissa ja jonka avulla tutkimus voidaan alustavasti luokitella straussilaista tai glaserilaista tai molempia koulukuntia edustavaksi.