| Hajautettu dokumenttien hallinta: Johdatus tekstin ja dokumenttien käsittelyyn tietoverkoissa | ||
|---|---|---|
| Edellinen | Seuraava | |
Internet on maailman laajin ja nopeimmin kasvava tietoliikenneverkko. Sen yhteyskäytäntönä, protokollana, on TCP/IP. Yhteyskäytännön perusteet opetetaan kaikilla tietoliikennekursseilla. Silti huomattava osa kursseilla olleista ei ymmärrä mikä TCP/IP on ja miten se toimii. Tässä luvussa TCP/IP:n toimintaperiaate selostetaan epätieteellisesti ja epäteknillisesti. Tämän selostuksen perusteella kukaan ei opi tekemään tai käyttämään tietokoneohjelmia. Selostus antaa kuitenkin mielikuvan siitä, miten TCP/IP toimii, ja sillä seikalla saattaa olla pysyvämpää merkitystä kuin nopeasti muuttuvien ohjelmien käyttöohjeilla.
Oletetaan että Helsingistä ollaan lähettämässä paksu asiakirjapino, esimerkiksi EU-sopimus liitteineen, Joensuuhun ja että kuljetuksessa käytetään hevosilla ratsastavia kuriireja, jotka kulkevat kestikievarista toiseen. Kestikievarit sijaitsevat Helsingissä, Porvoossa, Kouvolassa, Lappeenrannassa, Savonlinnassa, Kiteellä ja Joensuussa. Hevosella ratsastava yksittäinen kuriiri kulkee vain kahden vierekkäisen kestikievarin väliä. Helsingin ja Porvoon väliä ratsastava kuriiri ei siten jatka matkaa Kouvolaan. Porvoon ja Kouvolan välillä ratsastaa eri kuriiri. Paljon käytetyillä reiteillä on useita kuriireja. Harvoin käytetyillä reiteillä vain muutama.
Asiakirjapino kuljetetaan kirjekuorissa, joista kuhunkin mahtuu vain 50 sivua. Kuriirille annetaan kuljetettavaksi vain yksi kirjekuori kerrallaan. Jotkut kuriireista ovat huolimattomia ja saattavat hukata kirjeen tai sitten kuriiri saattaa matkan varrella yltyä ryyppäämään ja toimittaa kirjeen perille vasta viikkojen kuluttua.
Asiakirjapinon lähettäjä on korkea-arvoinen virkamies, joka vie pinon aluksi Postitoimistoon. Siellä asiakirjapinosta otetaan varmuuden vuoksi kopio, joka pannaan talteen. Asiakirjapino erotellaan 50 sivun nipuiksi, jotka pannaan kirjekuoriin. Jokaiseen kirjekuoreen merkitään osoite ja lisäksi juokseva numero, joka kertoo missä järjestyksessä paperiniput on perillä kasattava.
Postitoimiston virkailija vie numerojärjestyksen mukaisesti kirjeen kerrallaan Helsingin kestikievariin ja komentaa joka kerta: Vie tämä kirje Joensuuhun!.
Kestikievarin isäntä katsoo kirjekuorta ja lukee siinä olevan osoitteen. Hän kaivaa hyllystään mustilla vahakansilla varustetun vihkon ja etsii sieltä vasemman puoleisesta sarakkeesta kohdan Joensuu. Sanan kohdalla oikean puoleisessa sarakkeessa lukee Porvoo.
Kestikievarin isäntä antaa kuriirille kirjeen ja komentaa: Vie tämä kirje Porvooseen! Kuriiri katsoo kirjekuorta ja näkee, että osoitteeksi on kirjoitettu Joensuu. Kuriiri kuitenkin tottelee esimiestään, nousee ratsun selkään, vie kirjeen Porvooseen ja luovuttaa sen sikäläisen kestikievarin isännälle.
Porvoossa kestikievarin isäntä katsoo kirjekuorta ja lukee siinä olevan osoitteen. Hän kaivaa hyllystään mustilla vahakansilla varustetun vihkon ja etsii sieltä vasemman puoleisesta sarakkeesta kohdan Joensuu. Sanan kohdalla oikean puoleisessa sarakkeessa lukee Kouvola, ...
Tällä tavalla kirje kulkee etapin kerrallaan kohti Joensuuta. Joensuussa ne tulevat ensin keskikievarin isännälle, joka toimittaa ne Postitoimistoon. Siellä kirjeet avataan ja asiakirjapino kasataan samanlaiseksi kuin se oli ennen kirjekuoriin sijoittamista. Jos kaikki sujuu hyvin, kirjeet saapuvat Joensuuhun numerojärjestyksessä ja vieläpä niin, että yhtään kirjettä ei ole kadonnut eikä kirjeistä ole syntynyt matkan varrella ylimääräisiä kopioita.
Joskus käy kuitenkin niin, että kestikievarin isäntä Kiteellä äityy ryyppäämään viikkokausiksi eikä lainkaan ota vastaan kirjeitä. Tällöin kuriiri tuo kirjeen takaisin Lappeenrantaan ja sanoo kestikievarin isännälle, että Kiteellä taas ryypätään.
Lappenrannan kestikievarin isäntä kaivaa hyllystään mustilla vahakansilla varustetun vihkon ja etsii sieltä vasemman puoleisesta sarakkeesta kohdan Joensuu. Sanan kohdalla oikean puoleisessa sarakkeessa lukee Kitee. Koska Kiteellä ryypätään, kirjettä ei voi lähettää sinne. Isäntä huomaa, että Joensuu esiintyy vasemman puoleisessa sarakkeessa useamman kerran. Seuraavalla rivillä Joensuun kohdalla lukeeSavonlinna. Isäntä käyttää tässä erityistilanteessa vaihtoehtoista reittiä ja käskee kuriiria viemään kirjeen Savonlinnaan.
Joskus käy niin, että Joensuussa havaitaan jonkin juoksevasti numeroiduista kirjeistä puuttuvan. Joensuusta lähetetään pikakuriirilla päinvastaista reittiä pitkin tieto Helsinkiin, että yksi kirjeistä puuttuu. Tieto toimitetaan postitoimistoon, joka on varustautunut tällaisen poikkeustilanteen varalta ja lähettää puuttuvan kirjeen uudelleen.
Joskus voi käydä niinkin, että kadoksissa ollut kirje vähän myöhemmin saapuukin Joensuuhun. Se on saattanut olla Kiteen kestikievarin isännän pöydällä odottamassa ryyppäämisen lopettamista. Sillä aikaa Helsinki on saattanut lähettää toisen kirjeen Savonlinnan kautta ja Joensuuhun tulee kaksi samansisältöistä kirjettä.
Lisäksi voi käydä vielä niin, että Helsingin ja Porvoon välisellä moottoritiellä kuriirit innostuvat ratsastamaan kilpaa ja myöhemmin liikenteeseen lähtenyt kuriiri tuleekin Porvooseen ensin ja lopputuloksena on se, että kirjeet tulevat Joensuuhun väärässä järjestyksessä.
Tästä kaikesta havaitaan, että postitoimiston päällikön on sekä lähettävässä että vastaanottavassa päässä oltava todella ammattitaitoinen ja tarkka kirjanpidossaan. Päällikön on varmistettava että kaikki lähetykseen kuuluvat kirjeet todella tulevat perille. Vasta kun kaikki tämä on varmistettu, postitoimiston päällikkö lähettää Helsinkiin kuittaussanoman, että lähetys on otettu kokonaisuudessaan vastaan. Tällöin Helsingin postitoimiston hoitaja purkaa tähän kyseiseen lähetykseen liittyvät varotoimet ja ilmoittaa korkealle virkamiehelle, että asiakirjapino on asianmukaisesti toimitettu Joensuuhun.
Tarkasti määritellyn, paljon yksityiskohtia sisältävän teknillisen ratkaisun havainnollistaminen kansantajuisesti jää pakosta puutteelliseksi. Havainnollistaminen tekee väistämättä väkivaltaa monille teknisille yksityiskohdille ja hienouksille. Toiminnan perusidea on kuitenkin toivottavasti tullut kohtuullisella tarkkuudella esitellyksi.
Internet-verkon tietoliikenne voidaan yhteyskäytäntöjen osalta jakaa kolmeen tasoon [[4] s. 66]. Ylimpänä ovat sovellusten (sähköposti, tiedostojen siirto, WWW, kirjastojärjestelmät, jne.) yhteyskäytännöt. Keskimmäisen tason muodostaa luotettavan kuljetuspalvelun tarjoava TCP. Alimmalla tasolla on epäluotettava, yhteydetön pakettien välitysjärjestelmä IP. Sovellustaso pyytää TCP:tä lähettämään laajan dokumentin vastaanottajalle. TCP purkaa dokumentin osiin ja pyytää IP:tä toimittamaan kirjeen kerrallaan verkon solmupisteinä toimivien IP-palvelimien välityksellä.
Edellä kansanomaisesti selostettu TCP/IP:n toimintatapa liittyy siten itse protokolliin seuraavasti. TCP eli kuljetusprotokolla (Transmission Control Protocol) vastaa postitoimistojen toimintaa. TCP varmistaa sen, että lähetettävä dokumentti menee kokonaisuudessaan ja vääristymättömässä muodossa lähettävästä pisteestä vastaanottavaan pisteeseen.
IP eli verkkoprotokolla (Internet Protocol) vastaa kestikievareiden toimintaa. IP huolehtii vain siitä, että sanoma (s.o. yksittäinen kirje, joka saattaa olla hyvin pieni osa kuljetettavasta dokumentista) lähtee matkaan oikeaan suuntaan. IP ei varmista mitään. Sanomalle voi matkan varrella tapahtua lähes mitä hyvänsä. Se voi kadota, muuttua, monistua ja viivästyä. Lisäksi sanomat voivat tulle perille väärässä järjestyksessä.
Internetin virhetilanteiden ja ongelmien selvittämiseksi on käytettävissä pikakuriiri ICMP (Internet Control Message Protocol). ICMP on tarkasti ottaen IP:n osa. Jos IP:n muussa toiminnassa esiintyy ongelmia, niistä ilmoitetaan ICMP-sanomien avulla, jotka siis ovat IP-sanomia. Jos ICMP-sanoman lähettämisessä esiintyy ongelmia, asialle ei Internetin keinoin ole enää paljon tehtävissä. Jos ICMP ei todellakaan toimi, sovelluksen käyttäjän tai tietokoneen ylläpitäjän on yritettävä turvautua puhelimen käyttöön. Jos puhelinkaan ei toimi, sitä ei voi käyttää puhelimen toimimattomuudesta kertovan viestin välittämiseen. Jäljelle jää enää perinteinen kirje tai pahimmassa tapauksessa on hypättävä pyörän selkään.