Luku 1. Johdanto

Diabetes on merkittävä kansantauti, jota sairastaa noin 150 000 suomalaista (Reunanen 1996). Diabetekseen liittyy usein komplikaationa silmänpohjan verkkokalvoon kehittyvä, näkökykyä uhkaava sairaus, diabeettinen retinopatia. Diabeettinen retinopatia on erityisen tavallinen nuoruusiän, tyypin 1, diabeteksessa, mutta se kehittyy usein myös tyypin 2 diabeteksessa (Klein et al. 1984a, Klein et al. 1984b, Klein et al. 1990, Klein 1995a). Diabeettinen retinopatia on merkittävä näkövammaisuuden aiheuttaja Suomessa erityisesti työikäisessä väestössä (Näkövammarekisterin vuosikirjat 1992-97). Riittävän varhain tehdyllä laser-fotokoagulaatiolla voidaan uhkaava näkövamman kehittyminen ehkäistä noin 60 %:lla potilaista (Davis & Rand 1992, Kohner & Porta 1992).

Diabeettisen retinopatian aiheuttaman näkövammaisuuden ehkäisemiseksi on tärkeää, että retinopatia todetaan ajoissa. Varhaista toteamista varten on laadittu seulonta- ja hoitosuosituksia (mm. Suomen Diabetesliitto ry:n retinopatiatyöryhmä 1993). Käytettävissä olevien seulontamenetelmien, joita ovat silmänpohjan oftalmoskooppinen tutkimus ja silmänpohjan valokuvaus, hyödyistä ja heikkouksista on esitetty erilaisia näkemyksiä (Buxton et al. 1991, Peters et al. 1993, Leese et al. 1996). On myös painotettu silmänpohjavalokuvauksen etuja oftalmoskopiaan verrattuna (Taylor et al. 1990, Harding et al. 1995, Taylor 1996).

Jotta terveydenhuoltoon käytettävissä olevat voimavarat osataan kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan arviointia toimenpiteiden kustannuksista ja vaikutuksista sekä hyödystä. Viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana systematisoitunut terveystaloustiede on luonut viitekehyksen terveydenhuollon teknologian taloudelliselle arvioinnille (McGuire et al. 1988, Drummond et al. 1997, Sintonen et al. 1997, Croxon 1998). Arvioinnilla pyritään selvittämään, mikä on hyvää tutkimusta ja hoitoa. Parhaan mahdollisen hoidon tarjoaminen on sekä potilaan, yhteiskunnan että hoitoa antavien etujen mukaista. Terveydenhuollon teknologian taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida mm. kustannus-vaikuttavuus- ja kustannus-hyöty-analyyseillä (Drummond et al. 1997).

Diabeettisen retinopatian seulontaa on järjestetty sekä silmäklinikoilla että perusterveydenhuollossa. Eri maissa tehdyissä tutkimuksissa seulonta on todettu kannattavaksi (Javitt et al. 1990, Dasbach et al. 1991, Drummond et al. 1992, Lairson et al. 1992, Javitt et al. 1996). Keskeisenä ongelmana on pidetty oikean menetelmän valintaa sekä sitä, kuka seulonnan suorittaa sekä milloin ja miten seulotaan (Mason & Drummond 1995). Seulonnan toteutusvaihtoehtoja Suomessa arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon maamme erityisolosuhteet: pitkät etäisyydet, silmälääkäripalveluiden keskittyminen kaupunkeihin ja koko maan kattava kehittynyt perusterveydenhuolto. Suomessa ei tästä aiheesta ole aikaisemmin tehty varsinaisia kustannus-vaikuttavuus- taikka kustannus-­hyötytutkimuksia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia diabeettisen retinopatian ilmaantuvuutta, verrata silmänpohjavalokuvauksen ja terveyskeskuslääkärin tekemän oftalmoskopian vaikuttavuutta ja kustannuksia diabeettisen retinopatian seulonnassa, verrata silmänpohjavalokuvausmenetelmällä tehtävän retinopatian seulonnan ja hoidon kustannuksia näkövammaisuuden aiheuttamiin kustannuksiin, kuvata diabeettiseen retinopatiaan liittyvän näkövammaisuuden aiheuttamia haittoja, selvittää näkövammaisuuden vaikutusta elämän laatuun ja tutkia näkövammaisten kuolleisuutta.