2.3 Hakusanojen käyttö

Kortiston selaamisen tavoitteena on löytää tieto kirjan sijaintipaikasta (osastosta ja hyllystä) käyttämällä hyväksi tietoa kirjan nimestä tai tekijästä. Useimmiten kortistot on muodostettu vain näillä perusteilla. Atk-pohjaisissa kortistoissa on käytettävissä enemmän hakuperusteita. Dokumenttien viitetiedoissa on nimekkeen ja tekijän lisäksi joukko muita vakiokenttiä. Niihin yleensä kuuluu erityinen asia- tai avainsanojen luettelo ja monissa tapauksissa tiivistelmän eli abstraktin kaikki sanat ovat käytettävissä etsinnässä.

Riippumatta siitä millä tavalla hakusanat on poimittu ja muodostettu, periaatteena niiden käyttämisessä on, että dokumenttia haetaan sen sisällön perusteella. Atk-pohjaisten kortistojen käytössä on vakiintunut CCL-kieli (Common Command Language), joka mahdollistaa hakusanojen katkaisut ja yhdistelyt (Boolen lausekkeet) ja aikaisempien hakutulosten (hakujoukkojen) täydentämisen hakua laajentamalla tai rajaamalla. Hakuohjelmalle kirjoitetaan lähtötiedoksi etsintälauseke, joka yksinkertaisimmillaan voi olla yksi sana, esim. sana kirjan nimestä. Etsinnän tuloksena on luettelo niistä dokumenteista, jotka ovat etsintälausekkeen mukaisia. Kirjastojen informaatikot pystyvät muodostamaan haut niin, että useat halutut dokumentit löytyvät ja tuloksena on mahdollisimman vähän epärelevantteja dokumentteja.

WAIS-ohjelman avulla voi muodostaa erityyppisistä tekstitiedostoista etsinnässä käytettävät invertoidut eli käänteistiedostot ja muut tarvittavat tiedostot. Internet-verkossa olevia WAIS-tietokantoja voi käyttää WAIS:n omien asiakasohjelmien avulla tai hakulausekkeen voi kirjoittaa Gopherin tai Netscapen lomakepohjaan. WAIS oli pitkään käytössä lähes kaikissa Gopher- ja Mosaic/WWW-palvelimissa. Nyttemmin sen tilalle on tullut muita ohjelmia.

Esimerkkejä laajan suosion saaneista, hakusanojen käyttöön perustuvista järjestelmistä ovat Altavista ja Lycos. Hierarkkisia rakenteita ovat Yahoo ja W3-konsortion Virtual Library.