5.2. Mitä depressio on

5.2.3.1. Depression oireet

Hoitajien mainitsemista depression oireista muodostui seitsemän käsitysluokkaa. Tässä, kuten myöhemminkin haastatteluaineiston tuloksia kuvattaessa, käsitysluokan perässä oleva lukumäärä kertoo, montako hoitajien depression oireisiin liittyvää käsitystä sijoittui kuhunkin luokkaan. Luku voi siis olla haastateltujen määrää (13) suurempi, koska sama hoitaja saattoi mainita monta samaan käsitysluokkaan sijoittuvaa oiretta:

Suorien haastattelulainausten perässä on haastatellun hoitajan tunnus.

1. Elämänilon puute. Mielikuvaan depressiivisestä asiakkaasta liittyi yhdellätoista hoitajalla erilaisia apaattisuuteen ja elämänhaluttomuuteen liittyviä käsityksiä:

   ...se on vähän semmonen vetämätön, ei oikein kiinnostu siitä...omasta hoidosta oikein, se ei niinku saa aikaseksi, sen näkee sillä lailla että se ei innostu oikein mistään. (H1)

   ..elämällä ei oo mittään merkitystä, ei oo mittään tarkoitusta, haluttas kuolla ja sitte jos ei ihan niin pitkällä oo niin haluttas kauheesti nukkua... ja mikkään ei innosta ja mikkään ei tunnu miltään. (H3)

   Kolme hoitajista kuvasi masentuneet asiakkaat vakavina tai surullisina.

   ..semmonen jotenkin, miksi sitä kuvais...vakava ilme...että näkee ja kuulee niistä jutuista sitte että siellä ei oikein aurinko paista. (H7)

2. Itsekontrollin muutos. Viiden hoitajan mielestä etenkin vanhuksilla aggressiivisuus ja itsensä laiminlyönti sekä ruokahaluttomuus olivat oireita masennuksesta. Osastohoidossa nämä piirteet näkyivät selvimmin, koska potilaat olivat jatkuvasti suorassa vuorovaikutuksessa hoitajiin. Lasten depressiivisyys taas koettiin vaikeana tunnistaa, ja hoitajat arvioivat myös lasten itsensä harvoin tunnistavan omaa masennustaan. Yliaktiivisuus ja käyttäytymismuutokset olivat kolmen haastatellun mielestä oireita, jotka saattavat ilmentää lasten depressiivisyyttä.

   ...jos joku lapsi on aggressiivinen tai levoton tai muuta, oon miettiny sit, että jos siellä takana onkin joku tämmönen.. on niitä oppilaita joista mukamas ainakin sen näkee tai luulee tietävänsä että on masentunut. (H7)

   Itkuherkkyys vastaanottotilanteessa oli kolmelle hoitajalle selvä merkki asiakkaan jonkinasteisesta depressiivisyydestä:..

   jos joku käy aina jonku pienen vaivan takia niin sillon vois ajatella että on siellä taustalla jotakin muuta.. Taikka ihan että purskahtaa itkemään vaikka ei just sanoiskaan tullessa että tulee sen masennuksen takia. (H2)

   Itkemistä pidettiin etenkin naisille tyypillisenä tapana purkaa huonoa oloaan.

   naiset ehkä itkee enempi..miehet nyt ei halua itkeä huonoa oloaan. (H6)

   Asiakkaan itku koettiin "lupana" aloittaa keskustelu mieliala-asiasta, ja hoitajien mielestä se helpotti asiakkaan pahaa oloa ja rauhoitti heitä. Muina itsekontrolliin liittyvinä oireina mainittiin mielialan ailahtelevuus ja alkoholiongelmat. Kahden hoitajan mielestä asiakkaan mahdollisesta mielialan laskusta tuli aina keskustella, jos vastanotolla tuli esille asiakkaalla oleva alkoholiongelma.

3. Somatisointi. Etenkin päivystysvastaanottoa pitävät ja runsaasti eri-ikäisiä terveyskeskusasiakkaita tapaavat hoitajat yhdistivät epämääräisen somaattisen oireilun mahdolliseen piilevään depressioon

   ...tietysti on paljo tätä, että on muita vaivoja, että se depressio sitte kätkeytyy niiden oireiden taa, se on semmosena sitte hankala tunnistaa...huonoa oloa ja pahaa oloa ja tämmöstä, ei ossaa oikein sanoa että mikä se ja mistä ja ei oo oikein kipiä..semmosessa sitte olettas, että oisko siellä takana joku semmonen. (H8)

   Hoitajat eivät käyttäneet termiä "psykosomaattiset oireet", vaan puhuivat todellisista fyysisistä oireista, joiden syyksi ei löydy somaattista tekijää. Hoitajat saattoivat arvella oireilun takana olevan psyykkisen uupumuksen, mutta eivät halunneet keskustella siitä asiakkaan kanssa ennen riittävää ruumiillisen terveydentilan tutkimista. Työterveyshuollon hoitajilla oli kokemusta sekä suoraan masennusoireita esiintuovista että eri tavoin somaattisesti oireilevista asiakkaista vastaanotollaan.

   ...kyllä mä siitä oon aina lähtenyt, että somaattinen asia kuitenkin katotaan sieltä taustalta pois, että onko tosiaan niskat jumissa...tai onko maha, miksi se maha on kipee. Että ei niinku lähtis sitä vähättelemään sitten että se on ihmisen todellinen asia kuitenkin... (H12)

   Hoitajat arvelivat asiakkaiden ilmentävän depressiivisyyttä somaattisin oirein niiden hyväksyttävyyden takia. Fyysisiä kipuja he pitivät "pääsylippuna" terveyskeskukseen ja arvelivat psyykkisistä ongelmista keskustelun mahdolliseksi vasta, kun hoitosuhde on ensin saatu syntymään:

   Kyllä se on merkki masennuksesta se, että jos siellä päivystysvastaanotolla on kovinkin usein samat kasvot...joku käy mittauttamassa verenpainetta tuon tuostakin, vaikkei oo ikinä mitään verenpainetta ollutkaan...johonkinhan hän yrittää tarttua, että joku huomais että varmaan minussa on jotakin vialla. (H3)

   Depression ilmeneminen somaattisina oireina tai somaattisten sairauksien yhteydessä kiinnosti etenkin niitä pitkäaikaissairaiden tai päivystyspotilaiden kanssa työskenteleviä hoitajia, joiden työ oli enemmän sairauden- kuin terveydenhoitoa. He eivät kuitenkaan pitäneet depressiota ainoastaan seurauksena ruumiillisista sairauksista, vaan myös mahdollisena oireena somaattisesta sairaudesta.

   ..tietenkin aina miettii sitäkin, että onko se depressio sitte reaktio johonkin sairauteen, vai onko se depressio jo tavallaan ollu ennenku se sairaus.. (H1)

   Depression oireena hoitajat pitivät myös fyysisistä sairauksista kärsivien haluttomuutta hoitaa sairauttaan sekä välinpitämättömyyttä sairauden kehittymistä kohtaan.

4. Vireystilan muutos. Monet hoitajista pitivät nukkumiseen ja päivätoimintoihin liittyviä normaalin elämänrytmin ja käyttäytymisen poikkeamia merkkinä depressiosta. Univaikeuksien ja jatkuvan väsymyksen lisäksi myös kyvyttömyys rauhoittua ja olla hiljaa saattoi herättää hoitajissa epäilyn masennuksesta.

   ..rytmit menee esimerkiksi sekaisin, ettei nuku tai sitten nukkuu liikaa tai nukkuu koko ajan...että on niinku äärilaidassa ja sitten saattaa olla joskus se, että mielialat muuttuu yhtäkkiä. (H10)

   .se on ainakin minusta helpompi yhdistää siihen, jos on semmonen..väsyneen oloinen ja…ei ehkä kauhian usein tuu ajateltua semmosia, jotka on että puhuu ja puhuu, että siinäkin saattaa olla jotakin semmosia touhottajia ja masennus itseasiassa saattaa olla takana. (H4

   Osastolla työskentelevät havaitsivat itse potilaiden nukkumiseen liittyvät vaikeudet. Univaikeudet oli tällöin helppo ottaa puheeksi potilaan kanssa ja kartoittaa niiden syytä. Myös muiden hoitajien mielestä uupumukseen ja nukkumiseen liittyvät kysymykset olivat luonteva tilaisuus aloittaa mielialaongelmista keskustelu asiakkaan kanssa. Vireystilan muutokset olivat usein ensimmäinen masennusoire, jonka hoitajat tunnistivat ja joista myös asiakas itse oli huolissaan.

   ..jos käy niin että huolet pyörii niin ettei unta saa niin ei siitä voi hyvää seurata, kyllä se uni on yks tärkee mutta..on kyllä näitäkin ihmisiä jotka tuntuu nukkuvan kellon ympäri ja nimenomaan on patologinen se unen määrä, et sekin vois olla merkki tämmösestä masennuksesta. (H6)

5. Ahdistuneisuus. Depressiivisiksi arvioiduista asiakkaista heijastui viiden hoitajan mielestä yleistä tyytymättömyyttä, hankalaa oloa, hämmentyneisyyttä ja epämääräistä ahdistusta, jotka he arvioivat oireeksi tunnistamattomasta masennuksesta. Ahdistukseen liittyi usein keskittymiskyvyttömyys ja asiakkaan puheesta välittyvä itsetunnon heikkous.

   Ja ne on monesti itekin sitte vähän pallo hukassa sen asian kanssa, että kun on semmonen olo eikä tiiä miksi semmonen olo on, eikä pitäs olla mutta on väsyttävä ja itkettävä olo eikä oikeastaan jaksas mitään... kyllä sieltä sitte saattaa löytyäkin kun antaa tilaisuuden sanoa sen asian. Eihän se asiakas ite ees välttämättä aina tiiä mistä se löytyy, ei se osaa sitä, sanoo vaan että on jollakinlailla hankala olo... (H11)

   Ahdistuneisuusoireet tulivat esille etenkin työterveyshuolto- ja neuvolatyössä, kun asiakkailta kysyttiin, miten he selviytyvät työssään tai lastensa kanssa.

6. Eristäytyminen. Varsinkin kotisairaanhoito- tai osastotyössä työskentelevät hoitajat huomasivat herkästi tutun potilaan vetäytymisen kontakteista. Kuusi hoitajaa kertoi ajattelevansa depression mahdollisuutta, jos potilas halusi pysytellä omissa oloissaan, eikä häntä saanut liikkeelle sängystä tai kotoa. Myös vähitellen tapahtuvaa siteiden katkeamista muihin ihmisiin pidettiin selvänä masennuksen oireena.

   ...sitte se että eristäytyminen, ei haluta lähteä toisten ihmisten pariin, että jäädään mielellään kotiin ja ei lähetä jostakin syystä päivätoimintaan eikä lähetä kauppaankaan, toimitettaan muilla asiat. Että eristäydytään. (H3)

   Vanhuksilla varsinkin…ne sitte käpertyy itseensä hirveästi, tulee hiljasia ja sisäänpäin kääntyneitä ja sulkeentuneita ja ne ei sitte puhu. (H10)

7. Ulkoinen muutos. Viisi hoitajaa arvioi depression olevan selkeästi havaittavissa jo asiakkaan ulkoisesta olemuksesta.

   Depressiivinen ihminen, sehän on semmonen joka tuosta ovesta tulee hartiat kumarassa ja mieli maassa. (H12)

   Pitkäaikaisissa asiakassuhteissa, kuten neuvolatyössä tai kotisairaanhoidossa, ulkoisen olemuksen ja asiakkaasta saadun kokonaisvaikutelman muuttuminen oli helppo havaita. Myös vastaanottotyötä tekevät kuvasivat depressiota ilmiönä, joka ei voi olla näkymättä asiakkaassa ulospäin.

   No se näkkyy toisissa ihmisissä sillain ihan päällepäin, sillain että sitä oppii kattoon...ossaan sitte kattoa siihen nähden että on se eri näkönen, sillain maassa olevan näköinen ja tällalailla. (H8)

Yhteenveto. Molemmissa osatutkimuksissa hoitajat kuvasivat yleisimpinä depression oireina mielialan laskun sekä elämänilon ja mielihyvän tunteen vähenemisen. Keskeisinä oireina mainittiin myös vireystilaan liittyvät muutokset, joista yleisimpinä unihäiriöt ja väsymystila. Käyttäytymismuutokset, kuten itkuisuus vastaanottotilanteessa tai lasten käytöshäiriöt koulussa saivat hoitajat miettimään depression mahdollisuutta. Kyselyyn vastanneet hoitajat mainitsivat enemmän itsearvostuksen puutteeseen liittyviä oireita. Haastateltujen hoitajien mielestä asiakkaiden ulkoisen olemuksen muutokset ja sosiaalisten suhteiden kapeutuminen olivat selviä depression oireita. Myös potilaiden epämääräisten somaattisten oireiden, tiheiden terveyskeskuskäyntien sekä pitkäaikaissairauksien huonon hoitomotivaation taustalla arveltiin usein olevan depressio.

5.2.3.2. Mistä depressio johtuu

Hoitajat kertoivat haastatteluissa käsityksiään depression etiologiasta. Heistä oli tärkeää pohtia masennuksen taustalla olevia tekijöitä yhdessä asiakkaan kanssa silloin kun kokivat itsellään olevan mahdollisuuksia vaikuttaa altistavien tekijöiden poistamiseen tai helpottamiseen. Taustatekijöiden selventäminen auttoi hoitajia miettimään jatkohoidon tarvetta ja asiakkaalle soveltuvaa hoitopaikkaa. Depression etiologiaa kuvaavia käsitysluokkia muodostui seitsemän:

1. Ulkoiset tekijät. Hoitajat pitivät työn tai yksityiselämän aiheuttamia henkisiä paineita ja äkillisiä ulkoisia kriisejä varsinkin reaktiivisen, suhteellisen nopeasti ohimenevän depression taustatekijöinä. Nämä tekijät olivat tärkeimpiä myös kysyttäessä hoitajilta, mikä voisi aiheuttaa heille itselleen vakavan masennustilan. Muista tekijöistä johtuvaan depressioon verrattuna haastatellut kokivat helpompana keskustella asiakkaiden kanssa ulkoisten tapahtumien laukaisemasta depressiosta ja auttaa heitä joko itse tai ohjaamalla asiakkaat muille työntekijöille.

   Päivähoitopuolelle on kans otettu yhteyttä...esimerkiksi hoitopaikan tarpeesta ihan näin epävirallisesti ja sitte on ihan suosituksiakin tältä puolelta kirjoitettu jos tuntuu, jos joku äiti on oikein uupunut ja väsynyt tai on jotakin semmosta tilannetta, on avioeroa tai muuta että tarvii joko sitä kotiapua tai sitte lapsille päivähoitopaikkaa… (H4)

   Työterveyshuollon terveydenhoitajat totesivat työperäisen stressin ja toisaalta työttömyyden tai sen uhan aiheuttamien mielialaongelmien lisääntyneen asiakkaillaan.

2. Sukupuoli. Neljän hoitajan mielestä depressio oli selvästi yleisempää terveyskeskuksen nais- kuin miesasiakkailla. He arvelivat kuitenkin syynä tähän olevan enemmänkin miesten vaikeuden ilmaista masennustaan kuin todellisen eron depression esiintyvyydessä sukupuolten välillä.

   Kyllä mulle heti tulee mieleen että naisilla enempi (on masennusta), mutta onko se sitä, että toisaalta naiset sen ilmaiseekin helpommin...ja sitte tunteella elävät enempi. Miehet on semmosia ronskimpia ja tuntuu että niillä täytyy kyllä olla todella sitten hätä jos ne tulisivat masennuksen takia juttelemaan. (H5)

   Ihan huomattava iso enemmistö niistä (masentuneista) on naisia. Että on niitä nyt miehiäkin tietenkin jonku verran, mutta sillälailla tuntuu että miehet ei tuossakaan, ei ne sillälailla ruppee puhumaan. Mulla ei tuttavapiirissäkään oo sellaisia tai näin potilainakaan miehiä, jotka puhuupi. (H8)

   Hoitajat olivatkin huolissaan miehistä, joilla he arvelivat olevan niukasti luonnollisia kanavia, kuten ystäviä, joille purkaa ahdistustaan.

3. Menetykset. Depressioon altistavina elämänmuutoksina nähtiin terveydentilaan, työhön tai perheeseen liittyvät konkreettiset menetykset, kuten kuolemantapaukset. Vanhustyötä tekevät hoitajat pitivät monen vanhuksen depressiivisyyden syynä surua ohimenneen elämän tyhjyydestä ja elämän loppumisesta.

   ja sitte jos aattelee että minkä takia ihminen masentuu, niin monesti siellä on semmosia menetyksiä, ihan semmosia konkreettisia selkeitä tilanteita. (H13)

   ...monetkin on kuitenki ehkä semmosia elämättömän elämän naisia...monethan sanoo että elämä meni niin äkkiä tosiaan, sekin on ihan että tympäsee että tuli vanhaksi ja sairaaksi. (H3)

4. Tunnetekijät. Elämäntilanteen tai -asenteen aiheuttamat pitkäaikaiset tai reaktiiviset tunnetilat tulivat kolmen hoitajan haastattelussa esille depressioon altistavina tekijöinä. Asiakkaan senhetkiseen elämäntilanteeseen saattoi liittyä syyllisyydentunteita tai pelkoja. Elämän tarkoituksettomaksi kokemisen taustalla taas oli pitkäaikainen ahdistuneisuus ja halu kuolla.

   ..jos on aikasempia synnytyskokemuksia, jos ne on huonoja niin ne on semmosia asioita jotka saattaa seuraavassa raskaudessa sitte tuottaa masentuneisuutta...jonku semmosen epäonnistumisen pelon..ne voi ihan tosissaan tehä semmosta että ihmisellä on välillä ihan arkipäivässä vaikea selviytyä... (H11)

5. Biologiset tekijä. Kaksi hoitajaa mainitsi depression syynä usein olevan somaattiset sairaudet tai depression itsessään olevan aineenvaihdunnallinen sairaus.

   Oon mä miettiny ihan sitä, että...onko masennuksellekin joku tavallaan aineenvaihdunnallinen syy, puhutaanhan niistä näistä serotoniineistä ja kaikista näistä välittäjäaineista että...oon mä hirveesti miettiny tätä että kyllä siinä voi olla joku siis ihan tämmönen, joku biologinen syy siihen masennukseen (H1)

6. Ikä. Osa hoitajista arvioi tiettyjen ikävaiheiden olevan depressiolle altistavia.

   ...monesti on tämmösillä aikuisikäisillä naisilla aika paljon semmosta, elämään kyllästymistä ja semmosta että, sitä masennusta. Et aina tuntuu että ois kiva kun ois vähän enemmän aikaa, että vois jutella siitä asiasta ja puhua. (H11)

7. Persoonallisuustekijät. Kaksi hoitajaa arvioi toisten ihmisten olevan herkempiä reagoimaan vaikeisiin tilanteisiin masentumalla. Työterveyshuollon työntekijät näkivät persoonallisten tekijöiden vaikutuksen tilanteissa, joissa sama stressitekijä työpaikalla aiheutti depression vain pienelle osalle työntekijöitä.

Yhteenveto. Haastateltavat liittivät depression etiologiaan hyvin monenlaisia tekijöitä. Syynä mainittiin yleisimmin elämässä tapahtuvat kriisit ja menetykset, mutta myös synnynnäisiä persoonaan tai aineenvaihdunnallisiin tekijöihin liittyviä tekijöitä. Naisilla syiksi arvioitiin myös ikävaiheisiin liittyviä muutoksia tai pitkäaikaista yleistä tyytymättömyyttä ja ahdistusta.

5.2.3.3. Kuka depressioon sairastuu

Hoitajat pohtivat haastatteluissa, kuka on altis masentumaan ja keitä ovat ne depressiiviset ihmiset, joita he ovat tavanneet. Asiaa kuvaavat viisi käsitysluokkaa ovat osittain samoja kuin depression etiologiaa kuvaavat luokat, mutta antavat silti lisätietoa hoitajien käsityksistä siitä, miksi samoille etiologisille tekijöille altistuneista osa masentuu ja osa ei:

1. Kuka tahansa. Useimmat haastatelluista määrittelivät depression ohimenevästä masentuneisuudesta syvään, pitkäaikaiseen depressioon ulottuvaksi jatkumoksi. Hoitajista neljä arvioi kenen tahansa voivan sairastua ainakin lievään masennukseen, jos elämänolosuhteet ovat riittävän vaikeat. Yksi hoitajista määritteli depression yleiseksi ongelmaksi, jolta kukaan ei voi varmasti tietää välttyvänsä.

   ..mun mielestä jokainen ihminen joskus kokee jonkunsortin depression. Joillakin se kestää vähän aikaa ja joillakin se kestää kauemmin, ja jotkut pystyy sen yksinään hoitaan ja jotkut tarvii sitte apua. (H10)

2. Naiset. Neljän haastatellun mielestä naisten ja miesten alttiudessa sairastua depressioon oli selvä ero. Nämä neuvolassa, kotisairaanhoidossa ja vuodeosastolla työskentelevät hoitajat arvelivat kuitenkin käsityksensä olevan mahdollisesti virheellisen, koska he hoitivat työssään hyvin vähän miehiä.

3. Iältään altis. Hoitajat arvioivat depression olevan joissakin ikävaiheissa yleisempää kuin muulloin, mutta näissäkin ikävaiheissa he arvioivat osan ihmisiä masentuvan muita herkemmin. Ikääntyneistä varsinkin naisleskien depressiivisyys tulkittiin menetyksiin liittyväksi pitkittyneeksi surureaktioksi. Murrosikäisillä monenlaiset ilmenemismuodot saavaa masentuneisuutta pidettiin yleisimpänä niillä nuorilla, joiden perheissä oli ongelmia. Myös itsenäistymässä olevien, työttömiksi ammattiin valmistuvien nuorten sekä keski-ikäisistä vaihdevuosivaivoista kärsivien arvioitiin olevan muita alttiimpia masentumaan.

   Kyllä mä oon sitä ajatellu monesti, että justiin nuo vaihevuosi-ikään tulevat naiset..että ne on...ja sitte tänä päivänä nuo samanikäiset miehet. Mutta on ihan ammattikoululaisissakin (masennusta), niiden kohdalla jää miettiin että mikä heidän elämänsä tarkoitus on sitte. (H12).

4. Persoonaltaan altis. Herkät, yksinäiset tai luonteeltaan depressiiviset ihmiset olivat kolmen haastateltavan mielestä ihmistyyppejä, jotka helposti sairastuvat depressioon. Heidän koettiin masentuvan myös tilanteissa, joihin toisentyyppiset ihmiset eivät todennäköisesti reagoisi ainakaan psyykkisesti.

   No musta tuntuu..että joku ihminen on sillälailla rakennettu että ei kestä ehkä kaikkea sitä ulkoapäin, ei kestä tai ei jaksa tai jotain semmosta...kyllä minä oikeastaan oon sillain ajatellut, että ei kaikki varmaan ikkään sairastuis niin pahasti...että kyllä siellä joku tietty tyyppi, ja sitten kun tulee tarpeeksi ulkoapäin..että semmoinenkin tyyppi kestää jos ei oo, ei tuu liikaa sitä kuormaa päälle. (H2)

5. Somaattisesti sairas. Kahden hoitajan mielestä depressio oli yleistä pitkäaikaisia, vaikeita ruumiillisia sairauksia potevilla ja heikensi olennaisesti asiakkaan yleistä hoitomotivaatiota.

   ..aikuisiän diabetekseen minusta liittyy hirveän usein masentuneisuus, että mää sanosin että niistä potilaista hirveen iso prosentti on myös masentuneita. Ja se on kauhean tärkeä siinä hoidossa, että jos he ovat masentuneita niin ei se yleensä onnistu sekään diabeteksenkään hoito. (H1)

Yhteenveto. Osa haastatelluista arvioi kenen hyvänsä voivan sairastua depressioon, jos elämäntilanteessa on riittävästi altistavia tekijöitä. Depressiotaipumus nähtiin myös joidenkin ihmisten ominaispiirteenä ja tapana reagoida elämänmuutoksiin. Iän vuoksi alttiissa elämänvaiheessa olevilla; nuorilla, keski-ikäisillä ja vanhuksilla, naisilla yleensäkin sekä kaikenikäisillä somaattisesti sairailla alttius depressiivisyyteen arvioitiin muita suuremmaksi.