Mutta palataanpa asiassa hiukan taaksepäin ja katsotaan mitä johtopäätöksiä tekstinkäsittelystä voitaisiin tämän ongelman osalta tehdä. Jokainen mikronkäyttäjä tuntee jonkin tekstikäsittelyohjelman. Useimmiten käytössä on joko WP tai Word. Matemaatikot ja Unix-harrastajat käyttävät sellaisia ohjelmia kuten TEXja LATEX. Valtion virkamiehet ja muut vähäosaisemmat joutuivat aikaisemmin tyytymään VTKK:n myymään TEKO-ohjelmaan. Useimmille on tullut tutuksi myös tekstien siirtämisen hankaluus ohjelmasta toiseen. Jokainen tekstinkäsittelyohjelma käyttää juuri sille ominaisia merkintätapoja muotoilutietojen esittämiseen. Merkintätavat voivat muuttua ohjelmaversiosta toiseen eikä mitään yhtenäistymistä ole edes näköpiirissä.
Yksittäisten dokumenttien ja pienten tekstimäärien käsittelyssä tekstin muotoilussa tai rakenteen kuvaamisessa käytettävillä merkintätavoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Jos ohjelma on syystä tai toisesta vaihdettava, tekstidokumentin voi aina välillä muuntaa raakatekstiksi (ASCII-muotoinen teksti) ja muotoilla toisella ohjelmalla uudelleen.
Jos dokumentteja on kymmeniä tuhansia tai enemmän ja jos dokumenttien tuotantoon ja käsittelyyn liittyy erilaisia jalostusketjuja automatisoituine välivaiheineen, ongelma muuttuu monin verroin vaikeammaksi. Suurten tekstimäärien tallentamiseen liittyy vielä usein perusteltu vaatimus dokumenttien pitkäaikaisesta käytettävyydestä. Yhdenkään nykyisen tekstinkäsittelyohjelman pitkäikäisyyteen (ehkä TEX-ohjelmaa lukuunottamatta) ei voi luottaa.
Ongelma voidaan esittää vielä hiukan vaativammassa sävyssä. Eri alojen tutkijat ovat siirtämässä tietokoneella käsiteltävään muotoon papyruskääröillä, savitauluissa ja muissa vanhoissa dokumenteissa olevaa aineistoa. Aineiston siirtäminen vaatii paljon työtä. Sen vuoksi tutkijat haluavat tehdä sen vain yhden kerran. He haluavat, että aineisto olisi käytettävissä ilman uudelleen koodausta vuosituhansia eteenpäin. On itsestään selvää, että mikään WP:n tai Wordin käyttämä tallennusmuoto ei tähän tarkoitukseen sovellu. Itse asiassa käytettävän tallennusmuodon on välttämättä oltava sellainen, että mainittuja ohjelmia tekevät kaupalliset yritykset eivät pysty estämään tai haittaamaan pitkäaikaista käyttöä ohjelmien käyttämiä tallennusmuotoja muuttelemalla.
SGML-standardi on luotu juuri tällaista käyttötarvetta silmällä pitäen. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut sellaisen kuvausjärjestelmän kehittäminen, joka tekee dokumenteista rakenteellisesti ja sisällöllisesti mahdollisimman pitkäikäisiä -- mahdollisesti ulkoasun kustannuksella. SGML-muotoinen (s.o. SGML-standardin mukaisella merkintäkielellä koodattu) dokumentti voidaan siirtää periaatteessa mistä tahansa ohjelmasta/koneesta mihin tahansa ohjelmaan/koneeseen. SGML-muotoiset dokumentit ovat immuuneja ohjelmisto- ja teknologiamuutoksille.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että käyttäjä voisi WP:n tai Wordin avulla hyödyntää SGML:n mahdollisuuksia. Käytössä olevan ohjelmiston on riittävässä määrin tuettava SGML-pohjaisia toimintoja. Tietokantaohjelma voi olla sellainen, että dokumenttien rakenteiden mukaiset kyselyt ovat mahdollisia. Käytössä olevan tekstinkäsittelyohjelman on pystyttävä vaivattomalla tavalla tuottamaan haluttuja merkintöjä. Ohjelman on pysytyttävä tarkistamaan, onko jokin dokumentti sille tarkoitetun rakennemäärittelyn mukainen. Lisäksi tarvitaan muunnoksia käytössä olevasta tallennusmuodosta erilaisiin siirto- ja esitysmuotoihin (painettavat julkaisut, kuvaruudulla luettava teksti) sekä toisenlaisiin tallennusmuotoihin. Kaikki nämä muunnokset on voitava tehdä ohjelmien avulla automaattisesti.