TCP/IP ei ole virallinen standardi eikä siitä sellaista luultavasti koskaan tulekaan. Yhdysvaltain puolustusministeriö (DoD) on rahoittanut TCP/IP:n kehittämisen. Nykyisin sitä ylläpitää Internet Societyn asettama IETF (Internet Engineering Task Force). Internet Society on kansainvälinen yhdistys, johon kuuluu tutkimuslaitoksia, korkeakouluja ja suuri joukko henkilöjäseniä. IETF on suppea asiantuntijaelin, joka pitää Internetin yhteyskäytäntöjen osalta langat käsissään.
Internetin yhteyskäytäntöjen ja muiden verkkotyöskentelyssä tarvittavien ``standardien'' kehittäminen hoidetaan mahdollisimman kevyellä organisaatiolla, usein vieläpä nopeasti ja tehokkaasti. IETF antaa jollekin asiantuntijaryhmälle tehtäväksi laatia ehdotus jostakin uudesta asiasta. Ehdotus julkaistaan Internetissä vapaasti levitettäväksi RFC-sarjassa (Request For Comments), ja jos se saa taakseen riittävän laajan kannatuksen, IETF hyväksyy sen. Ehdotuksen hyväksyminen yleensä edellyttää uusien toimintojen tai käytäntöjen demonstroimista julkisohjelmien avulla. Julkisohjelmat ovat veloituksetta levitettäviä ohjelmia, joita tehdään Yhdysvaltain yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.
Kaikki Internetin tärkeimmät palvelut ovat vakiinnuttaneet asemansa nimenomaan laajasti käytettyjen, korkeatasoisten julkisohjelmien varassa. Internet-verkkoa ei olisi nykyisessä laajuudessaan koskaan syntynyt ilman laajaa julkisohjelmien tarjontaa. Julkisohjelmien kehittämiseen liittyy oleellisena osana suuri määrä yhteisöllistä työtä. Julkisohjelmat levitetään useimmiten lähdekielisinä, jolloin innostuneet ja asiantuntevat käyttäjät etsivät niissä olevat virheet je tekevät korjausehdotuksia. Tästä johtuu se, että eniten käytetyt julkisohjelmat ovat laadukkaampia ja virheettömämpiä kuin suurten ohjelmistotalojen kalliit, kaupalliset ohjelmat. On esimerkiksi luultavaa, että yksikään kaupallisista tekstinkäsittelyohjelmista ei koskaan tule saavuttamaan sitä virheettömyyden tasoa, jolle professori DONALD KNUTHIN ohjelmoima TEX on julkisohjelmana päässyt.
Yksi Internetin vanhimmista RFC-julkaisuista on RFC 822 (Standard for the Format of ARPA Internet Text Messages) vuodelta 1982. Se määrittelee Internet-verkon sähköpostissa käytettävien sanomien muodon. Tätä määrittelyä täydentävät MIME-standardit RFC 2045-2049 (MIME, Multipurpose Internet Mail Extensions) vuodelta 1996. MIME määrittelee tavan, jolla sähköpostin sanomia voidaan kirjoittaa erilaisia merkkivalikoimia käyttäen ja millä tavoin sanomiin voidaan sisällyttää liitetiedostoina kuvia, valmiiksi ladottuja dokumentteja, jne.
Kansainvälinen standardointijärjestö ISO (Internation Organization for Standardization) on luonut monitasoisen OSI-mallin (Open Systems Interconnection) tietoliikenteen kuvaamiseksi. OSI-mallin mukaisesti on vuosien mittaan kansainvälisenä yhteistyönä tehty suuri määrä tietoliikenteen standardeja. ISO:n työ on erittäin hidasta ja vaivalloista ja tämän takia äärimmäisen kallista. Myös valmistuneet standardit ovat yleensä kalliita eikä niitä ole Internetistä saatavana. OSI-mallin mukaisiin standardeihin ei yleensä liity julkisohjelmien tarjontaa. Useimmat tarjolla olevista ohjelmista ovat kaupallisia tuotteita ja yleensä hyvin kalliita. Ohjelmissa on lisäksi runsaasti virheitä ja niiden käyttöönotto on hankalaa. Seurauksena onkin, että OSI-mallin mukaista, maailmanlaajuista tietoliikennettä ei ole syntynyt. Ei sittenkään, vaikka monien maiden telelaitokset ja useat ministeriöt ovat määrätietoisesti ponnistelleet OSI-mallin mukaisen tietoliikenteen vakiinnuttamiseksi. Välillä ponnistelut, mm. EU:n piirissä, ovat saaneet koomisia mittasuhteita (ks. tältä osin Bangemannin raportin kritiikistä Kuronen [13]).
Ainoa OSI-mallin mukainen palvelu, joka edes jossain määrin on levinnyt käyttöön, on X.400-standardin määrittelemä sähköposti. Useimmat sähköpostin käyttäjistä ovat luultavasti jossakin vaiheessa törmänneet Internet-postin ja X.400-postin yhteensopimattomuudesta aiheutuviin ongelmiin. Myös Suomessa X.400 on ollut käytössä varsinkin ministeriöiden ja eräiden hallintovirastojen piirissä. Siitä ollaan kuitenkin vähitellen luopumassa. Mm. Eduskunta on ottanut kansanedustajien esittämän arvostelun takia Internet-postin käyttöön.
Internet-verkon tyylisen tietoliikenteen kehittäminen on yhteisöllistä työtä, jossa tarvitaan suunnattoman ihmisjoukon mielenkiintoa, ammattitaitoa ja eräänlaista talkoohenkeä. Hyvin monet näistä ihmisistä ovat yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoita, jotka saattavat käyttää uskomattomia määriä omaa aikaansa julkisohjelmien parantamiseen. Näitä ihmisiä löytyy muualtakin: tutkimuslaitoksista, puolustuslaitosten yksiköistä, sairaaloista, kouluista, kirjastoista, jne. Internetin kehittyminen nykyiseen laajuuteensa ja muotoonsa on varmasti jonkin asteinen ihme (olisiko maailman kahdeksas ihme?). Monet valtiolliset tahot ja yritykset ovat aika ajoin yrittäneet kaapata jotain Internetin osa-aluetta hallintaansa -- säännöllisesti hyvin huonolla menestyksellä.
Virallisen tai tosiasiallisen standardin vakiintuminen yleiseen käyttöön on siten kaikesta päätellen monitahoinen ongelma. Standardin virallisuus tai sen tekemisen kalleus eivät mitenkään yksikäsitteisesti näytä johtavan siihen, että standardia myös alettaisiin noudattaa. Ainakin tietoliikenteen standardien kohtalosta on pääteltävissä, että vakiintuakseen standardin tulee välttämättä saada laaja käyttäjien hyväksyntä, joka ilmenee monipuolisena julkisohjelmien ja kaupallisten ohjelmien tarjontana. Julkisohjelmien tarjonta tavoittaa parhaiten akateemiset yhteisöt, kaupalliset ohjelmat tulevat käyttöön hallintovirastoissa ja liike-elämän piirissä.