Tämä luvun aiheena on hajautetuissa kirjastojärjestelmissä ja
tekstitietokannoissa käytettävä yhteyskäytäntö Z39.50. Aihe on jossain
määrin teknisluontoinen mutta se on silti hyvin tärkeä ja perusasiat
ovat helposti ymmärrettävissä. Luvun tärkein sanoma on kohdassa
5.2 sivulla
. Jos haluaa pelkän
yleiskuvan tästä asiakokonaisuudesta riittää, jos lukee luvun alusta
johdannon ja edellä mainitun kohdan ja tämän lisäksi ehkä
kohdan 7.1 sivulla
.
Aluksi kuitenkin pari sanaa tekstitiedonhakua koskevasta terminologiasta. Käyttäjän kannalta katsottuna tekstitiedonhaku etenee suunnilleen seuraavasti. Käyttäjä hakee tietokannoista tekstidokumentteja käyttäen lähtötietoina selväkielisiä sanoja, koodeja ja numeroarvoja [10]. Niistä kootaan tiettyjen sääntöjen mukaisesti (mm. Boolen operaattoreita ja sulkuja hyväksikäyttäen) etsintälauseke, joka lähetetään yhdelle tai useammalle tekstitietokannalle. Ensimmäisessä vaiheessa vastaukseksi saadaan luettelo, hakujoukko (retrieval set), niistä dokumenteista, joissa sanat esiintyvät tai jotka täsmällisemmin ilmaistuna ovat etsintälausekkeen mukaisia. Toisessa vaiheessa käyttäjä valitsee hakujoukosta ne dokumentit, jotka hän haluaa osittain tai kokonaan nähtäväkseen.
Tietokantatyöskentelyssä on siten selvästi erotettavissa kaksi vaihetta: ensin etsitään soveltuvat dokumentit, jotka seuraavaksi haetaan katseltavaksi. Englanninkielisissä teksteissä näistä vaiheista käytetään sanoja search ja retrieval. Suomen kielessä kumpikin on totuttu kääntämään sanaksi haku, joka hävittää näiden vaiheiden välisen tärkeän eron. Tämän vuoksi seuraavassa käytetään sanan search suomenkielisenä vastineena sanaa etsintä, ja vastaavasti sanan retrieval vastineena sanaa haku. Tämä vaikuttaa samalla yhdyssanojen kääntämiseen, search expression on etsintälauseke.