Johdanto

Tieteellisten kirjastojen ja osittain yleistenkin kirjastojentulevaisuus kytkeytyy tiiviisti tietokantojen ja tietoliikenneverkkojen nykyistä monipuolisempaan hyödyntämiseen [[14]]. Tämä muodostaa suuren haasteen kirjastoväelle, jolle sopeutuminen tietotekniikan nopeisiin ja joskus yllättäviinkin muutoksiin voi olla vaikeaa. Haasteeseen vastaaminen on kuitenkin välttämätöntä ja jotkut tutkijat pitävät mahdollista epäonnistumista kohtalokkaana koko kirjastolaitoksen tulevaisuudelle. Usein nimittäin kysytään, tarvitaanko tulevaisuudessa kirjastoja enää lainkaan. Jotkut kyselevät sitäkin, onko kirjoilla lainkaan tulevaisuutta.

Tietoliikenteen uudet palvelut ovat joka tapauksessa joko tulleet tai tulossa sekä kirjastoihin että kouluihin. Ne ovat osa tiedon valtaväyläksi kutsuttua tietoyhteiskunnan kehittämisideaa. Eri tahot sisällyttävät tähän ideaan hyvinkin erilaisia tavoitteita. Valtiovallan, elektroniikkateollisuuden ja viihdeteollisuuden tavoitteena näyttäisi olevan tilaajavideoiden (video-on-demand) levittäminen ainakin asutustaajamiin. Samalla maksullisten TV-kanavien määrä pyritään Suomessakin nostamaan vähintäänkin sataan. Tietoliikenneverkkojen nopeuttaminen ja viihdetarjonnan lisääminen kytkeytyvät Euroopan Unionin suunnitelmissa tiiviisti yhteen.

Valtaosa käynnissä olevista hankkeista tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi on vahvasti teknologiapainotteisia. Tietoyhteiskunta näyttää toteutuvan mikrotietokoneita ja verkkoyhteyksiä hankkimalla. Sisällölliset kysymykset ovat jääneet sivummalle ja toiminnan tavoitteet näyttävät jotakuinkin hämäriltä. Käynnissä olevien muutosten jäsentämiseksi tarvitaan välttämättä sellainen yleinen viitekehys, jonka puitteissa teknologian ja toiminnan muutokset ja näiden muutosten avulla tavoitellut päämäärät pystytään johdonmukaisella tavalla hahmottamaan. Kirjastojen toiminnalle tällaisen viitekehyksen tarjoaa sopivalla tavalla määritelty virtuaalikirjaston idea.

Virtuaalikirjaston idea

Käsite virtuaalikirjasto (virtual library) on ollut käytössämuutaman vuoden ajan. Virtuaalikirjastolla tarkoitetaan hyvin usein näyttöluetteloiden (OPAC, Online Public Access Catalog) ja muiden kirjastopalveluiden käyttöä tietoliikenneverkkojen välityksellä [[6]]. Käsite voidaan määritellä myös laajemmin, jolloin mukaan tulevat kansalaisten yleistä tiedonsaantia ja kansalaiskeskustelun mahdollisuuksia koskevat näkökohdat. Virtuaalikirjasto tarkoittaa jotakuinkin samaa asiaa kuin digitaalinen kirjasto, elektroninen kirjasto tai verkotettu kirjasto. Näistä digitaalisen kirjaston käsitettä käytetään hyvin yleisesti. Digitaalisuus viittaa kuitenkin tarpeettoman voimakkaasti aineiston tallennusmuotoon (digitaalinen analogisen tai fyysisen vastakohtana). Elektroninen kirjasto on nimityksenä hiukan vanhahtava (vrt. elektroninen tietojenkäsittely). Verkotettu kirjasto viittaa sekin tarpeettoman yksioikoisesti teknologiaan: tietoliikenneverkkojen hyväksikäyttöön.

Sanalla virtuaalinen tarkoitetaan suomenkielessä oletettua, näennäistä tai mahdollista. Fysiikassa virtuaalinen kuva on valekuva. Oxfordin englanninkielen sanakirjan mukaan virtuaalinen on being or acting as what is described, but not accepted as such in name or officially. The American Heritage Dictionary määrittelee puolestaan sanan virtuaalinen seuraavasti: Existing or resulting in essence or effect though not in actual fact, form, or name. Virtuaalinen antaa siten toden tuntuisen vaikutelman tai lopputuloksen.

Tietokoneiden yhteydessä virtuaalimuistilla tarkoitetaan käyttöjärjestelmän, keskusyksikön ja kovalevyjen avulla toteutettua keskusmuistin laajennusta. Se antaa suorituksessa olevalle tietokoneohjelmalle vaikutelman aivan kuin muistia olisi lähes rajattomasti, vaikka todellisuudessa tietokoneen levyiltä luetaan muistiin kulloinkin tarvittavat muistisivut. Fyysistä, todellista keskusmuistia saattaa olla käytettävissä huomattavasti vähemmän kuin ohjelman koko sinällään edellyttäisi. Tietokoneohjelman kannalta vaikutelma on silti hyvin todellinen. Ohjelman kannalta virtuaalimuistina toteutettu muisti on yhtä käyttökelpoista ja todellista kuin vastaavan kokoinen fyysinen muisti. Ainoa ero virtuaalimuistin ja fyysisen muistin käytön välillä ilmenee suoritusnopeudessa. Fyysisen muistin käyttö on nopeampaa — suorituksessa oleva tietokoneohjelma ei nopeuseroa kuitenkaan pysty “havaitsemaan”.

Sanan virtuaalikirjasto virtuaalisuus voidaan ymmärtää samassa periaatteellisessa merkityksessä kuin edellä tietokoneiden muistien virtuaalisuus. Virtuaalikirjasto antaa yhtä todellisen tuntuisia informaatiopalveluja kuin todellinen, fyysinen kirjasto. Palvelujen antamisen keinot ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Virtuaalikirjasto voi tarjota vain informaatiota tai kopion digitaalisessa muodossa olevasta dokumentista tai kirjasta — ei fyysisiä kirjoja. Saadun informaation perusteella fyysinen kirja tai muu tiedonlähde voidaan haluttaessa paikallistaa.

Virtuaalikirjasto on käsitteenä uusi eikä siihen päällisin puolin tarkasteltuna näyttäisi liittyvän mitään harhaanjohtavia sivumerkityksiä. Sen voi katsoa sisältävän perinteisten kirjastojen palvelujen ohella elektronisuuden, digitaalisuuden ja verkottuneisuuden tarjoamat mahdollisuudet. Sana virtuaalinen viittaa mielekkäällä tavalla tietotekniikan sukulaiskäsitteisiin. Lisäksi virtuaalikirjasto käsitteenä säilyttää oikealla tavalla sanan virtuaalinen alkuperäisen, englanninkielisen merkityksen sitomatta käsitettä mihinkään yksittäiseen teknologiaan tai toteutustapaan.

Lyhyesti määriteltynä: Virtuaalikirjasto on tietokoneiden ja tietoliikenteen avulla toteutettu informaatiojärjestelmä, joka antaa samantapaisia informaatiopalveluja kuin perinteinen kirjasto. Virtuaalikirjaston perustehtävät kirjastonhoitajan näkökulmasta katsottuna ovat samat kuin perinteisessä kirjastossa: kokoelmien organisointi ja käyttöönotto käyttäjäkuntaa mahdollisimman hyvin palvelevalla tavalla. Virtuaalikirjasto on kuitenkin samalla myös käyttäjän kirjasto. Sen kokoelmat karttuvat käyttäjän määrittelemän profiilin mukaisesti ja ylittävät yksittäisen kirjaston kokoelmat. Käyttäjä voi halutessaan liittää virtuaalikirjastoon omia tekstejään ja osallistua tällä tavoin omilla mielipiteillään tietoverkoissa käytäviin kansalaiskeskusteluihin.

Virtuaalikirjasto ja yhteistyö

Virtuaalikirjastoa voidaan tarkastella sekä kirjastojen yhteistyön tavoitteena että sen muotona. Yhteistyön tavoitteena virtuaalikirjasto tulee olemaan laaja infrastruktuuriratkaisu, joka on kattava sekä alueellisesti että sisällöllisesti. Virtuaalikirjasto koostuu esittelyteksteistä ja ohjeista, valikoista, luetteloista, viite- ja tekstitietokannoista sekä synteettisistä dokumenteista. Erityisesti tieteellisillä kirjastoilla on tärkeä rooli virtuaalikirjaston kehittämisessä. Ne kukin panevat tarjolle kyseisen kehysorganisaation mielenkiintoisimmat ja tärkeimmät tietovarannot. Tieteelliset kirjastot voivat yhteistyössä alakohtaisten asiantuntijoiden kanssa kehittää synteettisiä dokumentteja, jotka toimivat samalla kertaa sekä ohjeina että käyttöliittyminä varsinaisiin tietolähteisiin.

Yhteistyön muotona virtuaalikirjasto on hyvin vaativa. Se edellyttää ensinnäkin, että kirjastonhoitajat pystyvät miettimään työnsä sisällön, menetelmät ja tavoitteet pitkällä aikavälillä uudelleen. Kyseessä on merkittävä muutos työorientaatiossa, joka tulee vaatimaan paljon aikaa. Virtuaalikirjaston toteuttaminen tulee vaatimaan suuria ponnistuksia aineistojen pitkän aikavälin saatavuuden, tavoitettavuuden ja käytettävyyden varmistamiseksi. Erityisen tärkeitä ovat järkevin perustein valitut viralliset ja tosiasialliset standardit. Aineistot on tallennettava sellaisessa muodossa, että ne ovat mahdollisimman immuuneja laite- ja ohjelmistoteknologian muutoksille. Aineistot on kuvailtava ja järjestettävä siten, että ne löytyvät monien erilaisten hakustrategioiden avulla. Aineistojen on oltava sellaisessa muodossa, että ne ovat helposti otettavissa käyttöön lukemattomissa, jatkuvasti muuttuvissa käyttötarkoituksissa.