Kirjan etsiminen hyllystä ja kortiston selaaminen edustavat kahta erilaista hakustrategiaa. Tarkastellaan ensin hyllyjen katselua. Hyllyjärjestys muodostaa aihepiirin ja tekijän mukaisen struktuurin, joka periaatteiltaan on hyvin samankaltainen kuin tietokoneiden tiedostojärjestelmät. Kirjastoa vastaa tietokone, osastoja ja hyllyjä eri tasoiset hakemistot, tekijän nimen mukaista järjestystä vastaa sopiva tiedostojen nimeämiskäytäntö.
Hyllyjärjestys ei periaatteessa ole yhtään sen helpompi tai vaikeampi mieltää kuin tiedostohierarkia. Suurin ero syntyy siitä, että paikallisessa kirjastossa käydään lapsesta saakka ja oikean hyllyn luo kävellään suoraan UDK-luokituksesta mitään tietämättä. Kyläkauppaan tai omaan asuntoon ei myöskään mennä yleensä osoitteen perusteella. Sinne kävellään vaistonvaraisesti. Vanha hevonen tuntee kotikylällään reitin omaan talliinsa, sekään ei käytä karttaa eikä osoitetta.
Tiedostohierarkian mieltämisen vaikeus syntyy siitä, että hierarkiaa ei yleensä muodosteta minkään vakiintuneen mallin mukaisesti. Kirjastoissa käytetty UDK-luokitus on vanha ja perinteinen ja noudattaa monen asiakkaan mielestä täysin luonnollista ja itsestään selvää tapaa jaotella aihepiirit ryhmiin ja alaryhmiin. Tietokoneiden tiedostojärjestelmistä tällaista vakiintunutta, kaikkien ymmärtämää tapaa ei ole löydettävissä. Tarvitaan vuosikymmenien kokemus ja kehitys ennen kuin vakiintuneet käytännöt syntyvät. Vain ohjelmistojen järjestämiseen tällaisia käytäntöjä on syntynyt.
Gopher-ohjelman käyttämä ajattelutapa perustuu hierarkian käyttöön. Tiedostojen ja hakemistojen nimet ryhmitellään eritasoisiksi valikoiksi, joista voidaan haluttaessa piirtää hierarkkinen kaavio. Merkittävin ero mikrojen staattiseen tiedostohierarkiaan on linkkien käytössä. Gopherin valikossa sekä hakemiston nimi että tiedoston nimi voi olla linkki jonkin toisen tietokoneen hakemistoon tai tiedostoon. Käyttäjän näkemä, aluksi yhtenäiseltä vaikuttava hierarkia onkin todellisuudessa pienten hierarkkisten kokonaisuuksien muodostama verkosto.